Jalkapallon ensimmäiset Euroopan mestaruuskisat järjestettiin 1950- ja 1960-luvun taitteessa, mutta idea eurooppalaisesta suurturnauksesta oli muhinut jo jonkin aikaa. Paikallisia turnauksia oli järjestetty niinkin aikaisin kuin 1880-luvulla, jolloin lajin kotimannuilla Isossa-Britanniassa Englanti, Skotlanti ja Wales kisailivat keskenään. Pohjoismaat järjestivät ensimmäisen oman turnauksensa vuonna 1924, ja mukana oli silloin myös Suomi. Keski-Euroopan maat pitivät keskinäiset kisansa vuonna 1927.
Koko Euroopan laajuisen turnauksen isä on ranskalainen Henri Delaunay, joka keksi idean 1950-luvun puolivälissä. Hänen nimensä jäi elämään Euroopan mestaruuspokaalissa, joka on nimetty Delaunayn mukaan. Jalkapalloileva maailma saa siis kiittää ranskalaisia paljosta, sillä MM-lopputurnauksen isä oli Delaunayn maanmies Jules Rimet.
1960
EM-kisat lähtivät liikkeelle vaivalloisesti, sillä ensimmäiseen turnaukseen ilmoittautui suurten vaikeuksien jälkeen vain 17 maata. Poisjääneiden joukossa olivat mm. Espanja, Italia, Ranska, Länsi-Saksa ja Ison-Britannian joukkueet. Kisat kulkivat tuolloin nimellä European Nations Cup tai Henri Delaunay Cup.
Koska tarkoituksena oli saada varsinaisiin kisoihin 16 maata, ei joukosta alkuvaiheessa tarvinnut karsia kuin yksi joukkue. Ensimmäinen EM-karsintaottelu pelattiin 5. huhtikuuta 1959 Dublinissa Irlannin ja Tshekkoslovakian välillä. Irlanti voitti 2-0, mutta kaksiosaisen karsintaottelun toisessa osassa Irlanti hävisi 4-0, joten se karsiutui kisoista. Yhden Tshekkoslovakian maaleista teki rangaistuspotkusta maalivahti Imrich Stacho, joka lienee ensimmäinen kansainvälisessä ottelussa maalin tehnyt molari.
Tällöin kisoissa ei ollut alkulohkoja, ja ainoastaan neljä parasta maata matkusti aikanaan Ranskaan turnauksen finaalivaiheeseen. Alkuvaiheessa 16 joukkuetta muodosti kahdeksan otteluparia, jotka pelasivat keskenään kaksiosaisen ottelun niin että kumpikin pelasi koti- ja vieraskentällä.
Ensimmäinen varsinainen EM-ottelu pelattiin peliohjelman omituisuuksista johtuen jo ennen edellä mainittua ensimmäistä karsintaottelua, eli 29.9.1958 Neuvostoliiton ja Unkarin välillä. NL voitti Moskovassa Lenin-stadionilla yli 100 000 katsojan edessä pelatun ottelun 3-1. Ensimmäisen EM-futismaalin laukoi Neuvostoliiton Anatoli Iljin.
Toisella kierroksella, kun jäljellä oli kahdeksan joukkuetta, politiikka nosti rumaa päätään. Espanjan joukkue kieltäytyi kenraali Francon määräyksestä pelaamasta Neuvostoliittoa vastaan, joten neukut pääsivät suoraan Ranskaan neljän parhaan joukkoon. Kolme muuta olivat isäntämaa Ranska, Jugoslavia ja Tshekkoslovakia.
Välierissä jugoslaavit kukistivat Ranskan 4-5 ja Neuvostoliitto Tshekkoslovakian 3-0. Pronssiottelun voitti Tshekkoslovakia.
Pariisissa pelatussa finaalissa NL ja Jugoslavia päätyivät varsinaisella peliajalla tasatulokseen 1-1, mutta jatkoajalla Ponedelnikin maali ratkaisi Neuvostoliiton kaikkien aikojen ensimmäiseksi Euroopan mestariksi. Jugoslaavit olivat teknisesti taitavampia, mutta Neuvostoliitto oli fyysisesti kestävämpi ja vahvempi. Joukkueen viimeinen lukko oli tuolloin parhaimmillaan ollut legendaarinen maalivahti Lev Jashin, jota myös Mustaksi hämähäkiksi kutsuttiin.
1964
Toisiin EM-kisoihin osallistui jo 29 maata 33 mahdollisesta. Yksi neljästä poisjääneestä oli muuten Suomi... Joukkueet arvottiin jälleen kahden joukkueen pareiksi, jotka pelasivat kotona ja vieraissa toisiaan vastaan.
Karsintapeleissä nähtiin taas politiikan vaikutus, kun Kreikka kieltäytyi pelaamasta vanhaa kiistakumppaniaan Albaniaa vastaan ja putosi näin jatkosta. Toisen kierroksen pelillisesti vaikuttavin ottelupari oli Italia ja Neuvostoliitto. Neuvostoliitto löi Italian tämän kotikentällä 0-2 ottelussa, joka paikalla olleiden mukaan oli tasoltaan niin kova, että sen olisi pitänyt olla loppuottelu. Toisessa osaottelussa NL taisteli kotonaan 1-1-tasapelin ja meni näin jatkoon. Liimanäppi Lev Jashin oli jälleen kerran Neuvostoliiton tärkein pelaaja.
Hämmästyttävimmät tapahtumat nähtiin kuitenkin Hollannin ja Luxemburgin välisissä otteluissa. Hollanti oli jo tuolloin kova jalkapallomaa, eikä naapurin lilliputtivaltio Luxemburgilla pitänyt olla käytännössä pienintäkään mahdollisuutta. Kaiken lisäksi Luxemburgilla ei ilmeisesti ollut käytössään mitat täyttävää kotikenttää, koska myös sen kotiottelu pelattiin Hollannin puolella. Hollannilla oli jalkeilla paras mahdollinen joukkue, mutta siitä huolimatta Luxemburg taisteli ensimmäisessä ottelussa 1-1-tasapelin. Toiseen osaotteluun Hollanti valmistautui huolellisesti ja sen odotettiin korjaavan edellisessä ottelussa sattuneen vahingon ja murskaavan pikkunaapurinsa. Luxemburg osoitti kuitenkin, ettei aikaisempi matsi ollut onnenkantamoinen ja voitti Hollannin maalein 2-1! Jatkossa Luxemburg kaatui saappaat jalassa Tanskaa vastaan, mutta isommat maat olivat saaneet opetuksen liiallisen itsevarmuuden seurauksista. Luxemburg voitti seuraavan kerran vieraspelin Euroopan kentillä vuonna 1995.
Finaaliottelut pelattiin tällä kertaa Espanjassa, jonne selviytyivät Neuvostoliitto, Tanska, Espanja ja Unkari. Neuvostoliitto kaatoi helposti välierässä Tanskan 3-0, ja Espanja kukisti jatko-ajalla taitavan Unkarin 2-1. Pronssiottelun voitti Unkari.
Loppuottelussa oli paikalla Espanjan diktaattori kenraali Franco ja 80 000 katsojaa. Sadesäällä pelattu ottelu alkoi pirteästi, kun kumpikin joukkue maalasi jo alkuminuuteilla. Sen jälkeen pelistä muodostui kuitenkin tylsää pallottelua, kunnes 84. minuutilla Marcelino vapautti kotikatsomon riemuun tekemälle Espanjalle 2-1-voittomaalin. Espanja voitti näin ensimmäisen Euroopan mestaruutensa, jolle se hakee kiihkeästi jatkoa myös Euro 2000 -turnauksessa.
1968
Vuoden 1968 turnaus toi pelijärjestelmään muutoksia, joiden takia kisoja voidaankin kutsua ensimmäisiksi "oikeiksi" EM-kisoiksi. Ensinnäkin kisojen nimi muuttui nykyiseen muotoonsa, Euroopan mestaruuskisoiksi. Sen lisäksi käyttöön otettiin entisen puhtaan cup-systeemin sijaan alkulohkot, eli joukkueet jakautuivat kahdeksaan alkulohkoon, joiden voittajat pääsivät jatkoon. Edelleen vain neljä parasta matkusti varsinaiseen lopputurnaukseen Italiaan.
