Tämä hymyilevä karjalainen on ainoa kiekkoilija, joka on pelannut neljässä helsinkiläisseurassa.
Hannu Kapanen on varsinainen jääkiekon monitoimimies. Takana on kunnioitettava ura pelaajana ja valmentajana, ja tällä hetkellä hän on osaltaan auttamassa poikansa osaomistamaa KalPaa ehkä seuran historian parhaaseen saavutukseen (KalPan ainoa SM-mitali, hopeinen, on vuodelta 1991).
Jääkiekkouransa Joensuun PeTo:ssa aloittanut hyökkääjä tunnetaan nimellä Hymyilevä Hannes. Hän on luonteeltaan iloinen ja avoin karjalainen, jonka suu ei tahdo pysyä kiinni. Se maksoi Hannekselle aikanaan useamman jäähyminuutin, sillä tuomarit eivät olleet suupaltin sepustuksista järin innoissaan. Hannes pelasi urallaan 320 liigaottelua, joissa hän keräsi 330 tehopistettä – ja 418 jäähyminuuttia. Useimmat minuutit lankesivat käytösrangaistuksista.
- Hannes on tyypillinen itäsuomalainen, kauhean vilkas ja puhuu paljon. Sanotaan, että hän on oikein mainio tyyppi joukkueurheiluun, Lasse Oksanen nauraa.
- Hänellä riitti huumoripohjaista asennetta peliin. Hannes oli sellainen tsemppari ja hauska tyyppi. Pelaajana ihan maajoukkuetason miehiä. Hänestä on jäänyt hyvät muistot.
Veljesten legendaarinen kohtaaminen
Joensuusta Kapanen matkasi Helsinkiin HJK:hon. Helsingin-kiertue kattoi lopulta kaikki neljä helsinkiläisseuraa. Kukaan kiekkoilija ei ollut ennen Kapasta siirtynyt Jokereista vihollisleiri IFK:hon. Kapanen on myöntänyt, että siirto jännitti häntäkin, mutta karjalaiset luupäät pärjäävät aina.
1977-78 kauden ensimmäistä paikalliskamppailua odotettiin kiihkeästi, sillä Jokereihin jäänyt Jari-veli kohtasi vihollisseuraan siirtyneen Hanneksen ensimmäistä kertaa. No, riitahan siitä tuli, kun temperamenttiset karjalaispojat pääsivät nokitusten. Tappelua oli pohjustettu reilusti etukäteen iltapäivälehdissä ja provosointiin taisivat sortua myös joukkueiden valmentajat. Kapasten veljesriita on jäänyt eläväksi legendaksi.
Viimeisellä HIFK-kaudellaan Hannes oli osa varsinaista tykkiketjua (Harri Linnonmaa – Matti Murto – Hannu Kapanen), joka siivitti helsinkiläisseuran Suomen mestariksi keväällä 1980. Sen jälkeen Kapanen palasi kotiseudulleen Joensuuhun, jossa hän jatkoi pelaamista vielä JoKP:ssa ykkösdivarissa viiden vuoden ajan.
Maajoukkueessa Kapanen pelasi yhteensä 47 peliä. Hän oli kerran mukana MM-kisoissa ja olympialaisissa.
Paluu Helsinkiin
Keväällä 1994 Kapanen palasi HIFK:hon, tai oikeastaan seuraan pölähti kerralla kolme Kapasta. Hannes tuli penkin taakse ja pojat, Sami ja Kimmo pelaamaan.
Vuonna 1997 Kapanen johdatti HPK:n pronssille ja hänet palkittiin SM-liigan parhaana valmentajana. Kapasen kovin meriitti penkin takana on kuitenkin nuorten luotsaaminen MM-kultaan 1998.
Kapanen ehti valmentajanakin kiertää koko pääkaupunkiseudun, sillä hän on ollut IFK:n lisäksi sekä Jokerien että Bluesin päävalmentajana. Nyt hän on jäsenenä KalPa Hockey Oy:n hallituksessa. Isoisä on myöntänyt, että lastenlasten kautta myös junnuvalmennus on alkanut kiinnostaa yhä enemmän.
Hannu Kapanen
Syntynyt: 13.maaliskuuta 1951, Kontiolahti
Hyökkääjä, valmentaja
HJK 1970-71, 1972-73
Karhu-Kissat 1971-72, 1973-74
Jokerit 1974–77
HIFK 1977–80
JoKP 1980–85
SM-liiga + play offs: 331. 150+189=339. 446
1 SM-kulta
1 MM- ja 1 olympiakisat
47 A-maaottelua
Valmentajana:
KalPa 1993-94; HIFK 1994–96; HPK 1996-97; Blues 2001–03
SM-liigan vuoden valmentaja 1997
Teksti: Leena Lepistö / MTV3
Suomen Jääkiekkoliitto ja MTV3 etsivät yhdessä Kaikkien aikojen Leijonaa. MTV3 esittelee vajaan kolmen kuukauden aikana kaikkiaan 80 Leijonaa. Pelaajalistan kokoamisen valintakriteerinä on käytetty kyseisen pelaajan yleisiä edesottamuksia kotimaan ja ulkomaan kiekkokentillä, värikkyyttä ja persoonallisuutta unohtamatta.
(MTV3)