Jos Yhdysvallat vetäytyy rauhanneuvotteluista, on aika vastata kahteen kriittiseen kysymykseen, kirjoittaa MTV Uutisten toimittaja Jouko Luhtala.
Presidentti Alexander Stubb teki virheen sanoessaan, että Venäjän ja Ukrainan välille täytyisi saada täysimittainen tulitauko 20. huhtikuuta.
Pakko on hyvä motivaattori, mutta keinotekoiset päivämäärät eivät pakkoa tai painetta Kremlin suuntaan lisää.
Ei varsinkaan, kun sanojen tukena tai takana ei ole mitään sen suurempaa.
Ja Venäjä on se, joka rauhaan täytyy pakottaa.
"Jos olisin Stubbin tai jonkun muun Euroopan valtion päämiehen neuvonantaja, sanoisin, että älkää puhuko mistään päivämääristä."
Näin asian muotoili Ulkopoliittisen instituutin ohjelmajohtaja Arkady Moshes.
On vaikea olla eri mieltä, ellei sitten ole horoskooppiuskovaisten tapaan taipuvainen etsimään totuutta päivämääristä.
MTV Uutiset kysyi presidentti Stubbilta kommenttia lausuntoonsa tulitauon määräajasta. Presidentin kanslia ei automaattiviestiä lukuun ottamatta vastannut haastattelupyyntöön pitkänperjantain aikana.
Jos Ukraina häviää, länsi häviää
Toinen Moshesin ohje Euroopan päättäjille on, että tämä ei ole vain Ukrainan ja Venäjän välinen sota.
Tämä on "Venäjän ja lännen välinen sota", jossa taistelevat Ukrainan ja Venäjän sotilaat, Moshes sanoo. Länsimaat kuitenkin tukevat Ukrainaa niin voimakkaasti, että kyse on myös lännen sodasta.
Jos Ukraina häviää, myös länsi häviää, Moshes toteaa.
Tällä hetkellä lännen lähettämät signaalit rauhan vaatimisesta vain viestittävät Kremlille, että länsi on valmis luovuttamaan Ukrainan ja sodan suhteen.
Presidentti Volodymyr Zelenskyi on puheissaan hyväksynyt alueluovutukset osaksi Ukrainan tulevaisuutta, koska hänellä ei nyt saatavilla olevan tuen määrällä yksinkertaisesti ole muita mahdollisuuksia.
Paloiteltu Ukraina olisi ongelmallinen ratkaisu sotaan, Moshes sanoo. Siitä voisi herkästi seurata miljoonia pakolaisia, sissisotaa ja epävakaa Ukraina. Nämä ovat ongelmia, joista lännessä ei puhuta, vaikka pitäisi, Moshes toteaa.
Yksi mahdollinen lisäviesti lännen luovuttamisesta saatiin pitkänäperjantaina.
Yhdysvaltojen ulkoministeri Marco Rubio totesi Valkoisen talon olevan valmis jättämään välittäjän roolin, jolleivat rauhanneuvottelut etene pikavauhtia.
Näin siitä huolimatta, että varapresidentti J. D. Vancen mukaan Yhdysvallat on yhä optimistinen sotimisen lopettamisen suhteen.
Aikaa on Rubion mukaan vain muutamia päiviä. Jos Venäjä ja Ukraina eivät löydä yhteistä kieltä, voi presidentti Donald Trump todeta Rubion mukaan, että antaa olla.
Tämä uhkaus on helppo uskoa.
Yhdysvallat kun neuvottelee ennen kaikkea Yhdysvaltojen, ei Ukrainan, Euroopan tai Venäjän puolesta.
Jos Valkoinen talo jättää rauhanvälityksen sikseen, herää kaksi kriittistä kysymystä.
Mitä tämä tarkoittaa Yhdysvaltojen antamalle Ukrainan ase- ja tiedusteluavulle? Kuka ottaa välittäjän tehtävän itselleen, jos kukaan?
Ensimmäinen kysymys on kriittinen sekä Venäjän että Ukrainan kannalta. Jos Yhdysvaltojen tuki loppuu, on Ukraina pulassa.
Venäjä pelaa aikaa ja valitettavasti sen myös kannattaa pelata aikaa.
Kreml tavoittelee voittoa, ei tasapeliä, kuten ohjelmajohtaja Moshes totesi jo tammikuussa.
Kovista puheista huolimatta Eurooppa ei – vieläkään – ole saanut Ukraina-tukeaan sille tasolle, että aika alkaisi olla Ukrainan puolella ja Venäjää vastaan.
Mitä mahdollisesti vapautuvaan välittäjätehtävään tulee, saattaa seuraavan välittäjän nimi olla "ei kukaan".
Tämä nykyinen rauhanprojekti, jos tätä sellaiseksi voi ylipäätään kutsua, on Yhdysvaltojen synnyttämä ja vetämä.
Projekti käynnistyi vauhdikkaasti. Venäjän ja Yhdysvaltojen välisissä tapaamisissa kivuttiin nopeasti ulkoministeritasolle. Presidentitkin soittelivat.
Trump ja Zelenskyi riitelivät Valkoisessa talossa, mutta silti Ukraina pian hyväksyi Yhdysvaltojen ehdottaman 30 päivän täydellisen tulitauon.
Venäjä sanoi ehdotukselle kuitenkin yhden päivänä aikana neljä kertaa "ei".
Venäjän kielteinen vastaus oli ennakoitavissa, mutta silti se vaikutti ilmapiiriin.
Lyhyeksi ajaksi herännyt toivo ammuttiin ja kuopattiin.
Henkiinheräämistä ei ole näkynyt.