Suomi oli EM-karsinnoissa nyt ensimmäistä kertaa mukana. Loppusaldoksi muodostui lohkon viimeinen sija kahdella tasapelillä ja neljällä häviöllä. Suomen ensimmäisen EM-karsintamaalin teki Pertti Mäkipää.
Myös Länsi-Saksa oli ensimmäistä kertaa mukana EM-kisoissa, mutta vaikka sillä oli nimekäs joukkue (mm. Gerd Müller, Uwe Seeler), Jugoslavia kiilasi Saksan edelle ja jatkoon. Saksan kompastuskiveksi osoittautui Albania, joka taisteli kotonaan germaaneja vastaan 0-0-tasapelin. Toisena yllätyksenä vuoden 1966 MM-lopputurnauksessa pronssia voittanut, legendaarisen Eusebion johtama Portugali joutui karsintalohkossaan päästämään Bulgarian edelleen.
Ison-Britannian joukkueista muodostuneen lohkon ratkaiseva ottelu oli Skotlanti-Englanti. Paikan päälle Glasgow n Hampden Parkille ottelua seuraamaan saapui noin 130 000 katsojaa, mikä on kautta aikojen suurin yleisömäärä EM-ottelussa ja sellaisena säilyy, koska peliareenoiden koot ovat nykyään pienempiä. Peli päättyi 1-1-tasatulokseen, mikä riitti Englannille jatkopaikkaan.
Neljännesfinaaleissa jännittävimmän näytöksen esittivät Neuvostoliitto ja Unkari. Unkari oli Budapestissä suvereenisti parempi maalein 2-0, mutta Neuvostoliitto voitti toisessa osaottelussa 100 000 katsojan riemuksi 3-0 ja pääsi jatkoon.
Varsinaiseen finaalivaiheeseen Italiaan päätyivät loppujen lopuksi Italia, Neuvostoliitto, Englanti ja Jugoslavia. Italia ja Neuvostoliitto pelasivat keskenään välieräottelun, jota on kutsuttu yhdeksi jalkapallohistorian puolustusvoittoisimmaksi peliksi. 120 minuutin jälkeen lukemat olivat edelleen 0-0, mutta ottelua ei nykyiseen tyyliin ratkaistu rangaistuspotkukisassa vaan kolikonheitolla! Onnetar oli Italian puolella, ja se eteni finaaliin.
Toisessa välieräottelussa Jugoslavia voitti Djajicin loppuminuuteilla iskemällä maalilla Englannin 1-0 brutaalissa pelissä, jossa Alan Mullery sai kyseenalaisen kunnian olla ensimmäinen britti, joka ajettiin kentältä kansainvälisessä ottelussa. Ottelussa annettiin yhteensä 49 vapaapotkua. Lohdutukseksi Englanti voitti sentään pronssia, mikä on edelleen heidän paras saavutuksensa EM-kisoissa.
Loppuottelu pelattiin Roomassa. Jugoslavia esitti mainioita otteita, mutta Italian nykyisen EM-joukkueen valmentaja Dino Zoff varjeli saapasmaan maalia taidokkaasti. Jugoslavia siirtyi Djajicin maalilla johtoon 67. minuutilla, mutta italialaiset pääsivät tasoittamaan hyvin kyseenalaisella tavalla. Italian maali syntyi Domenghinin vapaapotkulaukauksesta, joka upposi maaliin erotuomarin parhaillaan siirtäessä Jugoslavian muuria. Kaikkien hämmästykseksi erotuomari kuitenkin hyväksyi maalin, ja ottelu päättyi 1-1. Edessä oli uusintaottelu, joka ratkesi jo ensimmäisellä puoliajalla Luigi Rivan ja Anastasin maaleilla. Koko turnauksen ajan äärimmäisen tehokkaasti puolustanut Italia voitti 2-0. Siispä vähemmän näyttävää jalkapalloa esitelleen turnauksen päätteeksi Euroopan mestariksi kruunattiin toista kertaa peräkkäin loppupelien isäntämaa.
1972
Vuoden 1972 EM-kisojen karsintalohkoista selvisi jatkoon tuttuja joukkueita: Romania, Unkari, Neuvostoliitto, Englanti, Belgia, Italia, Hollanti ja Länsi-Saksa. Kaksiosaisten neljännesfinaaliotteluiden yllättäjiin lukeutui Belgia, joka peittosi Italian.
Kiehtovin vastakkainasettelu oli kuitenkin yksi jalkapallohistorian klassisista ottelupareista: Englanti vastaan Länsi-Saksa. Kuusi vuotta aikaisemmin Englanti oli peitonnut Saksan Wembleyllä pelatussa MM-finaalissa. Tällä kertaa Saksa oli kuitenkin selvästi niskan päällä ja voitti Englannin Franz "Keisari" Beckenbauerin johdolla Wembleyllä 3-1. Toinen osaottelu pelailtiin maalittomaan tasapeliin, ja Saksa eteni Belgian lailla neljän parhaan joukkoon. Belgiassa pidettyyn finaalivaiheeseen pääsivät myös Neuvostoliitto ja Unkari.
Välierissä Länsi-Saksa peittosi Belgian 2-1 Gerd Müllerin viimeistellessä molemmat maalit ja Neuvostoliitto voitti Unkarin 1-0 heikkotasoisessa ottelussa, jota seurasi vain puolisentoista tuhatta katsojaa. Belgia nappasi pronssia voitettuaan Unkarin ruman väkivaltaisessa ottelussa.
Brysselissä pelatussa finaalissa Länsi-Saksa oli ylivoimainen. Müller teki tiukasta vartioinnista huolimatta jälleen kaksi maalia ja Wimmer täydensi loppulukemat saksalaisten hyväksi 3-0. Saksa voitti kaksi vuotta myöhemmin Hollannissa maailmanmestaruuden joukkueella, jonka runko koostui samoista pelaajista: Franz Beckenbauer, Paul Breitner, Günter Netzer, Uli Hoeness, Gerd Müller... Kyseessä olikin kenties Saksan jalkapallohistorian lahjakkain sukupolvi.
1976
Vuoden 1976 EM-turnaus muistetaan upeista ja jännittävistä ratkaisuotteluistaan, joissa pelasivat Hollannin ja Saksan kaltaisten joukkueiden "kultaiset sukupolvet" sekä Itä-Euroopan parhaimmisto. Alkulohkoista jatkoon selvisivät Wales, Jugoslavia, Länsi-Saksa, Espanja, Tshekkoslovakia, Neuvostoliitto, Hollanti ja Belgia.
Neljännesfinaaleista muodostui mielenkiintoisia ottelupareja. Wales selvisi yllättäen kahdeksan parhaan joukkoon ja kohtasi Jugoslavian. Ensimmäinen osaottelu Zagrebissa päättyi 2-0. Walesilaiset olivat matkanneet vierasotteluun tarkoituksenaan pitää maalinsa puhtaana niin kauan kuin mahdollista, mutta siinä he onnistuivat ainoastaan 40 sekunnin ajan. Toinen ottelu pelattiin Cardiffissa, ja se päättyi tasan 1-1, joten jugoslaavit etenivät neljän parhaan joukkoon. Cardiffin peli oli väkivaltainen sekä kentällä että katsomossa. Varoituksia annettiin 41 kappaletta, ja yleisöä ryntäsi toistuvasti kentälle rähinöimään.
Toinen etukäteen mielenkiintoinen neljännesfinaalien ottelupari oli Hollanti ja Belgia. Arkkiviholliset olivat vuoden 1974 MM-karsinnoissa pelanneet kaksi maalitonta tasapeliä, joten tälläkin kertaa odotettiin tiukkoja otteluita. Johan Cruyffin johtamat hollantilaiset olivat kuitenkin ylivoimaisia ja etenivät loppupeleihin yhteismaalein 7-1. Cruyffin, Johan Neeskensin, Rob Rensenbrinkin, Wim Suurbierin ja Johnny Repin kaltaisten huippupelaajien muodostama joukkue oli loistavassa vedossa, ja Hollanti loisti 70-luvulla myös MM-tasolla: hopeaa sekä Länsi-Saksassa 1974 että Argentiinassa 1978.
