1990-luvun menestystarina.
Celine Dion
Kanadalainen Céline Dion on 1990-luvun populaarimusiikin suurimpia maailmanlaajuisia menestystarinoita. Dion on rikkonut myyntiennätyksiä yhtä hyvin USA:ssa kuin Ranskassa, Englannissa, Japanissa ja monissa muissa maissa. Hän on voittanut lukemattomia palkintoja ja kunniamainintoja: Grammyja, American Music Awardin, Billboard Special Awardin ja kanadalaisia Junoja... Hän on kiertueillaan esiintynyt miljoonille pop-faneille ympäri maailmaa ja laulanut erikoistilaisuuksissa mm. Bill Clintonille, Brunein sulttaanille ja Englannin kuningattarelle.
Céline Dion syntyi Kanadassa, Quebecin provinssissa, maaliskuun 30. päivänä vuonna 1968. Hän oli saanut nimensä Céline-nimisestä 1960-luvun laulusta, jota hänen äitinsä lauleskeli raskaana ollessaan. Dionien musikaalisessa perheessä oli peräti 14 lasta, joista Céline on nuorin. Vanhemmat Adhemar ja Therese olivat muusikkoja, jotka pitivät ravintola-musiikkiklubia. Myös kaikki lapset johdatettiin musiikin pariin. Célinen instrumentiksi tuli lauluäänen lisäksi piano. Mielilaulajikseen Céline on maininnut Stevie Wonderin, Michael Jacksonin, Natalie Colen, Barbra Streisandin (jonka kanssa hän myöhemmin päätyi duetoimaan) ja Ginette Renon.
Perhe esiintyi tiuhaan lähiympäristössä, ja Céline teki ensimmäinen julkisen esiintymisensä jo viisivuotiaana. Céline saavutti heti mainetta lahjakkaana "pikku quebecilaisenä". 12-vuotiaana hän nauhoitti äitinsä säveltämän ranskankielisen kappaleen Ce n etait qu un reve demokasetille. Sen kuultuaan René Angelil -niminen paikallinen manageri oli vakuuttunut Célinen uskomattomasta potentiaalista, ja vuonna 1981 hän alkoi hoitaa Célinen uraa. Angelil jopa kiinnitti talonsa saadakseen Célinen kaksi ensimmäistä albumia tuotetuksi. Vuosien varrella artistin ja managerin suhde muuttui yhä läheisemmäksi, ja naimisiin Céline ja parikymmentä vuotta vanhempi René menivät joulukuussa 1994.
Célinen debyyttialbumi La voix du bon Dieu (Jumalan ääni) julkaistiin vuonna 1981. Mm. Edith Piafille ja Barbra Streisandille lauluja kirjoittanut Eddy Marnay oli ihastunut Célinen ääneen, jota hän kuvaili levyn otsikon osoittamalla tavalla. Marnay kirjoitti enemmistön kappaleista vasta 12-vuotiaan laulajalupauksen ykkösalbumille. Saman vuoden joulukuussa ilmestyi joulualbumi Céline chante No l.
Kun Tellement j ai d'amour -albumi ilmestyi seuraavana vuonna, Quebecin alue alkoi olla jo vankasti Célinen hallussa, ja Ranskassakin alettiin olla tietoisia nuoresta laulajatähdestä. Céline kuittasi myös uransa ensimmäiset palkinnot. Hän mm. voitti Tokiossa kultamitalin World Popular Song -festivaaleilla.
Vuonna 1983 Ranskassa julkaistiin Du soleil au coeur -albumi, joka sisälsi kappaleita aikaisemmin julkaistuilta levyiltä. Single D amour ou d amitie myi kultaa Ranskassa. Céline on ensimmäinen kanadalainen, jolta tämä on onnistunut. Samana vuonna julkaistiin myös neljäs Kanadan-albumi Les chemins de ma maison, jota seurasi jälleen joululevy: Chants et contes de No l.
Vuonna 1984 Kanadassa oli vuorossa albumi nimeltä Melanie ja kokoelmalevy Les plus grands succ s de Céline Dion, kun taas Ranskassa julkaistiin Les oiseaux du bonheur, jolle oli jälleen kerätty aikaisemmin julkaistuja kappaleita. Melanie-albumin nimikappale oli omistettu Célinen sisarentyttärelle, joka myöhemmin menehtyi kystiseen fibroosiin. Céline on sittemmin auttanut keräämään varoja taudin uhrien hyväksi.
