Berivan Suleiman pääsi Suomeen kuin ihmeen kaupalla, sai syövän ja menetti lapsensa – nyt hänellä on painava viesti kerrottavanaan

Kumivene lipuu ääneti tummassa vedessä. Tähdet heijastuivat pilkkopimeään mereen. Yhtäkkiä pimeyttä halkovat Kreikan viranomaisten valot. Salakuljettaja tekee viillon kumiveneeseen ja lähtee pelastusliivien turvin uimaan takaisin Turkkiin.

Berivan Suleimanilla ei sellaisia ollut, eikä hänen 2-vuotiaalla tyttärellään. Uimataidottomana Suleiman sulkee silmänsä ja puristaa tyttärensä tiukemmin vasten rintaansa. Kumivene alkaa upota mustiin aaltoihin.

Tuosta yöstä on nyt kulunut miltei kahdeksan vuotta. Kumiveneessä äitinsä sylissä nukkunut tytär on nyt 11-vuotias. Suleiman on 27-vuotias ja naimisissa. Hän suoritti Suomen peruskoulun kahdessa vuodessa ja on nykyisin koulutettu järjestyksenvalvoja ja vartija. 

Suleiman on Vuoden pakolainen 2023. Ennen tätä hetkeä ja ennen tätä tunnustusta nuoren naisen elämä oli päättyä lyhyeen monta kertaa. 

Pakomatka alkaa

Berivan Suleiman lähti perheensä kanssa Turkkiin paetakseen Syyrian sotaa vuonna 2012. Elämä Turkissa ei kuitenkaan ollut helppoa sekään.

Suleimanin entisen miehen sukulaiset tekivät naisen elämästä helvettiä monin tavoin. Arkeen kuuluivat kontrollointia ja lähisuhdeväkivalta. Pahimmillaan häntä pidettiin väkisin neljän seinän sisällä vuoden verran. Lopulta Suleiman yritti tappaa itsensä. 

– Onneksi itsemurhayritykseni jälkeen perheeni ymmärsi pahan oloni ja antoivat meidän vihdoin mennä.

Suleiman oli yhteydessä Suomessa asuviin sisaruksiinsa ja päätti yrittää päästä Suomeen. Suleimanin matka kohti pohjoista alkoi: Linja-autolla 16 tuntia Turkin läpi, kolme yötä 60 muun ihmisen kanssa salakuljettajan pienessä asunnossa, sitten odottelua pimeässä kuorma-autossa.

Lopulta Suleiman istui pienen tyttärensä kanssa täpötäydessä kumiveneessä. Veneellä oli tarkoitus matkata Kreikkaan.

Lähellä hukkua

Tytär nukkui sylissä ja naiset ympärillä itkivät ja rukoilivat. Kun vastakkaisella rannalla alkoivat näkyä Kreikan viranomaisten lamput, salakuljettaja viilsi venettä puukolla ja lähti kiinnijäämisen pelossa uimaan takaisin Turkkiin. Salakuljettajalla oli pelastusliivit, matkustajilla ei. 

Suleiman ei osannut uida. Hän kertoo olleensa varma, että hänen ja hänen pienen tyttärensä elämä päättyisi siihen. Kumivene alkoi upota.

– Siinä hetkessä päätin vain pitää tyttärestäni tiukasti kiinni, jotta pysyisimme lähellä toisiamme. Kun upposimme veteen, halasin tytärtäni ja laitoin silmäni kiinni.

Silloin hän kuuli jonkun sanovan: "Ota minusta kiinni, mennään yhdessä". Samassa veneessä ollut mies lähti auttamaan heitä rantaan. Hän käski Suleimania pysymään rauhallisena ja pitämään silmänsä kiinni, jottei hän näkisi ympärillä hukkuvia ihmisiä. Mies vei heidät turvallisesti kuivalle maalle. Hän halasi pelastajaansa ja ajatteli, että uusi turvallinen elämä alkaisi nyt. Valitettavasti näin ei käynyt.

Suomi

Suleiman ja hänen tyttärensä pääsivät Suomeen 2015. He asuivat ensin vastaanottokeskuksessa Helsingissä, mutta sukulaiset pyysivät naista muuttamaan tyttärineen luokseen asumaan. Suleiman suostui. 

Valitettavasti läheisten kontrollointi ja väkivallalla uhkailu jatkui myös Suomessa. Lopulta hän kuitenkin pääsi turvakotiin suomalaisten viranomaisten avulla.