Itäblokin maat Neuvostoliitto ja Tshekkoslovakia arvottiin toisiaan vastaan, ja kaikissa aikaisemmissa EM-kisoissa neljän parhaan joukkoon edennyt Neuvostoliitto oli etukäteissuosikki. Peräti kymmenen NL:n 13 pelaajasta tuli ukrainalaisesta Kiovan Dynamosta, ja joukkueen tähti oli Euroopan vuoden jalkapalloilijaksi valittu Oleg Blohin. Tshekkoslovakia kuitenkin voitti kotikentällään 2-0 ja taisteli Kiovassa 2-2-tasapelin. Näin NL oli ensi kertaa ulkona loppupeleistä.
Neljännessä otteluparissa kohtasivat hallitseva maailmanmestari Länsi-Saksa ja Espanja. Espanja painosti kotikentällään ankarasti mutta onnistui maalaamaan vain kerran ja kun Saksan Beerin kaukolaukaus 30 metristä upposi, ottelu päättyi saksalaisille edulliseen tasapeliin. Münchenissä Saksa otti varman 2-0-voiton.
Jugoslaviaan selvinneet joukkueet jakautuivat semifinaalipareihin Tshekkoslovakia-Hollanti ja Saksa-Jugoslavia. Rankkasateessa pelattu Hollannin ja Tshekkoslovakian välinen ottelu muodostui jännittäväksi mutta kovaotteiseksi peliksi, jossa yksi tshekkoslovakialainen ja kaksi hollantilaista pelaajaa sai punaisen kortin. Walesilainen tuomari Thomas ei ollut tehtäviensä tasalla, ja hollantilaiset kokivat kärsineensä vääryyttä. Ensimmäisen maalin puski Tshekkoslovakian libero Ondrus, ja sama mies oli vastuussa myös Hollannin tasoitusmaalista, joka Ondrusin kannalta epäonnekkaasti päätyi maaliin yläriman ja oman maalivahdin takaraivon kautta. Jatkoajan viime minuuteilla peli ratkesi, kun tuomari jätti viheltämättä Hollannille ilmiselvän vapaapotkun ja hollantilaisten odoteltua turhaan vihellystä vastapuoli pääsi tekemään 2-1 johtomaalin. Van Hanegem protestoi tilannetta niin tanakasti, että sai punaisen kortin ja Hollanti joutui pelaamaan yhdeksällä pelaajalla. Tshekkoslovakia maalasi vielä kerran ja eteni finaaliin.
Belgradissa pelatussa Jugoslavia-Saksa-ottelussa kotijoukkue esitti ensimmäisellä jaksolla fantastista peliä, jota monet asiantuntijat kehuivat parhaaksi koskaan näkemäkseen jalkapalloksi. Kahden vuoden takainen maailmanmestari Saksa oli pahassa pulassa ja yhtä maalia pelatun ensimmäisen jakson jälkeen tilanne oli Saksan kannalta mairittelevasti vain 2-0 Jugoslavialle. Toisella jaksolla Saksa pääsi Beckenbauerin piristyttyä vähitellen peliin mukaan ja kavensi pelin 65. minuutilla. Kun peliä oli jäljellä kymmenen minuuttia, Saksa vaihtoi sisään ensimmäistä maaotteluaan pelanneen Dieter Müllerin, joka tasoitti pelin ensimmäisellä kosketuksellaan palloon. Jatkoajalla Saksa dominoi yhä selvemmin Jugoslavian tehdessä vaarallisia vastahyökkäyksiä. Dieter Müller nousi kuitenkin ottelun sankariksi tehden viime minuuteilla vielä kaksi maalia. Näin Saksa pääsi finaaliin maajoukkuedebytantin hattutempun avulla.
Avointa ja hyökkäävää peliä esitelleessä pronssiottelussa Hollanti vei mitalin, kun Geels teki jatkoajalla 3-2-voittomaalin.
Finaaliottelussa Saksa jäi välieräottelunsa tavoin heti alussa kahden maalin tappiolle. Tshekkoslovakia käytti paikkansa tehokkaasti hyväkseen ja oli vielä lähellä siirtyä 3-0-johtoon, kun Nehoda pamautti pallon tolppaan. Ennen puolen tunnin täyttymistä Saksan uusi sankari Dieter Müller kuitenkin kavensi pelin. Toisella puoliajalla kumpikin joukkue esitti tasokasta peliä, mutta maali antoi odottaa itseään viimeiselle minuutille. Perisaksalaiseen tyyliin Hölzenbein puski tasoituksen 90. minuutilla annetusta kulmasta, ja jälleen kerran siirryttiin jatko-ajalle. Kummallakin joukkueella oli jatkopuolituntisen aikana omat paikkansa, mutta kun maaleja ei syntynyt, vuorossa oli ensimmäinen - ja tähän mennessä viimeinen - kerta kun jalkapallon Euroopan mestaruus ratkaistiin rangaistuspotkukisassa. Ratkaisevan erehdyksen teki tällä kertaa Saksan neljäs laukaisija Uli Hoeness, ja kun Panenka siirsi Tshekkoslovakian viimeisenä ampujana pallon kylmästi keskelle maalia suuntautuneella löysällä potkaisulla Sepp Maierin selän taakse, oli mestaruus Tshekkoslovakian.
Vuoden 1976 Euroopan mestaruuskisat tarjosivat hienoa jalkapalloviihdettä. Kaikki neljä loppupeliä menivät jatkoajalle, ja niissä tehtiin finaalin rangaistuspotkukisa pois lukien yhteensä 19 maalia.
1980
Vuoden 1980 kisoja varten pelijärjestelmää muutettiin lähemmäksi nykysysteemiä. Tällä kertaa karsinnoista selvinneet kahdeksan maata matkustivat kaikki lopputurnaukseen Italiaan. Joukkueet jaettiin kahteen lohkoon, joissa kaikki joukkueet pelasivat kerran toisiaan vastaan. Ykköset pääsivät suoraan loppuotteluun ja kakkoset pelasivat pronssista.
Valitettavasti turnaus oli sekä tunnelmaltaan että pelillisesti täydellinen vastakohta edellisten kisojen upeille esityksille. Vastoin italialaisten järjestäjien etukäteislupauksia katsojamäärät jäivät alhaisiksi, ja kisat olivat taloudellisesti pettymys. Tähän oli kaksi syytä: liput olivat kalliita ja kaikki ottelut lähetettiin suorina televisiossa.
Mikä merkittävintä, pelit olivat pääsääntöisesti vähämaalisia, tylsiä ja väkivaltaisia. Turnauksen 14 ottelussa tehtiin yhteensä vain 26 maalia. Taktikointi lohkopeleissä tuli mahdolliseksi, koska osa otteluista pelattiin iltapäivällä ja osa illalla. Kuinka ollakaan, isäntämaa Italia pelasi kaikki pelinsä miellyttävän viileään ilta-aikaan, jolloin saman kierroksen toisen ottelun tulos oli jo tiedossa...
Ykköslohkossa pelasivat edellisten kisojen finaalipari Tshekkoslovakia ja Länsi-Saksa sekä Hollanti ja Kreikka. Lohkon parhaasta ottelusta vastasivat Länsi-Saksa ja Hollanti. Länsi-Saksa meni ensimmäisen tunnin aikana jo 3-0-johtoon Klaus Allofsin hattutempulla. Hollanti taisteli miehekkäästi ja kavensi viimeisen kymmenen minuutin aikana loppulukemiksi 3-2. Koska Saksa oli turnauksen avausottelussa voittanut Tshekkoslovakian, sen viimeinen matsi kaksi ottelua vastaavasti hävinnyttä Kreikkaa vastaan oli kummallekin joukkueelle merkityksetön ja päättyi puolentoista tunnin sunnuntaipalloilun jälkeen 0-0. Tshekkoslovakia ja Hollanti pelasivat tasan, mikä tarkoitti sitä, että Tshekkoslovakia meni pronssipeliin maalieron turvin.