Seuraavana vuonna oli ensimmäisen live-levyn aika (Céline Dion en concert), ja kahdeksannen varsinaisen studioalbumin nimi oli C'est pour toi. 13 vuotta ennen Titanic-elokuvan synnyttämää kohua Céline levytti ensimmäistä kertaa elokuvamusiikkia, kun hän oli mukana lastenelokuvan soundtrackilla. Tämän vaatimattoman alun jälkeen Céline on laulanut lukemattomilla erilaisilla soundtrack-, kokoelma- ja teemalevyillä.
Tähän mennessä Célinestä oli Quebecin alueella tullut tasaisesti platina-albumeita keräävä supertähti. Vuonna 1986 Céline aloitti puolentoista vuoden tauon. Vuoden ainoa julkaisu oli kokoelmalevy Les chansons en or. Tauon tarkoitus oli hioa Célinen imago uusiksi ja suunnata hänet viihteellisemmästä materiaalista pop-maailman laaja-alaisempaan valloitukseen. Kun hän vuonna 1987 palasi julkisuuden valokehään, hänellä oli sopimus CBS-levy-yhtiön kanssa. Ensimmäinen albumi oli nimeltään Incognito. Eri maissa erilaisina versioina julkaistulta levyltä irtosi useita hittejä.
Seuraava virstanpylväs Célinen uralla oli vuoden 1988 Euroviisuvoitto Dublinissa satojen miljoonien TV-katsojien silmien edessä. Céline edusti Sveitsiä laululla Ne partez pas sans moi. Voittoviisu on mukana samana vuonna julkaistulla Célinen Best of -kokoelmalevyllä, joka julkaistiin Saksassa Vivre-nimellä.
Tämän jälkeen Céline pohjusti kansainvälistä uraansa opiskelemalla englantia. Ensimmäinen englanninkielinen albumi, jota Céline itse kutsui toiseksi debyytikseen, oli nimeltään Unison. Vuonna 1990 julkaistu levy myi kultaa ja esitteli Célinen suurelle yleisölle USA:ssa. Célinen laajenneesta suosiosta oli osoituksena parin miljoonan kappaleen kokonaismyynti ympäri maailmaa. Albumin suurin singlehitti oli Where Does My Heart Beat Now.
Vuonna 1991 Céline duetoi yhdessä soft-soulin kultakurkun Peabo Brysonin kanssa teemakappaleen Disneyn animaatiofilmiin Kaunotar ja hirviö (Beauty and the Beast). Kappale osoittautui myöhemmin sekä Oscarin että Grammyn arvoiseksi. Samana vuonna Céline osoitti, ettei ollut siirtynyt yksipuolisesti englanninkieliseen musiikkiin levyttämällä albumillisen laulunkirjoittaja Luc Plamondonin materiaalia. Levyn nimi oli Kanadassa Dion chante Plamondon, Ranskassa Des mots qui sonnent. Vuoden lopussa julkistettiin Célinen viiden albumin ja kymmenen miljoonan taalan arvoinen sopimus Sonyn kanssa.
Vuonna 1992 julkaistun, toisen englanninkielisen kiekon nimi oli yksinkertaisesti Céline Dion, ja se ylsi edeltäjiensä tapaan miljoonamyyntiin. Céline kävi kiertueilla Eurooppaa, Australiaa ja Japania myöten. Vaikka Célinen menestys oli tietenkin ollut loistavaa jo tähänkin asti, seuraavana vuonna julkaistu The Colour of My Love -albumi oli 15 miljoonan kappaleen myynnillään lopullinen läpimurto supertähden asemaan. Eri kappaleet nousivat listojen kärkeen eri puolilla maailmaa: esim. Briteissä ihastuttiin Think Twiceen, joka nautti Beatles-aikojen vertaista listamenestystä, kun taas USA:ssa suosikiksi nousi versio Jennifer Rushin vuoden 1985 hitistä The Power of Love. Se oli Célinen ensimmäinen jenkkiykköshitti ja viipyi listakärjessä neljä viikkoa.
