50 vuotta täyttävä Jussi69 muistelee teininä tehtyä Interrail-reissua – nukkui rahattomana kadulla, kotiin palatessaan äiti murtui kyyneliin

Rokkari Jussi69 kannustaa kaikkia nuoria lähtemään reissuun tutustumaan elämänsaloihin. Hän on aina suhtautunut pakkomielteisesti musiikkiin, mutta lupaa lopettaa soittamisen heti, kun se ei enää tunnu hyvältä.

The 69 Eyesin rumpalina tunnettu Jussi69, oikealta nimeltään Jussi Vuori, täyttää 11. heinäkuuta 50 vuotta. Hänen elämänarvonsa ovat muuttuneet iän myötä.

Terveyden merkitys on tullut tärkeämmäksi, koska nuorena kaikki kuvittelevat olevansa kuolemattomia. Maallinen menestys sen sijaan on Jussin mielestä mielikuvituksetonta, jos ainut tavoite on vain tienata paljon rahaa.

– En tietenkään halua kuulostaa tekopyhältä, etteikö raha auttaisi. Tekisin kuitenkin ihan muuta kuin soittaisin rumpuja rockbändissä, jos se olisi tavoitteeni.

Rokkari on nähnyt maailmaa jo ennen kuin bändi on lähtenyt sitä valloittamaan, sillä Jussi teki 14-vuotiaana Interrail-reissun toisen isoveljensä Jyrkin kanssa. Hänen kaksi isoveljeään, Janne ja Jyrki, olivat reilanneet jo monena kesänä, joten Jussin pääseminen nuorena reissuun ei ollut vanhempien puolesta vaikeaa. Enää Jussi ei tosin usko, että lähtisi samanlaiselle reissulle.

Alla olevassa kuvassa Jussi on reilaamassa 14-vuotiaana Portugalissa. 

Jos julkaisu ei näy, voit katsoa sen tästä. 

– Matkakassani oli kuukaudelle 200 markkaa, ja ensimmäinen ostokseni Pariisissa oli 180 markan skeittipaita. Nukuimme Pariisissa aseman edessä kadulla, kun ei ollut rahaa. Vuokrattiin Normandiasta kivilinna, jossa asuttiin vähän aikaa ja sieltä täräytettiin sitten Portugaliin hippinudistisaarelle viikoksi, Jussi muisteli yhtä elämänsä reissuista.

Kotiintulo oli kuitenkin karu.

– Olin reissussa rahatta kuukauden ja niin laiha, että äiti alkoi itkeä, kun tulimme takaisin. Hän vähän säikähti. Kyllä se oli silti mielenräjäyttävä kokemus. Olen aina tykännyt matkustaa. Tuota reissua ennen tietysti perheen kanssa. Sitten sen jälkeen noin 15-vuotiaana käydyt Ibizan matkat ystävien kanssa olivat ihan parhaita. Kaikkien 15-vuotiaiden pitäisi tutustua Ibizalla elämänsaloihin, Jussi tiivisti ajatuksiaan.

Jussin suhde isoveljiinsä on hyvin läheinen. Aamukahdeksalta saattaa olla vaihdettu jo useampia viestejä. Veljeskolmikon vanhimman, Jannen, kanssa Jussi on tehnyt töitäkin yhdessä, kun tämä on ollut miksaajana monen kiertueen ajan The 69 Eyesille. Suhde veljien välillä on vuosien varrella syventynyt entisestään, vaikka jo Jussin ollessa pieni veljet asuivat samassa huoneessa.

Alla olevassa kuvassa 10-vuotias Jussi on veljiensä Jannen ja Jyrkin välissä.

Jos julkaisu ei näy, voit katsoa sen tästä. 

Nuorena Jussi ei ajatellut, että hänelle on unelmia, vaan missio.

– Minun oli oltava osa yhtälöä ja rockbändin rumpali, ja tiesin, että se tulee tapahtumaan. Silloin oli tosin vielä hakusessa, että kenen kanssa, mutta ei minulla ollut mitään muuta haavetta. Ajattelin, että kaikki turvaverkostot ja varasuunnitelmat on pois siitä varsinaisesta suunnitelmasta.

Jussin äiti ja isäpuoli olivat molemmat pankki- ja sijoitusalalla ja tukivat muusikkojuttuja harrastuksena, mutta eivät ehkä pitäneet niitä turvallisen elämän perustana. Isäpuoli tuli Jussin elämään tämän ollessa toisella luokalla, ja on itsekin soittanut rumpuja aikoinaan Olavi Virran bändissä.

– Kyllä he elämäntapani kuitenkin hyväksyivät jossain vaiheessa, kun huomasivat, että minullahan näyttää menevän ihan hyvin.

Jussin isä puolestaan vei hänet aina pienenä tennisleirille, koska rakasti itse tennistä. Kesät tuntuivat ikuisilta.

– Olen kiitollinen vanhemmilleni ja isäpuolelleni, että minulla on ollut rakastavat ja kaikin puolin hyvät vanhemmat.