Kakkoslohkossa pelasivat Belgia, Englanti, Italia ja Espanja. Belgia eli jalkapallohistoriansa kulta-aikoja. François Van der Elst, Jan Ceulemans, Eric Gerets ja kumppanit pelasivat taitavasti mutta myös joukkueena järkevästi. Belgia pelasi Englannin kanssa tasan, voitti Espanjan ja pelasi sitten Italian kanssa tasan ottelussa, jonka Argentiinan valmentaja César Luis Menotti sanoi muistuttaneen enemmän nyrkkeilyä kuin jalkapalloa. Belgia meni loppuotteluun ennen Italiaa paremman maalieron turvin.
Italian joukkue oli jo kunnostautunut brutaalissa pelityylissä sekä Espanjaa (tasapeli) että Englantia (voitto) vastaan. Italia sai yhtä paljon pisteitä kuin Belgia, mutta huikealla maalierolla 1-0 se päätyi pronssiotteluun. Italian onnen päivät koittivat vasta kahden vuoden päästä, kun se Paolo Rossin johdolla voitti maailmanmestaruuden.
Englannin kohtaloksi koitui Italialle kärsitty 1-0-tappio. Joukkueessa oli Kevin Keeganin ja Tony Woodcockin kaltaisia kykyjä, mutta suurimman tähden Trevor Francisin loukkaantuminen ennen kisoja oli Englannille kova isku. Belgiaa vastaan käydyssä ottelussa huomiota herättivät rähinöivät englantilaiset fanit. Peli jouduttiin jopa keskeyttämään joksikin aikaa, kunnes poliisin käyttämä kyynelkaasu ehtii haihtua kentältä. Tämä epämiellyttävä ilmiö oli saapunut jäädäkseen, ja brittien ohella siinä kunnostautuivat myöhemmin toki muutkin.
Pronssiottelu Tshekkoslovakian ja Italian välillä päättyi 1-1, joten edessä oli rangaistuspotkukilpailu. Tällä kertaa tarvittiin 18 potkua, ennen kuin ottelu ratkesi Tshekkoslovakian hyväksi. Epäonnen soturi oli 17. laukoja, Italian Collovati.
Loppuottelussa Roomassa pelasivat siis Belgia ja Saksa, jolla tässä turnauksessa - toisin kuin esimerkiksi viime vuosina - oli melko nuori joukkue. Sen tähtiä olivat Karl-Heinz Rummenigge ja Bernd Schuster. Saksalaiset hallitsivat ensimmäistä puoliaikaa, ja nykyinen Saksan maajoukkueen kakkosvalmentaja Horst Hrubesch teki avausmaalin jo 10. minuutilla. Tauon jälkeen osat vaihtuivat, ja oli Belgian vuoro painostaa rajusti. Tasoitus tuli Vandereyckenin sisään ampumasta rangaistuspotkusta, kun peliaikaa oli jäljellä alle 20 minuuttia. Hrubeschista tuli sitten ottelun sankari, kun hän 89. minuutilla puski pallon Belgian maaliin ja varmisti Saksalle sen toisen Euroopan mestaruuden. Finaali oli onneksi hyvätasoista jalkapalloa, mutta muuten kisoista jäi erittäin huono maku suuhun.
1984
Edellisten kisojen pettymyksen jälkeen vuoden 1984 EM-lopputurnaus Ranskassa osoittautui onneksi menestykseksi sekä pelillisesti että yleisömäärissä. Ottelujärjestelmä uusiutui siten, että neljän joukkueen alkulohkojen kaksi parasta etenivät välieriin, joiden voittajat pelasivat finaalissa. Pronssiottelu poistettiin EM-turnauksista, koska se oli yleensä osoittautunut kahden pettyneen joukkueen turhautuneeksi pelailuksi. Lisäksi viimeiset lohkopelit pelattiin samaan aikaan taktikoinnin estämiseksi.
Kisojen kohutuimmaksi tiimiksi muodostui alusta asti Michel Platinin johtama kotijoukkue, jonka keskikentältä löytyi maalitykki Platinin lisäksi Alain Giressen, Jean Tiganan ja Luis Fernandezin kaltaisia kykyjä. Myös Tanskalla oli koossa hyvin lahjakas joukkue: Allan Simonsen, Preben Elkjær, Frank Arnesen, Søren Lerby, Morten ja Jesper Olsen, Michael Laudrup... Tanskan fanit eli roliganit herättivät ihastusta iloisella ja väkivallattomalla kannustustyylillään.
Lohkossa 1 pelasivat Ranskan ja Tanskan lisäksi Belgia ja Jugoslavia. Avausottelu Ranskan ja Tanskan välillä ei joukkueiden kovasta tasosta huolimatta muodostunut täysin miellyttäväksi tapahtumaksi. Ranskan viikatemies Yvon Le Roux mm. taklasi Allan Simonsenia niin rajusti, että tältä katkesi sääriluu, mutta siitä huolimatta tilanteesta ei vihelletty edes vapaapotkua! Ranskan Amorose sen sijaan ajettiin ulos ottelusta, jonka turnauksen kiistämätön kuningas Platini lopulta ratkaisi kotijoukkueelle 12 minuuttia ennen täyttä aikaa. Ensimmäisessä ottelussaan Jugoslavian kaatanut Belgia sai Ranskalta kyytiä maalein 5-0, ja Platini teki hattutempun. Viimeisessä ottelussaan Ranska kaatoi Jugoslavian 3-2 - jälleen hattutemppu Platinilta - ja eteni välieriin puhtaalla pelillä.
Kun Tanska upotti näytöstyyliin Jugoslavian samoin 5-0-luvuin, toisesta paikasta kamppailivat siis Belgia ja Tanska. Belgia aloitti ottelun vahvasti siirtyen 2-0-johtoon, mutta Tanska ei lamaantunut vaan otti Arnesenin, Bryllen ja Elkjærin maaleilla 3-2-voiton.
Lohkon pettymykseksi osoittautui etukäteen vahvaksi arvioitu Jugoslavia, joka siis hävisi kaikki ottelunsa yhteismaalierolla 2-10.
Lohkossa 2 pelasivat Länsi-Saksa, Romania, Espanja ja Portugali, ja kamppailu jatkopaikasta oli loppuun asti äärimmäisen jännittävä. Kun viimeisestä kahdesta ottelusta oli jäljellä kymmenen minuuttia, kaikilla neljällä joukkueella oli vielä mahdollisuus jatkoon!
Avauspelit Länsi-Saksa-Portugali (0-0) ja Espanja-Romania (1-1) päättyivät tasan. Toisessa ottelussaan Länsi-Saksa onnistui voittamaan varovaisen puolustusvoittoista peliä pelanneen Romanian maalein 2-1, kun taas Etelä-Euroopan paikalliskamppailussa Espanja ja Portugali saivat 1-1 päättyneessä ottelussa tililleen toiset tasapelit. Viimeisen kierroksen ottelussa Portugali onnistui Nenen 81. minuutin maalilla kukistamaan Romanian, mikä tarkoitti sitä, että Länsi-Saksalle olisi riittänyt tasapeli, kun taas Espanja tarvitsi voittoa. Espanja missasi rangaistuspotkun muttei kuitenkaan lannistunut. Länsi-Saksa taas tuhlasi lukuisia maalipaikkoja (mm. kaksi tolppaa) ja sortui lopussa varmistelemaan maalitonta tasapeliä. Maceda pukkasi ottelun ainoan maalin 89. minuutilla, ja näin Länsi-Saksa sai maistaa omaa lääkettään ja putosi jatkosta.
Ensimmäisessä välieräparissa vastakkain asettuivat Ranska ja Portugali, ja ottelusta muodostui huippujännittävä. Rumiakin otteita sisältäneen pelin alku näytti lupaavalta Ranskalle, kun Domergue siirsi 25. minuutin kohdalla kotijoukkueen johtoon. Jordao kuitenkin kuittasi 70. minuutin kohdalla, ja kun lisämaaleja ei varsinaisella peliajalla syntynyt, ottelu siirtyi jatko-ajalle. Portugali siirtyi Jordaon toisella maalilla 2-1-johtoon, ja osat olivat kääntyneet; nyt oli Ranska ahdingossa. Ranskalaiset panostivat kaikkensa hyökkäykseen. Viisi minuuttia ennen jatkoajan loppua Domergue tasoitti pelin, ja kukapa muukaan kuin turnauksen sankari Platini tekaisi minuutti ennen uhkaavaa rangaistuspotkukilpailua Ranskan voittomaalin.