Ennen seuraavaa englanninkielistä kiekkoaan Céline paranteli asemiaan Euroopassa. Ensin julkaistiin ranskankielisistä kappaleista koostunut kokoelma Les premi res ann es, sitten Célinen toinen livealbumi Céline a l Olympia, mutta varsinainen pommi oli vuoden 1995 Deux-albumi (USA:ssa nimellä The French Album), joka tehtiin yhteistyössä Jean-Jacques Goldmanin kanssa. Albumi löi lukuisia myyntiennätyksiä; siitä mm. tuli kaikkien aikojen eniten myyty ranskankielinen albumi maailmassa, ja - mikä ihmeellisintä - se onnistui jopa menestymään brittilistoilla kielestä huolimatta.
Vuorossa oli pari kokoelmaa, Céline Dion Gold (For You / Ne partez pas sans moi / La romance) ja Gold vol. 2, kunnes 1996 neljäs englanninkielinen albumi, Falling Into You, nosti jälleen Céline Dionin uran uudelle tasolle kymmenien miljoonien kappaleiden myynnillään. Falling Into You oli vuoden 1996 eniten myyty albumi, se oli listojen kärjessä 11 maassa ja sai kaksi Grammya (vuoden albumi ja vuoden pop-albumi). Albumi sisälsi paljon versioita tunnetuista kappaleista, mutta suurin yksittäinen menestys tuli Aina lähelläsi (Up Close and Personal) -leffassakin käytetystä kappaleesta Because You Loved Me, joka pysyi jenkkien singlelistan ykkösenä kuusi viikkoa. Huonosti ei pärjännyt myöskään toinen kärkihitti It's All Coming Back To Me Now. Ensimmäistä kertaa Célinen uralla myös itse albumi nousi jenkkilistan kärkeen.
Uransa merkittävimmäksi siihenastiseksi hetkeksi laulajatar itse noteerasi kuitenkin Atlantan olympiakeikan. Céline lauloi olympialaisten avajaisissa The Power of the Dream -kappaleen miljardien TV-katsojien edessä.
Kolmannen livealbumin Live a Paris ja kahden kokoelman (C'est pour vivre ja The Collection 1982-1988) jälkeen marraskuussa 1997 oli vuorossa viides englanninkielinen albumi Let's Talk About Love, joka esitteli hiukan uuden reseptin mutta jatkoi supermenestystä. Tällä kertaa mukana oli paljon duettoja: Célinen kanssa esiintyivät Barbra Streisand, Luciano Pavarotti, Carole King ja The Bee Gees. Kaikkien aikojen menestyksekkäimmäksi elokuvaksi osoittautunut Titanic valtasi joulukuussa teatterit, ja Célinen laulama teema My Heart Will Go On alkoi maailmanvalloituksensa: tuloksena sekä elokuvalle että teemalaululle Golden Globe ja Oscar.
Vuoden 1998 syksyllä julkaistulla S'il suffisait d'aimer -albumilla Céline tekee jälleen yhteistyötä D'eux-levyltä tutun Jean-Jacques Goldmanin kanssa, ja jouluaiheisten levyjen teemaa jatkaa levy nimeltä These Are Special Times. Kuin pisteenä I:n päälle kaupallisesti uskomattoman menestyksekkäälle vuodelle Recording Industry Association of America julisti Céline Dionin vuoden 1998 parhaiten myyneeksi artistiksi.
Vuosi 1999 alkoi Célinelle tutulla tavalla: USA:n listakärjessä yhdessä soultähti R. Kellyn kanssa kappaleella I'm Your Angel, joka löytyy albumilta These Are Special Times. Albumin toisen herkän dueton, The Prayer, Céline laulaa italialaistähti Andrea Bocellin kanssa.
Vuoden mittaan Célineltä ilmestyi kaksi uutta albumia. Au Coeur Du Stade oli niistä ensimmäinen, ja se äänitettiin Célinen kahdessa Pariisin-konsertissa kesäkuussa 1999. Noilla konserteillaan Céline teki historiaa: hän oli ensimmäinen tähti, joka sai yli 90 000 kuulijaa yhden illan aikana. Kahden konsertti-illan yleisömäärä oli yhteensä 180 000. Au Coeur Du Stade -albumilla on myös kappale The First Time I Ever Saw Your Face, joka oli amerikkalaisen laulajatähden Roberta Flackin ensimmäinen hitti vuonna 1972.
