(Warner 2004)
Agnetha Fältskog oli yksi Ruotsin suosituimmista laulajista jo ennen Abbaa. Hän julkaisi vuosina 1968-1975 kuusi albumia ja sävelsi kappaleista suurimman osan itse. Abban menestyksen siivittämänä Fältskog joutui hylkäämään soolouransa sekä, valitettavasti, säveltämisen. 80-luvulla hän teki kolme soololevyä pääosin muiden säveltäjien musiikkiin. I Stand Alone -albumin (1987) jälkeen Fältskog piiloutui julkisuudelta, ei tehnyt musiikkia eikä antanut haastatteluja.
17 vuoden tauon jälkeen julkaistu My Colouring Book osoittaa, että vaalean, nyt 54 vuotiaan laulajan hivelevän kaunis lauluääni ei ole päässyt ruostumaan. Kuten Abbankin aikoina, on Agnethan ääni parhaimmillaan herkissä lauluissa, joissa hän osoittaa lahjakkuutensa sävykkäänä tulkitsijana. Tarvittaessa Agnethan lauluäänestä löytyy myös voimaa, tosin sävyjen kustannuksella.
My Colouring Bookin kappalevalikoima on tasaisen varmaa ja turvallista. Laulut ovat peräisin menneitten vuosien suosikkien, kuten Connie Francis, Cilla Black, Doris Day ja Jackie de Shannon, repertuaareista. Fältskog on viisaasti kaivanut hittien sekaan myös edellämainittujen artistien vähemmän tunnettuja kappaleita.
Levyn aloittavalla, Dusty Springfieldin esikoislevyltä poimitulla nimikkokappaleella Agnetha osoittaa heti, kuinka hyvin hän osaa eläytyä laulun tekstiin. Koskettavaa tulkintaa on myös singlenä julkaistussa Cilla Black -coverissa If I Thought You'd Ever Change Your Mind, jossa on myös yksi levyn hienoimmista orkesterisovituksista.
Kappaleet on tehty alkuperäisiä levytyksiä kunnioittaen kopioimatta kuitenkaan suoraan alkuperäisiä sovituksia. Omalaatuisia sovitusratkaisujakin on muutama. Etenkin levyn päättävä hieno Gilbert Bécaud'n What Now My Love on lainannut idean jos toisenkin U2:n With Or Without You -kappaleesta. Sometimes When I'm Dreaming -kappaleen sopivan hento sovitus antaa tilaa Agnethan tulkinnalle, joka tuo mieleen hänen parhaat hetkensä toisena Abba-solistina.
Toinen toistaan seuraavat runsailla jousilla kuorrutetut balladit tekevät tästä levystä hieman tasapaksun kokonaisuuden, jossa persoonallisia irtiottoja olisi saanut olla enemmänkin. Edellä mainitsemani huippukohdat erottavat tämän levyn kuitenkin muista balladikokoelmista. Agnetha Fältskogin ääni on omaa luokkaansa ja tuttu niin monesta 70-80 -lukujen huippukappaleesta, että levyä kuuntelee mielellään jo siitä ilosta, että hän on levyn tehnyt. Harmi, ettei levyllä ole yhtään Agnethan omaa sävellystä. Todisteita hänen sävellystaidoistaan on monen levyn verran.
teksti: Mikko Suhonen