Tanskalaiset aloittivat välieräottelunsa Espanjaa vastaan vahvasti, ja Søren Lerby siirsi Tanskan johtoon jo kuudennella minuutilla. Kovaotteisessa pelissä rapattiin puolin ja toisin, ja kun Espanja tasoitti Macedan maalilla toisella jaksolla, oli taas edessä jatkoaika. Sekään ei tuottanut tulosta, ja tällä kertaa rangaistuspotkukisan epäonnen soturin osa lankesi Tanskan Preben Elkjærille: Espanja finaaliin.
Pariisissa pelatussa loppuottelussa Espanjalta puuttuivat varoitustilin täyttymisen takia avainpelaajat Maceda ja Gordillo, joten kotiedun vahvistama Ranska oli ennakkosuosikki. Ensimmäistä maalia saatiin odottaa tunnin verran, ja sen tekaisi Platini helpohkolla vapaapotkulla, joka lipui maaliin Espanjan maalivahdin Arconadan haparoitua kohtalokkaasti. Maalin jälkeen Espanja ei kyennyt nousemaan ja huolimatta Le Roux n ulosajosta ottelu oli Ranskan. Loppuhetkillä Bellone varmisti Ranskan mestaruuden 2-0-maalillaan. Jälleen siis isäntäjoukkue mestariksi, eikä kisojen kuninkaan nimestä ollut epäilystä: Michel Platini teki yhdeksän maalia, vähintään yhden maalin Ranskan kaikissa otteluissa.
1988
Vuoden 1988 EM-lopputurnauksessa jatkui hyvätasoisen jalkapallon juhla. Kotijoukkue Länsi-Saksalla oli vahva joukkue (mm. Lothar Matthäus, Jürgenit Klinsmann ja Kohler sekä Rudi Völler), ja odotukset olivat kahden vuoden takaisen MM-hopean ja edellisen EM-turnauksen epäonnistumisen jälkeen kovat. Hollannilla oli taas muutaman välivuoden jälkeen heittää peliin Cruyffin ja kumppanien veroisia miehiä: mm. Ruud Gullit, Marco Van Basten, Frank Rijkaard ja Ronald Koeman. Italialla oli kova kokoonpano (Maldini, Vialli jne.), ja Neuvostoliiton vahva maajoukkue oli vuoden 1976 tiimin tapaan rakennettu Kiovan Dynamon pelaajien ympärille.
Lohkossa 1 pelasivat Länsi-Saksa, Italia, Espanja ja Tanska. Avausottelussa Länsi-Saksa ja Italia pelasivat varovaista peliä Italian luodessa vaarallisimmat maalipaikat. Toisella puoliajalla Mancini siirsi Italian johtoon saksalaispuolustuksen sekoiltua, mutta vain kolme minuuttia myöhemmin Brehme kuittasi Littbarskin antamasta syötöstä italialaispelaajan kautta sisään. Maaliin johtanut vapaapotkutuomio oli melko kyseenalainen: tuomarin mukaan Italian maalivahti Zenga kuljetti palloa käsissään liian monta askelta, mikä lienee ollut totta, mutta moisesta pikkuseikasta ei käytännössä koskaan vihellellä vapaapotkuja.
Sekä Italia että Länsi-Saksa voittivat ottelunsa Tanskaa ja Espanjaa vastaan, ja isäntämaa nousi paremman maalieron turvin lohkoykköseksi. Tanskan joukkue ei tällä kertaa vastannut huippuvuosien tasoa, ja juutit joutuivat matkustamaan kotiin ilman pisteen pistettä. Kovin kauaa ei Tanskan kuitenkaan tarvinnut odottaa seuraavia kunnian hetkiä&
Toisessa lohkossa pelasi Hollannin ja Neuvostoliiton lisäksi mielenkiintoinen parivaljakko jalkapallohullusta saarivaltakunnasta: Englanti ja Irlanti. Jackie Charltonin valmentama Irlanti oli ensimmäistä kertaa arvoturnauksessa. Iso- ja pikkuveljen kohtaamisessa Irlanti aiheutti heti sensaation ja voitti Ray Houghtonin viidennellä minuutilla pukkaamalla maalilla 1-0. Gary Lineker, John Barnes ja kumppanit pommittivat toisella jaksolla raivoisasti Irlannin maalia, mutta Pat Bonner piti pintansa. Englannin taival sai näin heti alussa synkän sävyn, ja loppujen lopuksi joukkue hävisi kaikki ottelunsa.
Hollannin ja Neuvostoliiton ottelu tarjosi värikästä ja tilannerikasta jalkapalloa, ja kahden vuoden takaisessa Meksikon MM-lopputurnauksessa loistanut Neuvostoliitto veti tällä kertaa pitemmän korren Ratsin tekemällä komealla puolivolley-maalilla. Hollanti onnistui toisessa ottelussaan ottamaan pakkovoiton Englannista van Bastenin hattutempun avulla, ja kun Neuvostoliitto ja Irlanti tasasivat pisteet, edessä oli jännittävä loppukierros.
Neuvostoliitto kukisti omassa ottelussaan jo lannistuneen Englannin 3-1 ja varmisti välieräpaikkansa. Tämä tarkoitti sitä, että Irlannille olisi Hollanti-ottelusta riittänyt tasapeli välieräpaikan saavuttamiseksi. Irlannin unelma eli yli 80 minuutin ajan, mutta sitten Kieft pääsi pukkaamaan Hollannin kannalta hyvin onnekkaasti rangaistusalueella pomppineen pallon Bonnerin selän taakse.
Ensimmäisessä superjännittävässä välierässä kohtasivat Länsi-Saksa ja Hollanti. Ottelussa nousi valokeilaan romanialainen erotuomari Igna, joka vihelsi kummallekin joukkueelle kyseenalaiset rangaistuspotkut, jotka Matthäus (54 minuuttia) ja Koeman (74 minuuttia) laittoivat varmasti sisään. Ratkaisijaksi nousi kisojen maalikuningas van Basten, joka toiseksi viimeisellä minuutilla kurotti inspiroituneella syöksyllä nahkakuulan Saksan maalivahdin Immelin taakse. Näin Hollanti peittosi Länsi-Saksan ensimmäisen kerran 32 vuoteen ja vielä historiallisen sattuvasti samoin numeroin kuin Länsi-Saksa oli voittanut Hollannin vuoden 1974 MM-finaalissa.
Toisessa semifinaalissa Italialla oli omat maalipaikkansa, mutta loppujen lopuksi Neuvostoliitto osoittautui vahvemmaksi joukkueeksi. Litovtjenko ja Protasov maalasivat tunnin kohdalla kolmen minuutin sisällä maalit mieheen, ja siten Neuvostoliiton taitavin maajoukkue moniin vuosiin meni finaaliin.
Münchenissä pelatussa loppuottelussa Neuvostoliiton kohtaloksi saattoi koitua tärkeän puolustuspelaajan Kuznetsovin puuttuminen varoitustilin täyttymisen takia. Joka tapauksessa Hollanti pääsi puolen tunnin pelin jälkeen johtoon, kun Koemanin antaman kulman jälkitilanteessa van Basten pukkasi pallon keskellä täysin vapaana olleelle Gullitille, joka puski härkämäisellä voimalla pallon Neuvostoliiton loistavan maalivahdin Rinat Dassajevin taakse. Pelin ratkaisu tuli toisen puoliajan alussa maalilla, joka kuuluu jalkapallohistorian klassikoihin. Arnold Mühren lähetti vasemmalta laidalta pitkän keskityksen reilusti maalin oikealle puolelle melko lähelle päätyrajaa, josta Marco van Basten kaikkien odottaman keskityksen sijaan pläjäytti suoraan ilmasta veret seisauttaneen volley-potkun Dassajevin yli ja verkon perille. Ottelun lopussa Neuvostoliitto sai vielä rangaistuspotkun Hollannin maalivahdin van Breukelenin turhasta virheestä, jonka hän korjasi itse torjumalla Belanovin vetämän pilkun. Näin Hollanti nappasi ensimmäisen ja edelleen ainoan arvoturnausvoittonsa, jolle kotiyleisö Euro 2000 -kisoissa odottaa kiihkeästi jatkoa.