Toinen vuoden 1999 albumijulkaisuista oli greatest hits -kokoelma All The Way... A Decade of Song. Albumilla on Célinen parhaiten tunnettujen hittien ohella seitsemän uutta kappaletta. Nimiraita All The Way on Célinen kunnianosoitus Frank Sinatralle, joka on yksi hänen kaikkien aikojen suosikkilaulajistaan.
Koko vuoden 1999 Céline konsertoi ahkerasti. Alkuvuosi vei hänet Pohjois-Amerikan lisäksi mm. Japaniin ja Hongkongiin. Kesä-heinäkuun ohjelmassa oli Eurooppa, ja loppuvuoden aikana laulajasuosikki esiintyi Yhdysvalloissa ja synnyinmaassaan Kanadassa, jossa kiireinen vuosi myös huipentui 31. joulukuuta pidettyyn konserttiin.
Céline Dionin työtahti (levyttäminen, kiertueet, videot, TV- ja radioesiintymiset, tilaisuuksien juontaminen, hyväntekeväisyys jne.) on ollut hurja. Jo vuoden 1998 lopulla antamassaan haastattelussa hän kertoi aikovansa hiljentää tahtiaan ja nauttia elämästä. Aikomus toteutui vihdoin vuoden 2000 alussa, jolloin Céline aloitti kolmen vuoden mittaisen esiintymistauon keskittyäkseen perhe-elämään ja parannellakseen golftaitojaan.
Esiintymistauon aikana syntyi silti monenlaista. Ensimmäisenä tuotoksena ilmestyi kokoelma-albumi The Collector's Series... Volume One lokakuussa 2000. Laulajattaren rakastetuimpien superhittien ohella albumiin sisällytettiin Atlantan kisojen avajaiskappale The Power of the Dream kesältä 1996. Levyllä on myös espanjankielinen versio biisistä All By Myself.
Célinen mahtavan uran ja koko elämän merkittävin saavutus näki päivänvalon tammikuussa 2001: laulajattarelle ja hänen miehelleen syntyi poika, joka sai nimekseen Ren -Charles Angelil. Auvoisen perhe-elämän ohella Céline malttoi kuitenkin hissukseen valmistella uutta pitkäsoittoaan, joka julkaistiin maaliskuussa 2002. A New Day Has Come -albumi singahti välittömästi tilastojen ykköseksi yli 17 maassa, mm. USA:ssa, Australiassa ja Suomessa. Levyltä löytyy raikasta 2000-luvun alun poppia (mm. nimikappale A New Day Has Come), dramaattisia balladeja (Have You Ever Been In Love, I Surrender), vauhdikasta dancea (Sorry For Love) ja uusia versioita C linen klassikoista. Levyn ilmestyminen täytti oitis C linen kalenterin erilaisilla tv-esiintymisillä ja haastatteluilla, joita julkaistiin aikakauslehdissä ympäri maailman.
Kesän 2002 uutuusfilmin Stuart Little 2 soundtrackillä kuullaan Célinen kappale I'm Alive, ja loppukesällä 2002 Euroopan ja Kanadan levykaupat valmistautuivat soundtrackiltä irrotetun uuden hittisinglen ostoryntäykseen.
Céline Dionin julkiset esiintymiset pyörähtävät jälleen täyteen vauhtiin maaliskuussa 2003, jolloin hän aloittaa kolmevuotisen sopimuksen Las Vegasin Caesar's Palace Coliseum -areenan kanssa. Céline on sitoutunut esiintymään siellä viitenä iltana viikossa puolentoista tunnin mittaisessa mammuttispektaakkelissa. Showta varten on suunniteltu kolmikerroksinen, 4000-paikkainen erikoiskatsomo monipuolisine teknisine vimpaimineen, ja jo pelkästään areenan videotaulu on suurin ja komein, mitä sisätiloista löytyy koko Pohjois-Amerikan mantereelta.
Teksti: Petteri Ruotsalainen / Marjo Turunen