Helsingin viimeisiin perinteisiin kioskeihin lukeutuva A-Kipsa on omistajansa eläköitymisen vuoksi laitettu myyntiin.
Syvällä Helsingin Munkkivuoressa Ulvilantien varrella sijaitsee perinteinen vanhanajan kioski, joka on palvellut asiakkaitaan lähes neljänkymmenen vuoden ajan.
Kioski elää kuitenkin nyt viimeisiä kuukausiaan, sillä kioskinpitäjänsä Anja Liikarin eläköitymisen vuoksi sympaattinen putiikki on laitettu myyntiin.
Vuodesta 1986 kioskia Munkkivuoressa pitänyt Liikari on nähnyt kioskikulttuurin muutoksen. Varsinkin Liikarin uran alkuaikoina kioskit olivat merkittävä osa ihmisten arkea. Kauppojen ollessa kiinni ostokset haettiin lähikioskista.
A-Kipsassa edelleen käytössä 50-luvulta peräisin olevat karkkipurkit.
Kun kauppojen aukioloajat vapautuivat, näkyi se suoraan myös kioskin arjessa.
– Viikonloput olivat aikoinaan parhaita myynnin kannalta. Nykyään kauppojen aukioloajat syövät myyntiä, koska siellä on niin paljon halvempaa, Liikari selvittää.
A-Kipsassa vapautuneet aukioloajat eivät kuitenkaan ole tuottaneet yksityisyrittäjälle sen kummemmin huolta, sillä sijaintinsa ansiosta kauppa on käynyt edelleen siinä määrin, että yrittäjä on voinut elättää sillä itsensä.
Irtokarkkipurkit 50-luvulta
Kuollut perinteinen kioskimyynti ei siis ole. Edelleen A-Kipsassa riittää viikonloppuherkkujen ostajia ja peruselintarvikkeiden hakijoita.
– Kioski on tällainen hyvä hätävara, jos jotakin tuotetta tarvitaan nopeasti.
Irtokarkit myydään A-Kipsassa kappalehinnalla.
A-Kipsassa riittää tuotteita irtokarkeista kissanruokaan. Paikan helmi on ehdottomasti vielä tänäkin päivänä toimiva perinteinen irtokarkkivalikoima. Entisajan tapaan karkit myydään A-Kipsassa kappalehintaan 50-luvulta peräisin olevista lasipurkeista.
Kioskille toivotaan jatkajaa
Vuosien aikana espoolainen Liikari on tullut tutuksi alueen asukkaiden kanssa.
– On hirveän kiva, kun sellaiset kolmekymppiset, jotka olivat alkuaikoina lapsia, käyvät ajoittain poikkeamassa täällä ja kysyvät muistanko heitä vielä, hän hymyilee.
Vaikka kioskin tulevaisuus ei varsinaisesti Liikaria pelota, toivoo hän kiinteistön löytävän uuden omistajan, joka pitäisi kioskikulttuurin hengissä.
– Olisi menetys, jos tämä vanha perinne loppuisi. Tämä on eräänlainen museo.
–Kyllä näitä tarvitaan kauppojen rinnalle, Liikari painottaa vielä.