1992
Vuoden 1992 Ruotsin kisat olivat ensimmäinen Pohjoismaissa järjestetty EM-lopputurnaus. Sille odotellaan jatkoa nyt, kun Ruotsi, Suomi, Norja ja Tanska ovat yhteishankkeena hakemassa vuoden 2008 kisaisännyyttä. Kaiken kaikkiaan kisat sujuivat hyvin, suuremmilta huligaanien riehunnoilta vältyttiin, ja pienehköt katsomot olivat täynnä innokkaita kannattajia kaikkialta Euroopasta.
Mukana oli jälleen lukuisia ennakolta koviksi arvioituja joukkueita. Eric Cantonan ja Jean-Pierre Papinin tasoisten tähtien vahvistama Ranska oli voittanut karsinnoissa kaikki ottelunsa, eikä myöskään Neuvostoliitto - tai IVY kuten se tuossa historiallisessa vaiheessa esiintyi - ollut hävinnyt yhtään karsintaottelua. Ruotsilla oli kotiedun lisäksi koossa Tomas Brolinin, Martin Dahlinin ja Kennet Anderssonin kaltaisten lahjakkaiden pelaajien muodostama joukkue, Saksa oli perinteiseen tapaan vaarallinen, ja Hollannilla oli mukana neljän vuoden takaisen EM-joukkueen tähdet.
Maailmanpolitiikka vaikutti pitkästä aikaa myös EM-kisoihin. Bosnian sodan vuoksi YK:n pakotteiden kohteeksi joutunutta Jugoslaviaa ei päästetty kisoihin, mikä oli siinä mielessä harmi, että Jugoslavialla oli koossa poikkeuksellisen kova joukkue, johon kuuluivat Savicevic, Stojkovic, Suker, Mihajlovic jne. Tilalle tuli Tanska, jonka pelaajat kutsuttiin kesken kesälomien takaisin pelihommiin.
Lohkossa 1 pelasivat Ruotsi, Ranska, Tanska ja Englanti. Turnauksen avausottelussa Ruotsi osoitti heti vaarallisuutensa dominoimalla Ranskaa vastaan pelattua ottelua. Jan Eriksson vei Ruotsin johtoon 25. minuutilla, mutta vuoden 1984 EM-sankarin Michel Platinin valmentama Ranska pystyi Papinin tasoitusmaalilla taistelemaan itselleen pisteen. Tanska ja Englanti pelasivat maalittoman tasapelin, jossa Englanti painosti ensimmäisen puoliajan ja Tanska dominoi toista. Tanska oli lähempänä maalia John Jensenin täräytettyä pallon tolppaan. Englannilla ei ollut loukkaantumisten (mm. John Barnes, Gary Stevens) takia jalkeilla parasta mahdollista joukkuetta, ja turnaus osoittautuikin heille pettymykseksi. Siitä oli osoituksena myös Ranskaa vastaan tuhrittu toinen maaliton tasapeli. Ranska pelasi yllättävän puolustusvoittoisesti, ja Englannilla oli ottelun paras paikka, kun Stuart Pearce laukoi vapaapotkun ylärimaan. Skandinavian paikallisottelussa Ruotsi jatkoi vahvoja otteitaan ja kaatoi odotetusti Tanskan Brolinin maalilla.
Ennen viimeistä kierrosta kaikilla oli siis vielä mahdollisuus jatkopeleihin. Englanti aloitti vahvasti Ruotsia vastaan, kun David Platt vei englantilaiset johtoon jo 4. minuutilla, eikä Ruotsi saanut mainittavampaa aikaan ensimmäisellä jaksolla. Tauolla joukkue kuitenkin heräsi ja Jan Erikssonin kulmapotkusta puskemaa tasoitusta seurasi kotiyleisön riemuksi 82. minuutilla Brolinin upea voittomaali. Englannin manageri Graham Taylor oli aiemmin vaihtanut kapteeni Gary Linekerin pois kentältä, mitä ei pelin aikana eikä jälkikäteen laskettu järin nerokkaaksi päätökseksi. Pohjoismaiden voittokulku jatkui, kun Tanska vastoin kaikkien odotuksia kaatoi Ranskan 2-1 Larsenin ja Elstrupin maaleilla. Platini erosi virastaan Ranskan ällistyttävän vaisun turnauksen takia.
Toisen lohkon avausottelussa Hollannin ja Skotlannin välinen peli eteni odotetulla tavalla: Skotlanti taisteli urheasti Hollannin painostaessa ja joutui lopulta antautumaan Dennis Bergkampin puskettua Gullitin antamasta kulmasta pallon sisään. Saksa oli yllättävän ahtaalla IVY:n kanssa, ja jäi tunnin pelin jälkeen tappiolle, kun Dobrovolski laukoi Reuterin taklauksesta tuomitun rangaistuspotkun sisään. Tyypilliseen tapaan Saksan diesel-moottori jyräsi loppuun asti, ja 89. minuutilla Thomas Hässlerin vapaapotkumaali varmisti Saksalle tasapelin. Kakkoskierroksella Saksa otti 2-0-rutiinivoiton jälleen sinnikkäästi taistelleesta Skotlannista, ja Hollanti ja IVY päätyivät maalittomaan tasapeliin.
Päätöskierroksella jalkapallon suurmaat Hollanti ja Saksa kohtasivat jälleen. Tällä kertaa oli Hollannin vuoro olla selvästi niskan päällä: Rijkaard ja Witschge olivat siirtäneet tulppaanimaan kahden maalin johtoon jo 15 minuutin kohdalla ja van Basten oli vielä lähellä lisätä Hollannin maalitiliä ylärimaan osuneella laukauksellaan. Loukkaantumisten heikentämä Saksa sinnitteli vielä Klinsmannin toisen jakson alussa tekemällä maalilla mutta parinkymmenen minuutin päästä Bergkamp sinetöi Hollannille selvän 3-1-voiton. IVY:lle olisi riittänyt jatkopaikkaan suurimaalinen tasapeli tai voitto, mutta pieni ja pippurinen Skotlanti ei antanut jatkopaikan karkaamisen häiritä itseään ja tykitti selvän 3-0-voiton. Näin jatkoon menivät Hollanti ja Saksa, joiden monet odottivat kohtaavan uudelleen loppuottelussa.
Saksa aloittikin vahvasti välieräottelussaan kotijoukkue Ruotsia vastaan, joka kärsi Stefan Schwarzin poissaolosta - silloin varoitustilin takia, Euro 2000 -kisoissahan Schwarz on poissa loukkaantumisen vuoksi. Vapaapotkuspesialisti Hässler upotti pallon Ravellin taakse 11. minuutilla, ja Karl-Heinz Riedle siirsi Sammerin keskityksestä Saksan tunnin kohdalla kahden maalin johtoon. Brolinin verkon perille ampuma rangaistuspotku piti vielä yllä Ruotsin toiveita, kunnes Riedle kaksi minuuttia ennen loppua tekaisi toisen maalinsa. Miltei suoraan maalin jälkeisestä aloituksesta Kennet Andersson kavensi vielä loppulukemiksi 3-2, mutta tasoihin asti ei Ruotsin puhti riittänyt.
Toisen välieräottelun piti olla selvää pässinlihaa, ja finaaliin etenisi tietenkin hallitseva Euroopan mestari Hollanti. Tanska ei kuitenkaan antanut ennakkokaavailuiden häiritä, ja Henrik Larsen maalasi Brian Laudrupin millimetrin tarkasta keskityksestä jo viidennellä minuutilla. Bergkamp kuittasi 23. minuutin pelin jälkeen, mutta kymmenen minuuttia sen jälkeen Larsen rankaisi jälleen Koemanin virheen jälkeen. Tanska ei suinkaan vetäytynyt puolustamaan vaan hallitsi peliä myös toisella jaksolla, kunnes Rijkaard loppuminuuteilla onnistui tasoittamaan pelin. Jatkoajalla tanskalaiset joutuivat ahtaalle, mutta kun maaleja ei syntynyt, jännittävä ottelu huipentui rangaistuspotkukisaan. Oli urheilun dramatiikkaa parhaimmillaan - tai pahimmillaan - että epäonnistujan osa oli tällä kertaa varattu edellisen turnauksen sankarille. Tanskan ilmiömäinen maalivahti Peter Schmeichel torjui alakulmasta Marco van Bastenin laukauksen, ja finaalipaikka oli Tanskan. Van Basten joutui pian turnauksen jälkeen lopettamaan uransa loukkaantumisten takia.
