Dome Karukosken ohjaama brittiläinen The Beast Must Die on kuusiosainen trillerisarja kertoo surevasta äidistä, joka tunkeutuu poikansa tappajaksi uskomansa miehen elämään.
Suomalaisohjaaja Dome Karukosken ohjaama kuusiosainen brittitrilleriuutuus The Beast Must Die kertoo surun murtamasta opettajaäidistä, joka ryhtyy tutkimaan omatoimisesti poikansa kuolemaan johtanutta yliajoa ja päätyy tunkeutumaan yliajajaksi uskomansa miehen elämään. Sarjaa seurataan C More -suoratoistopalvelussa kahden jakson viikkotahdilla 10. kesäkuuta alkaen.
Käsikirjoituksen uutuussarjaan on tehnyt Gaby Chiappe (The Level, Their Finest) ja Karukoski on ollut mukana työstöprosessissa viimeiset puolitoista vuotta. Uunituore BritBox-alkuperäissarja pohjautuu samannimiseen, Nicholas Blaken kirjoittamaan murhamysteerikirjaan vuodelta 1938.
Sarjaa tähdittävät Cush Jumbo (The Good Wife), Jared Harris (Chernobyl, The Crown, Mad Men), Billy Howle (MotherFatherSon) ja Nathaniel Parker (Vanity Fair). Ohjaaja Karukosken lisäksi suomalaisväriä sarjaan tuo pienessä sivuroolissa nähtävä Jussi-palkittu suomalaistähti Elina Knihtilä. Sarja on kuvattu viime syksynä Isossa-Britanniassa Isle of Wightin saarella.
Karukoski kertoo sarjan olleen haastava, mutta rohkaiseva kokemus.
– Oli lokakuuta 2019 ja aloin juuri selviämään Tolkienista tulleesta työuupumuksesta, kun sarjan takana oleva indie-studio New Regency lähetti agenttieni kautta sarjan pilotin minulle. Se tuli jotenkin tosi oikeaan aikaan. Kaikki muut tarjolla olevat käsikirjoitukset olivat joko biopicceja tai muuten vain hoopoja.
Ohjaaja kertoo Gaby Chiappen käsikirjoituksen idean olleen trilleri-genrestään huolimatta erittäin draamallinen.
– Jos lapsesi kuolee, oletko valmis kostamaan tämän puolesta? Viekö se surun pois? Parantaako se haavat? Lähdimme Gabyn kanssa kysymään, kuka oikein on sarjan oikea peto? Olimme primitiivisten tunteiden äärellä kehitellessämme näitä henkilöitä.
– Samalla olin innostunut, etten oikein ollut tehnyt trilleriä aiemmin. Tummien perhosten kodissa ja Leijonasydämessä on kaikuja siitä genrestä, mutta ne ovat silti draamoja. Suojelijat-sarja, jonka tein 2008 oli trillerijuonestaan huolimatta draama. Mutta syy miksi New Regency minut halusi ohjaamaan oli miten henkilöhahmoja käsitellään. Heidän pitää genrestä huolimatta olla totta ja minun isänä pitää pystyä samaistumaan Francesin tahtoon ja tavoitteeseen.
Karukoski kehitteli sarjaa yhdessä Gabyn ja yhdessä kuvausten ja jälkitöiden kanssa siitä tulikin yhtäkkiä puolentoista vuoden ajaksi hänelle täysipäiväinen työ ja intohimo.
– New Regency ja tuotantoyhtiö Scott Free halusivat, että ohjaan kaikki jaksot ja teen siitä "omani". Ja toki tuo ympäristö haastaa. New Regency on tuottanut elokuvan kaanoniin jääviä Oscar-elokuvia ja Scott Freen omistaa legendaarinen Ridley Scott. Tuossa ympäristössä rohkaistiin koko ajan tähtäämään korkeammalle ja paremmaksi. Saimmekin ihan mielettömän porukan tekemään sarjaa, jotka ovat tehneet juttuja Cannes-voittaja I, Daniel Blakesta, The Crowniin ja Bridgertoniin. Yksi seurattava tekijä on säveltäjämme Matthew Herbert, joka teki musiikin Oscar-voittaja Fantastic Womaniin ja teki myös tähän sarjaan erittäin säväyttävän tunnelman.
– Ja olenkin nyt sarjasta todella ylpeä. Tunnistan sieltä vanhaa tekijäminääni, mutta olen myös päässyt kasvamaan sarjan kanssa.
Sarjassa nähdään myös Elina Knihtilä. BritBox
Sivuroolissa puolalaisena kodinhoitajana sarjassa nähtävä Elina Knihtilä puolestaan kuvailee kokemusta opettavaiseksi.
– Oli upea ja opettavainen kokemus päästä työskentelemään ja seuraamaan huikeiden kollegoiden työtä ja saada tutustua heihin ja heidän ajatuksiinsa näyttelemisestä. Jännitin alkuun, että miten he mahtavat suhtautua tai onko työskentely jotenkin kovin erilaista, mutta he olivat valtavan ystävällisiä, hauskoja ja kollegiaalisia. Kävimme monia keskusteluja esimerkiksi teatterinäyttelemisestä ja sen merkityksestä näyttelijän taidon kehittymisessä ja kaipuusta teatterin lavalle koronasulkujen aikana. Toiveissa onkin, rajoitusten hellittäessä, että pääsisin näkemään Cush Jumbon Hamletin roolissa Lontoossa. Geraldine Jamesilla taas oli vahva linkki Suomeen, koska hänen kurssikaverinsa teatterikoulussa oli näyttelijä Hannu Huuska.
– Iso tuotanto poikkesi tietenkin puitteiltaan kotimaisista, ihmisiä oli paljon, koronaturvatoimet olivat mittavat ja ehkä hetkittäin tuntui, että meitä näyttelijöitä paapottiin kuin pikkuvauvoja, mutta itse näytteleminen on aina samaa. Oli myös hienoa päästä työskentelemään Domen kanssa ensimmäistä kertaa ja seuraamaan hänen ohjaustaan. Ihastuin Isle of Wightiin, sen luontoon ja pikkukyliin ja haluaisin ehdottomasti matkustaa sinne uudelleen, kun se on mahdollista.