– Sukulaiseni seurasivat kaikkea tekemääni, enkä uskaltanut kertoa kotioloistani kellekään ulkopuoliselle. Viranomaiset, joiden kanssa olin tekemissä, muun muassa tulkkini ja kouluni kuraattori, huomasivat jonkin olevan vialla. Heidän avullaan pääsin tilannetta pakoon.

Kuolevan lapsen silmät

Syyriassa Suleiman ei ollut koskaan päässyt opiskelemaan. Heti oleskeluluvan saatuaan Suleiman päätti hyödyntää mahdollisuutensa. Hän suoritti peruskoulun kahdessa vuodessa. 

– Kyllä oli vaikeaa alussa, kun ei ymmärtänyt mitään. Täällä Suomessa aloin kirjoittaa ja lukea. Puhuin vain kurdia ja arabiaa. Silti ajattelin, että minun on pakko oppia, tämä on uusi maani. 

Koulussa hän tapasi myös nykyisen aviomiehensä Kawan. Pari vihittiin 2020 ja Suleiman alkoi odottaa lasta.

Sitten hän sairastui syöpään.

– Kun olin toisella kuulla raskaana, sain tietää sairastavani syöpää. Lääkkeiden ja hoitojen ei pitänyt vaikuttaa lapseeni, joten tahdoin pitää hänet. Kuitenkin raskauden edetessä tilanne meni toisin, ja kahdeksantena kuukautena lapsi keisarileikattiin ja samalla minulta poistettiin syöpä. Lapseni vietiin kahdeksi viikoksi tehohoitoon.

Lapsi oli kehitysvammainen ja lääkärit sanoivat, ettei lapsi tulisi elämään pitkään. Äiti halusi viettää kaiken mahdollisen ajan vauvan kanssa, joten kaksi viikkoa hän kävi joka päivä sairaalalla antamassa lapselleen maitoa. Sitten lääkäri soitti ja kertoi, että tilanne on huono. Vanhemmat kiirehtivät sairaalaan.

– Lapseni oli koko tuon ajan nukutettu kehitysvammojensa vuoksi, mutta toivoin, että voisin nähdä poikani silmät. Ja tuona viimeisenä elinpäivänään hän kaikesta huolimatta ja lääkäreiden yllätykseksi avasi silmänsä ja tarttui minua sormesta kiinni. Hän veti viimeisen henkäyksensä sylissäni.

"Naiset ovat vahvoja"

Suru vei voimat ja Suleiman kertoo ajatelleensa, että hänen elämänsä päättyy. Elämänhalu palasi kuitenkin vähä vähältä ja Suleiman päätti jatkaa eteenpäin tyttärensä ja itsensä takia. Turvallisuusalasta haaveillut nainen päätti lähteä jahtaamaan unelmaansa. Hän suoritti turvallisuusalan perustutkinnon ja työllistyi alalle. 

Vuoden pakolaisena hän haluaa puhua naisten kokemasta väkivallasta ja siten olla voimaannuttamassa naisia sekä valamassa heihin uskoa. Suleiman on jo aikaisemmin puhunut avoimesti kokemuksistaan. Monet samassa tilanteessa olevat naiset ovat ottaneet häneen yhteyttä ympäri Suomen ja pyytäneet tukea.

Tutkinnon jälkeen hän suoritti vielä järjestyksenvalvojan ja poliisikouluun valmistavan kurssin. Jos hän saa päätöksen kansalaisuudesta hän aikoo hakeutua vielä armeijaan ja poliisikouluun.

– Opinto- ja työaikana olen kokenut paljon kiusaamista, vähättelyä ja seksuaalista häirintää, mutta en anna sen estää minua, vaikka olen pienikokoinen nainen ja "miesten" alalla, tiedän olevani oikealla polulla ja pystyväni tähän.

– Haluaisin, että minusta tulee jotain. Halusin, että tyttäreni voi olla ylpeä minusta. Halusin näyttää myös omille läheisilleni, että naiset ovat vahvoja ja haluan olla esimerkki.

Suleiman haluaa kannustaa naisia seuraamaan unelmiaan, olivatpa ne mitä tahansa.

Lue lisää: Lähisuhdeväkivaltaa, lapsen menetys ja sairastuminen syöpään – tällainen on kaikesta selvinnyt Vuoden pakolainen