Tanskan tähänastisen taipaleen olisi pitänyt kertoa jotain joukkueen henkisestä vahvuudesta, mutta useimmat arvelivat silti vahvan ja rutinoituneen Saksan vievän Euroopan mestaruuden. Toisin kävi. Saksa aloitti pelin räjähtävällä voimalla ja vyöryi Tanskan maalille kerta toisensa jälkeen, mutta Schmeichel piti pintansa, ja Tanskan John Jensen laukoi 18 minuutin kohdalla ottelun ensimmäisen maalin. Saksalaiset pitivät yllä prässiään, mutta Schmeichel pelasi maalissa aivan uskomattoman ottelun ja osoitti olevansa maailman paras maalivahti. 78. minuutilla Vilfort sinetöi Tanskan 2-0-voiton, ja juutit kuittasivat Euroopan mestaruuden kaikkien aikojen sensaatiomaisimmalla tavalla. Vaikka Schmeichel äskettäisessä haastattelussaan kertoikin, ettei joukkue median luoman myytin mukaisesti sentään sandaaleissa suoraan uimarannalta kisoihin saapunut, jatkoon eteneminen kovasta alkulohkosta ja Hollannin ja Saksan kaataminen olivat uskomattomia saavutuksia.
1996
Neljän vuoden takaisissa kisoissa jalkapallo palasi takaisin synnyinmaahansa Englantiin. Suuremmilta huligaanien riehumisilta vältyttiin, ja kisat oli jälleen urheilullinen menestys. Lopputurnaukseen pääsi aikaisempaan verrattuna kaksinkertainen määrä joukkueita. 16 joukkuetta jaettiin neljään lohkoon, joiden kaksi parasta pääsi neljännesfinaaleihin.
Lohkossa A pelasivat Englanti, Sveitsi, Hollanti ja Skotlanti. Englannin kisat alkoivat heikosti etukäteen kehnoksi arvioitua Sveitsiä vastaan pelatulla tasapelillä. Alan Shearer siirsi 22. minuutilla Englannin johtoon, mutta sen jälkeen Englanti menetti otteen pelistä, ja Türkyilmaz tasoitti rangaistuspotkusta seitsemän minuuttia ennen täyttä aikaa. Skotlanti venyi Hollantia vastaan maalittomaan tasapeliin Andy Goramin loistotorjuntojen siivittämänä, joten ensimmäisen kierroksen jälkeen kaikki oli vielä avoinna. Hollannilla oli nimekäs joukkue, jossa oli mukana monia Euro 2000 -turnauksessakin pelaavia tähtiä (mm. van der Sar, Reiziger, Davids, Seedorf, Bergkamp, Kluivert), mutta joukkue oli henkisesti sekavassa tilassa. Hollannin puristettua Sveitsistä rutiinivoiton Edgar Davids riitaantui valmentaja Hiddinkin kanssa niin pahoin, että Davids lähetettiin kotiin. Kun Englantikin nappasi Alan Shearerin ja Paul Gascoignen maaleilla Skotlannista voiton, oli päätöskierrokselle odotettavissa tiukkoja kamppailuja. Englannin ja Hollannin ottelussa kävi kuitenkin toisin. Englanti teki johtomaalin 23. minuutilla Shearerin ammuttua Incen kalastaman rankkarin sisään, mutta Hollannillakin oli omat paikkansa. Toisella jaksolla Englannin hanat aukesivat, ja Hollanti oli täysin jyrän alla. Shearer tekaisi toisen maalin ja Teddy Sheringham kaksi, ja peli oli Englannin kannalta selvä jo tunnin pelin jälkeen. Kluivertin 78. minuutilla tekemä kavennusmaali oli kuitenkin hyvin merkityksellinen, sillä juuri sen ansiosta Hollanti meni ennen Sveitsin 1-0 kaatanutta Skotlantia jatkoon. Jälleen kerran pieni ja sisukas Skotlanti joutui nielemään katkeran kalkin.
Lohkossa B pelasivat Espanja, Bulgaria, Ranska ja Romania. Hristo Stoitchkovin johtama Bulgaria aloitti turnauksen 1-1-tasapelillä Ranskaa vastaan. Rumaotteisessa pelissä sekä Bulgarialta että Espanjalta ajettiin mies kentältä, ja Stoitchkovilta hylättiin väärän paitsioliputuksen takia maali. Ranska voitti puolestaan tylsässä pelissä Romanian Dugarryn maalilla Romanian maalivahdin ja puolustajan törmättyä toisiinsa. Itä-Euroopan derbyssä Bulgaria voitti Stoichkovin jo kolmannella minuutilla tekemällä maalilla Romanian, joka puolestaan menetti maalin, kun Dorinel Muntenaun ylähirrestä maaliviivan paremmalle puolelle pudonnutta laukausta ei hyväksytty maaliksi. Ranska ja Espanja potkiskelivat tapahtumaköyhässä pelissä 1-1-tasapelin, joten jatkoon oli ennen loppukierrosta tarjolla kolme joukkuetta. Kaksi vuotta aiemmin USA:n MM-lopputurnauksessa loistanut Romania osoittautui tässä turnauksessa suureksi pettymykseksi ja hävisi viimeisen ottelunsa Espanjalle 2-1. Kun Ranska klaarasi Bulgarian selvin lukemin 3-1, kumpikin Itä-Euroopan joukkue karsiutui jatkosta.
Berti Vogtsin johdolla hyvää vauhtia ikääntynyt Saksan joukkue oli tässä turnauksessa vielä hyvässä iskussa ja aloitti kisat vakuuttavilla voitolla Tshekistä (2-0) ja Venäjästä (3-0). Tshekin esityksistä ei mitenkään olisi voinut päätellä, että joukkue menisi vielä pitkälle, mutta niin vain tshekit peittosivat 2-1-luvuin Italian, joka dominoi peliä huolimatta siitä, että joutui pelaamaan yli tunnin yhden miehen alivoimalla. Italia oli ensimmäisessä pelissään peitonnut Venäjän, joten kun Saksa varmisteli lohkovoittonsa pelaamassa viimeisessä ottelussaan maalittoman tasapelin Italiaa vastaan, saapasmaan poikien täytyi odottaa Tshekin ja Venäjän välisen ottelun tulosta. Tshekki meni ottelussa Suchoparekin ja Kukan maaleilla 2-0-johtoon ensimmäisellä puoliajalla, mutta Venäjä piristyi tauolla ja takoi maaleja tehokkaaseen tahtiin. Kun Venäjä 85. minuutilla siirtyi 3-2-johtoon, italialaisfanien riemu repesi - liian aikaisin. Smicer iski tulevalla kotikentällään Anfield Roadilla ottelun viimeisellä minuutilla 3-3-loppulukemat, ja näin turnauksen vahvimpiin maihin kuulunut Italia putosi jatkosta. Italian katkeruutta tuskin lievensi se, että Zola tuhri Saksa-ottelussa rangaistuspotkun Andreas Köpken syliin.
D-lohkon heittopussi oli Turkki, joka hävisi ottelunsa niin Tanskaa, Kroatiaa kuin Portugaliakin vastaan tekemättä maaliakaan. Hallitseva Euroopan mestari Tanska aloitti turnauksen hyvin nappaamalla 1-1-tasapelillä pisteen Portugalilta, joka hallitsi ottelua mielin määrin mutta tapansa mukaan ei onnistunut maalinteossa. Toisessa ottelussaan Tanska kuitenkin romahti ja otti Davor Sukerin johtamalta Kroatialta takkiin 3-0. Jatkopaikkansa varmistanut Kroatia kuitenkin löysäili Portugalia vastaan ja hävisi samoin 3-0-luvuin. Tämä merkitsi sitä, että Portugali voitti lohkon ja Kroatia sai Saksan vastaansa neljännesfinaaleissa.
