USA 2004. Ohjaus: Oliver Stone. Käsikirjoitus: Oliver Stone, Christopher Kyle ja Laeta Kalogridis. Tuotanto: Moritz Borman, Jon Kilik. Kuvaus: Rodrigo Prieto. Leikkaus: Ynn Herve, Alex Marquez ja Thomas J. Nordberg. Pääosissa: Colin Farrell, Angelina Jolie, Anthony Hopkins, Val Kilmer, Jared Leto, Christopher Plummer, Gary Stretch, Elliot Cowan, Joseph Morgan, Jonathan Rhys-Meyers, Rory McCann, Rosario Dawson. Kesto: 173 min.
Maanisiin suurmiehiin kiintynyt ohjaaja Oliver Stone on vääntänyt spektaakkelin maailmanhistorian tunnetuimmasta sotapäälliköstä Aleksanteri Suuresta (356-323 eaa). Elokuva jatkaa loogisesti viime vuosien jatkumoa myyttisistä sankareista (Troija, Kuningas Arthur), joskin tällä kertaa kyse on oikeasti eläneestä kuolevaisesta. Kuten monisäikeinen kohteensa, Stonen teos on yltiömäisen kunnianhimoinen mutta samalla ristiriitojen repimä: Aleksanterin tapaan se kurkottaa liian moneen suuntaan ja tuppaa hajoamaan käsiin. Sekä silmiä hivelevän uljasta kuvaa että intiimiä lämpöä kuitenkin mahtuu tähän lähes kolmituntiseen epookkiin.
Aikatasoilla kankeahkosti sahaava elokuva alkaa 40 vuotta Aleksanterin kuoleman jälkeen, jolloin Egyptin vanha faaraonkäppänä Ptolemaios (Anthony Hopkins) höpisee kirjurille muistelmiaan "suurimmasta tuntemastaan ihmisestä, kuninkaasta ja puolijumalasta". Se, onko Aleksanteri ollut maineensa veroinen, alkaa hahmottua takaumina epävarmasta lapsuudesta kohti kunnianhimoista nuoruutta ja yhä ristiriitaisempaa aikuisuutta. Poika on virallisesti Makedonian kuninkaan Filippoksen (Val Kilmer) ja kauniin kuningatar Olympian (Angelina Jolie) esikoinen ja kruununperijä, mutta huhujen mukaan sukua itse pääjumala Zeukselle.
Vaikka silmäpuoli isä on juopotteleva huoripukki ja äiti omistushaluinen noita, kultakutrisesta Aleksanterista kasvaa älykäs ja urheilullinen nuorukainen (Colin Farrell), jonka unelmana on jo varhain helleenisen sivistyksen levittäminen koko tunnettuun maailmaan - ja tuntemattomaan. Valloittava persoona karauttaakin jo 19-vuotiaana ensimmäiselle suurelle sotaretkelleen, ja historiallinen voittokulku voi alkaa. Alexandriaa pukkaa toisensa perään. Tukena määrätietoisella sankarilla on pätevä sotajoukko sekä elinikäinen ystävä ja rakastaja Hefaistion (Jared Leto).
Kaikki sujuu kuin rasvattu, myös mahtavan Persian valloitus, joka sinetöidään Gaugamelan taistelussa, elokuvan näyttävimmin kuvatussa sotakohtauksessa - mutta kun maailma ei Aleksanterille riitä. Pitkällisestä kansansuosiosta nauttineen hallitsijan epäsuosio ja alamäki alkaa loputtomista, uuvuttavista retkistä, joiden tavoitteena on milloin Persian kuninkaan takaa-ajo, milloin suunnattoman Intian epäonninen valloitusyritys. Avioliitto persialaisen barbaarineidon Roxanen (Rosario Dawson) kanssa ei liioin ympäristöä miellytä. Kuningasta vastaan kehkeytyy salaliitto - mutta kovin isku Aleksanterille on kuitenkin suuren rakkauden Hefaistionin menetys.
Uuskonservatismin jyräämässä Amerikassa Aleksanterin homoerotiikka (toisin sanoen kuvattuun aikaan liittyvä yleinen elämäntapa) oli liikaa, ja elokuvasta saksittiin seksiä pois - tästä huolimatta elokuvan ehdoton romanttinen keskiö kuuluu Colin Farrellille ja vahvasti mascaroidulle Jared Letolle. Jälkikasvua halajava Aleksanteri näytetään kyllä peuhaamassa muhevahuulisen barbaarivaimonsa kanssa, mutta paljon sänkytouhuja syvempää intohimoa voi lukea kuninkaan ja uskollisen Hefaistionin välisistä kosteista katseista ja suorastaan koomisen usein toistuvista hyväilyistä. Ikuinen rakkaus Hefaistioniin näyttäisi olevan Aleksanteria eteenpäin ajava tuli, positiivinen vastavoima kuoleman- ja äidinpelolle.
Äiti onkin kaiken pahan alku ja juuri, mikäli Oliver Stonea on uskominen. Angelina Jolien sähisten hahmottelema kuningatar Olympia on viekas ja vallanhimoinen lumoojatar, joka kasvattaa poikansa käärmeiden keskellä ja ajaa tähän vihaa isäänsä kohtaan. Äidin pelottavan upottavista helmoista kerran irrottauduttuaan ja isänsä menetettyään Aleksanteri jatkaa maanista pakojuoksuaan aina Aristoteleen (Christopher Plummer) kuvailemiin maailman ääriin asti. Ilmeisen Oidipus-symboliikan lisäksi elokuvassa viittaillaan ahkerasti myös muihin onnettomien kohtaloiden taruhahmoihin kuten lapsensa surmanneeseen Medeiaan, kotkan nokkimaan tulenryöstäjä Prometheukseen ja urotöidensä tuhoamaan Herakleeseen, joiden kaikkien vaiheisiin hybriksen lävistämän Aleksanterin kohtalo kietoutuu.
Yhdeksäntoistavuotiaasta siloposkesta 32-vuotiaaksi arpinaamaksi muuntautuva Colin Farrell koettaa urheasti kannatella ylipitkää elokuvaa leveillä harteillaan - hiukan kompuroiden. Skitsofreeninen päärooli vetää miestä turhan moneen suuntaan, ja Aleksanterin erikoislaatuinen luonne jää Stonen näkemyksen myötä saman hämärän peittoon kuin kiistellyn historiankirjoituksenkin jäljiltä.
Teksti: Tuuve Aro
Kuva: Columbia TriStar Nordisk Film Distributors