Rakastettu tanssinopettaja juhlii perjantaina 88-vuotispäiviään, mutta se ei tunnu hänestä miltään.
Aira Samulin on ollut mukana Suomen viihdemaailmassa useammilla vuosikymmenillä kuin kenties kukaan muu, eikä hänen tahtinsa ole suinkaan hiljenemässä.
Samulin juhlistaa 88-vuotissyntymäpäiväänsä tänään perjantaina 27. helmikuuta.
Päivällä hän tapaa Helsingin Bulevardin-kodissaan lehdistöä, ja illalla juhlimaan saapuu 14 hengen perhe. Lauantaina juhlat jatkuvat sukulaisten voimin.
Samulin iloitsee syntymäpäivänään erityisesti siitä, että sisar Inkeri, 85, on saapunut mukaan juhliin Amerikasta, missä on asunut jo viisikymmentä vuotta.
Koko kansa puolestaan pääsee onnittelemaan ikinuorta tanssin sanansaattaajaa 8. maaliskuuta, kun Helsingin rautatieasemalla järjestetään disco.
Samulin on järjestänyt syntymäpäivänsä kunniaksi tanssit jo useampana vuonna.
– Siellä soitetaan 70-luvun discoa, joka on parasta musiikkia. Kaikki saavat mennä musiikin mukaan, ei tarvita paria. Luvassa on paljon yllätyksiä, päivänsankari lupaa.
– Tanssi on parasta aivolääkettä, ja ennaltaehkäisevää mielenterveystyötä. Minä olen 88 vuotta ja siskoni 85, ja aivot toimivat!
Nuorekkuuden salaisuus
Rautatieaseman disco on työllistänyt Samulinia viime kuukaudet tiiviisti. Siksi 88-vuotissyntymäpäivä ei häntä hetkauta.
– Ei tunnu miltään, muuta kun, että hirveästi on ollut hommia. Tämä on vaatinut todella paljon, on täytynyt pitää kaikki narut käsissä.
Mikä sitten on 88-vuotiaan Samulinin nuorekkuuden salaisuus?
– Se, että katsoo miten syö, liikkuu tarpeeksi ja asennoituu elämään oikein, Samulin luettelee.
Hän korostaa sitä, että ihmisen tulee löytää elämästä ne myönteiset asiat, ja kiittää niistä.
– Olen elämänhaluinen, ja haluaisin tietenkin elää mahdollisimman kauan.
– Koskaan ei voi tietää, mitä tulee vastaan. Ei kenelläkään ole helppoa, mutta tänne on tultu selviytymään, Samulin sanoo napakasti.
Ikäkriisi kolmekymppisenä
Selviytyminen onkin aina ollut Samulinin elämää määrittelevä seikka, aina lapsesta saakka. Hän oli 12-vuotias, kun sota syttyi, ja eli käytännössä koko nuoruutensa sodan varjossa.
– Usein ihmetellään, miten olen selviytynyt, mutta siihenkin harjaantuu. Kannattaa itse tsempata niin pitkälle kuin mahdollista. Ei voi mitään sellaista tapahtua, mistä en selviäisi, hän uskoo vakaasti.
Samulin kertoo toivottavansa ihmisille aina iloista ja hyvää mieltä. Positiivinen elämänasenne on kantanut häntä pitkälle. Hänellä ei myöskään ole ollut ikäkriisejä – paitsi ehkä kerran.
– Saattoi olla kolmenkympin vaiheessa, kun siihen aikaan, 60-luvulla, ajateltiin, että silloin oli elämä tavallaan jo takana, kun ihmiset eivät eläneet kovin vanhoiksi.
– Mutta kunnolla ei ole ikäkriisejä tullut. Olen ajatellut aina muita, läheisiä, joilla on ollut vaikeampaa kuin minulla. Se on itsestään selvää minkä ikäinen olen, on pahempiakin ongelmia, Samulin toteaa.
Ei koskaan eläkkeelle
Aira Samulinin elämäntavat ovat aina olleet tervehenkiset. Hän on tanssinut koko ikänsä, ja pitänyt muutenkin huolta itsestään.
– En ole polttanut tupakkaan, en kokeillut ikinä huumeita, ja alkoholia olen alkanut nauttia vasta nyt vanhempana, hän sanoo nauraen.
– Edelleen luullaan, että olen raivoraitis, mutta juon silloin tällöin konjakkia ja viiniä ruoan kanssa.
Samulin kannustaakin vanhoja ihmisiä jatkamaan elämää normaaliin tapaan.
– Ei elämä saa loppua vanhana, eikä iän takia pidä muuttaa mitään. Saa ottaa viinaa ja vaikka vähän nousta päähänkin, mitä sitten, herranen aika!
Samulin on edelleen tiiviisti työelämässä ja pyörittää omaa yritystä. Hän ei aio jäädä koskaan eläkkeelle.
– En voisi kuvitella, että en tekisi töitä, sehän on kivaa! Olisi kamalaa, jos multa loppuisivat työt tai keikat, ikinuori 88-vuotias tokaisee.
Aira Samulin toivoo, että tänä vuonna hänelle ei tuotaisi kukkakimppuja, vaan kimppurahat ohjattaisiin hänen nimeään kantavan säätiönsä tilille. Rahoilla tuetaan lasten ja nuorten ennaltaehkäisevää mielenterveystyötä.