Ensimmäisessä puolivälieräottelussa kotijoukkue Englanti kohtasi Espanjan. Englanti aloitti ottelun vahvasti, ja Zubizarreta joutui heti alkuminuuteilla pelastamaan täpärästi Shearerin laukauksen. Ottelun edetessä Espanja otti peliä yhä enemmän haltuunsa, mutta loppujen lopuksi lisämaaleja ei syntynyt jatkoajallakaan, joten siirryttiin rangaistuspotkukisaan. Kun Seaman nappasi Espanjan neljännen laukojan Nadalin kudin, oli kerrankin englantilaisfanien vuoro juhlia. Tämä oli ainoa kerta, kun Englanti on voittanut arvoturnauksessa rankkarikisan.
Ranskan ja Hollannin välinen ottelu päättyi myös maalittomaan tasapeliin, mutta ottelu oli muuten huomattavasti ikävystyttävämpi tapahtuma. Pilkkukisassa Fabien Barthez torjui Clarence Seedorfin vedon, ja näin pettymykseksi osoittautunut Hollanti oli ulkona kisoista.
Saksan ja Kroatian ottelu oli väkivaltainen kamppailu, jossa kumpikin joukkue pelasi kovaa mutta etenkin Kroatia kunnostautui rumissa otteissa. Klinsmann aloitti maalinteon rangaistuspotkusta, ja Suker tasoitti 50. minuutilla. Pian tämän jälkeen Igor Stimac ajettiin kentältä, ja kun ottelun hahmo Mattias Sammer tekaisi 2-1, peli oli selvä. Kroatia sai kostaa Saksalle kaksi vuotta myöhemmin nuijimalla germaanit sensaatiomaisin 3-0-luvuin ulos MM-puolivälierissä.
Viimeisessä puolivälieräottelussa Portugali oli suosikki yllättäjä Tshekkiä vastaan. Portugalin taiteellinen ja tekninen keskikenttä (Figo ja kumppanit) oli aikaisemmissa otteluissa herättänyt ihastusta, ja Tshekin pääsyä alkulohkosta jatkoon pidettiin heille riittävänä saavutuksena. Portugalin kohtaloksi koitui jälleen maalintekijöiden puute, kun taas Tshekin Karel Poborsky teki yhden turnauksen mieleen jäävimmistä maaleista vippaamalla pallon kuljetuksen päätteeksi yli hölmistyneen Vitor Baian. Portugali oli varmasti taitavampi joukkue, mutta maalit ratkaisevat, ja Tshekki meni välieriin.
Ensimmäisessä välieräottelussa Tshekki-Ranska Tshekiltä puuttui varoitustilin täyttymisen takia neljä avainpelaajaa, ja lisäksi Patric Berger oli poissa kuumeen takia. Tshekin onneksi myös Ranska käytti turnauksen aikana suosimaansa puolustusvoittoista taktiikkaa, ja ottelusta tuli katsojille 120 minuuttia kestänyt tylsistymisnäytelmä. Rangaistuspotkukisassa epäonnistui tällä kertaa Ranskan Pedros, ja näin Tshekki oli uskomatonta kyllä edennyt finaaliin.
Toinen välieräottelu olikin sitten eri maata, olivathan siinä vastakkain vanhat viholliset Englanti ja Saksa. Peli alkoi heti vauhdikkaasti, ja kolmannella minuutilla Englanti sai kulman, jonka antoi Paul Gascoigne. Tony Adams jatkoi pallon keskelle, josta Alan Shearer puski sen sisään. Kotiyleisön riemua ei kuitenkaan kestänyt kuin reilu kymmenen minuuttia, kunnes Stefan Kuntz siirsi Helmerin syötöstä pallon David Seamanin selän taakse. Maaleja ei enää tehty sen paremmin varsinaisella peliajalla kuin sitä seuranneella jatkoajallakaan, mutta tilanteita riitti, pelissä oli vauhtia, yritystä ja dramatiikkaa. Englannin Anderton osui tolppaan, ja kummankin joukkueen fanien sydän lakkasi lyömästä, kun Gascoigne liukui pari millimetriä ohi Saksan maalin edessä avautuneessa tilanteessa. Saksan Kuntz puolestaan puski kulmasta maalin, joka hylättiin melko kyseenalaisella tuomiolla. Ottelu oli sitä laatua, että urheiludramatiikan lakien mukaan sen oli oikeastaan pakko päättyä mahdollisimman hermoja raastavalla tavalla: jälleen oli edessä rangaistuspotkukilpailu. Kymmenen ensimmäistä laukojaa onnistui. Vuorossa oli kuudes pari ja ensin Englannin Gareth Southgate, joka tätä ennen oli laukonut pelaamissaan otteluissa vain yhden rangaistuspotkun vuonna 1992 Crystal Palacen paidassa, ja siinäkin hän oli epäonnistunut. Köpke nappasi Southgaten löysän laukauksen, ja kun Andy Möller latasi omalla vuorollaan pallon varmasti sisään, ottelu oli ratkennut Saksan eduksi. Peli oli tapahtumiltaan vuoden 1990 MM-välierän toisinto, 1-1-tasapeli jatkoajan jälkeen, ja Saksa voitti pilkkukisan. Englanti taisteli urhoollisesti kokoonpanolla, joka oli erittäin lahjakas ja löysi lisäksi yhteisen sävelen: parhaita Englannin joukkueita, joita arvoturnauksissa on 80- ja 90-luvulla nähty.
Finaali ei etenkään upean Englanti-Saksa-välierän jälkeen vaikuttanut niin viihdyttävältä peliltä kuin olisi toivonut, mutta dramatiikkaa riitti siinäkin. Saksalaiset painostivat ensimmäisellä jaksolla, mutta tshekit puolustivat tehokkaasti, eikä maaleja syntynyt ennen kuin tunnin pelin jälkeen. Tshekin johtomaali tuli melkoisen kyseenalaisella rangaistuspotkutuomiolla. Mattias Sammerin liukutaklaus ei osunut lainkaan Poborskyyn ja tuntui kaiken lisäksi tapahtuvan alueen ulkopuolella. Toipunut Berger pamautti rankkarin sisään, ja Saksa oli jälleen itselleen tutussa takaa-ajoasemassa. Saksan valmentaja, konservatiivien kuningas Berti Vogts päätti 20 minuuttia ennen täyttä aikaa, että Oliver Bierhoffin maalintekijän kyvyistä saattaisi kenties olla hyötyä. Päätös osoittautui hedelmälliseksi, kun Bierhoff puski Saksan tasoituksen pian kentälle tulonsa jälkeen. Varsinainen peliaika päättyi 1-1-lukemiin. Jatkoaikaa oli pelattu viisi minuuttia kun "Ollie" teki kaikkien aikojen ensimmäisen arvoturnauksen ratkaisseen "kultaisen maalin", ja Saksa oli voittanut kolmannen Euroopan mestaruutensa. Saksan mestaruus tuli varsin ansaitusti etenkin siinä mielessä, että joukkue kärsi koko turnauksen ajan avainpelaajien loukkaantumisista (etenkin Kohler ja Klinsmann).
2004
Euro 2000 -turnauksen ennakkoarvioiden mukaan Saksa ei todennäköisesti hätyyttele neljättä mestaruuttaan, mutta Hollannilla, Espanjalla ja Ranskalla pitäisi olla hyvät mahdollisuudet ottaa toinen mestaruutensa, ja tietenkin Henri Delaunayn nimeä kantavaa pokaalia havittelee monta muutakin nälkäistä joukkuetta. 2. heinäkuuta nähdään, miten Euroopan mestaruuskisojen historia kirjoitetaan tällä kertaa.
Teksti: Petteri Ruotsalainen
Lähteet:
John Robinson: Soccer. The European Championships 1958 - 1996.
Leif Berglund & Vidar Pedersen: Fotbolls EM Boken 92
www.euro2000.org
www.planetfootball.com