Vain kuusi viikkoa sen jälkeen, kun 9-vuotiaalle Abrahamille oli diagnosoitu verisyöpä, hänen äitinsä rinnasta löydettiin syövästä kertova patti.
Äidin ja pojan taistelu alkoi helmikuussa, kun 49-vuotias äiti vei poikansa lääkärin vastaanotolle flunssaoireiden vuoksi. Tavallisen vilustumisen sijaan verikokeet paljastivat 9-vuotiaan Abrahamin sairastavan verisyöpää, lymfaattista leukemiaa, joka vei pienen koululaisen välittömästi tehohoitoon.
Syöpähoidot eivät kuitenkaan tehonneet poikaan odotetulla tavalla, ja tarkemmat testit paljastivatkin lisää huonoja uutisia. Pojan elimistöstä löydettiin myös toinen, täysin lymfaattisesta leukemiasta erillinen syöpämuoto; myelooinen leukemia.
– On täysin sattumaa, että hänellä on molemmat. Vain todella huonoa tuuria, kahden lapsen äiti Amanda Edwards kertoo.
– Ensimmäinen yö sairaalassa oli koko elämäni pahin. Se oli kuin helvetti olisi tullut maan päälle, kun seurasin hänen untaan ja mietin, miten tässä tulee oikein käymään, äiti lisää.
Jos kuva ei näy, voit katsoa sen täältä.
Oman lapsen sairastuminen on vanhemmille aina kova paikka, mutta vielä hirveämmän tilanteesta teki se, että vain muutama viikko Abrahamin diagnoosin jälkeen äiti Amanda löysi rinnastaan kyhmyn.
Äiti ei vertaa kokemuksiaan siihen, mitä hänen poikansa käy läpi
Äidin rinnoista löydettiin lopulta kaksi syöpäkasvainta, ja hänen syöpähoitonsa käynnistettiin elokuussa. Lähitulevaisuudessa häntä odottaa myös leikkaus, jossa syöpäkasvaimet tullaan poistamaan. Amandan mukaan hänen kokemuksensa eivät kuitenkaan ole mitään verrattuna siihen, mitä kaikkea hänen poikansa joutuu käymään läpi. Pojan hoitojen ennustetaan jatkuvan ainakin seuraavat kaksi vuotta.
– Asenteeni on, että poikani on äärimmäisen sairas ja taistelen hänen elämänsä puolesta. Minulla nyt vain sattuu olemaan rintasyöpä, äiti kertoo.
Jos kuva ei näy, voit katsoa sen täältä.
– Minä käyn kemoterapiassa kerran kolmessa viikossa. Hän joutuu käymään niitä läpi viitenä peräkkäisenä päivänä viikossa, ja ainoat tauot hän viettää sairaalassa sivuoireiden kourissa, äiti kertoo ja lisää, että rankoista hoidoista huolimatta hänen poikansa jaksaa hymyillä ja olla aina iloinen.
Sairastuminen on luonut äidin ja pojan välille ainutlaatuisen siteen, ja he vitsailevatkin usein kaljuista päistään. Vitsien ja positiivisen asenteen taakse kätkeytyy kuitenkin alituinen pelko huomisesta, jonka saapumisesta ei ole takuita.
Lähde: DailyMail
***
Sisältö ei valitettavasti ole saatavilla.