Koppava 17-vuotias, joka ajatteli maailman olevan jo valloitettu

Jussi vitsailee koulussa pääaineidensa olleen sosialisointi ystävien kanssa, musiikki ja bilesuunnitelman tekeminen, jonka perusteella hän valitsi seuraavalle viikonlopulle sopivat juhlat.

– Koulussa oli aina tosi nastaa, eikä ollut mitään ongelmia. Suomessa on sellainen koulu, että peruskoulun pääsee läpi aika hyvinkin tekemättä läksyjä. Lukiossa alkoi kuitenkin näkyä, että satsaan vähän eri asioihin kuin opettajat olisi toivoneet, Jussi kertoi nauraen.

Alla olevassa kuvassa 15-vuotiaalla Jussilla on rinnassaan seriffintähti, joka oli hänellä tuohon aikaan lähes joka päivä. 

Jos julkaisu ei näy, voit katsoa sen tästä. 

Ihan pikkupojasta asti Jussi on ollut intohimoinen musiikkifani ja analysoija, joka miettii, miten asiat on musiikissa tehty.

– En aluksi oikein ymmärtänyt, etteivät kaikki suhtaudu niin pakkomielteisesti musiikkiin. Kun näin Hanoi Rocksin ensimmäisen kerran televisiossa, niin se oli sellainen heimo, johon en ainoastaan halunnut kuulua, vaan halusin johtaa sellaista jengiä. Hanoi Rocks näytti, että Suomesta voi lähteä maailmalle niin kuin mistä tahansa muualta.

The 69 Eyes on perustettu vuonna 1989, jolloin Jussi oli 17-vuotias. Rumpali ajatteli kaiken olevan silloin siinä.

– Ajattelin, että me teimme sen ja nyt lähtee. Maailma on jo valloitettu. Meillä oli tuolloin levy tulossa. Olin niin itsevarma, että sitä voisi sanoa jopa koppavuudeksi. Ei siinä kauaa mennyt, kun huomasi, että tässähän joutuu tekemään hommia ennen kuin maailmankiertueet oikeasti onnistuvat.

Alla oleva kuva on Jussin ensimmäinen pressikuva The 69 Eyesin alkuajoilta, kun hän oli 17-vuotias. 

Jos julkaisu ei näy, voit katsoa sen tästä. 

10 vuotta siihen meni, että levyt myivät kultaa ja platinaa. Ennen sitä bändi soitteli vähän missä sattuu ja kierteli paikkoja rikkinäisellä pakulla.

– Se oli kaikki ihan fantastista, koska se oli juuri sitä, mitä haluttiin. En tiedä, olisiko minusta enää vetämään rikkinäisellä pakulla ilman hotellia Suomen sysipimeässä talvessa.

Hurjia keikkatarinoita ja kömmähdyksiä Jussilla riittää, mutta eniten mieleen on jääneet ensimmäiset kerrat.

– Harmillisesti kaikkeen tottuu, mutta eka kerta kaikessa on aina se, joka jää eniten mieleen. Eka keikka Tavastialla, eka kultalevy, eka Etelä-Amerikassa tai Japanissa keikalla. Iso virstanpylväs kuitenkin oli, kun soitimme loppuunmyydyllä keikalla Los Angelesin Whisky A Go Go:ssa. Siitäkin on pian jo 20 vuotta. Jonoa oli monta korttelia.

Musiikissa ei ole lopettajia

Jussi on juossut parikymppisestä lähtien, kun huomasi, että keikat vievät paljon energiaa. Hän halusi soittaa paremmin ja olla hengästymättä sen ajan, kun on lavalla.

– Kroppa on leikannut kiinni monessa paikkaa: olkapää mennyt rikki kesken Amerikan kiertueen, on ollut kaiken maailman haavereita ja niin monta rautaa tulessa, että on käyty ottamassa vähän lepoa. Joskus oli kahden bändin kiertueet eri maissa samaan aikaan, ja samalla tein tv-sarjaa ja radio-ohjelmaa enkä nukkunut pätkääkään. Silloin mentiin kaasu pohjassa päin seinää. Niistä on opittu, vaikkei tosin kalenteria katsoessa ehkä siltä näytä.

Jussin kalenteri on seuraavalle neljälle vuodelle aika lailla paketissa. Hän tietää tasan tarkkaan, missä on milloinkin ja milloin tulee seuraava levy. Niin se on aina ollut.  

– Tiedän jo nyt, että levy on hyvä ja sillä mennään ympäri maailmaa. Toivon, että pysyn yhtä uteliaana kuin ennenkin ja jos keksin jotakin pähkähullua, niin uskaltaisin sen yhä tehdä. Olen joskus sanonut, että minulla voisi olla jollain Balin saarella kahvila, jossa ei käy yhtään asiakasta.

Musiikissa ei rokkarin mukaan ole kuitenkaan lopettajia.

– Olen varma, että osaan tunnistaa, kun juhlat ovat ohi. Ja lupaan lopettaa sillä hetkellä, kun ei enää tunnu hyvältä. Jos sellainen hetki tulee. Yli 30 vuotta mennyt, mutta sellaista hetkeä ei ole tullut, Jussi mietti.

Lue myös:

    Uusimmat