Matti ja Maija-Liisa Huttunen viettävät tänä vuonna 58:tta hääpäivää. Kuluneisiin vuosiin on mahtunut haasteita aina alkoholismista terveysongelmiin. Matti kertoo, mihin onnellisen avioliiton salaisuus heidän kohdallaan perustuu.
Matti Huttunen oli 19-vuotias nuorimies, kun hän iski silmänsä vuotta nuorempaan Maija-Liisaan. Sievä vakioasiakas kiinnitti Matin huomion myymälässä, jossa hän työskenteli osastonhoitajana.
Nuorenparin suhde eteni nopeasti alttarille asti.
− Kävin kysymässä appiukolta kättä. Naimisiin menimme 8. elokuuta 1953, Matti kertaa hetkeäkään miettimättä.
Nuori aviovaimo jäi heti avioliiton solmimisen jälkeen omilleen, kun Matti lähti suorittamaan asepalvelusta. Armeijan jälkeen Matti pääsi opiskelemaan palokouluun. Valmistuttuaan hän sai palomiehen pestin Kuopiosta.
Matkustelua maailmalla
Huttusten elämä soljui eteenpäin kahden kesken. Omia lapsia kaksikko ei hankkinut, mutta sukulaislapsille ovet olivat aina avoimet. Joulupukille riitti aattoiltana töitä.
Kahden aikuisen ihmisen taloudessa aikaa jäi yhteiseen tekemiseen, kuten matkoihin maailmalla.
− Matkustimme Marokossa, Venäjällä ja Kyproksella. Espanjassa vietimme kolme ja puoli kuukautta, Matti muistelee.
Alkoholin varjossa
Alkoholi varjosti avioliittoa.
Nuorenparin onnea varjosti Matin mieltymys alkoholiin. Tilanne paheni vuosien saatossa. Matti unohtui omille reissuilleen, ja kuvioon tuli myös muita suhteita.
− Niistä minä olen todella pahoillani. Kun vihdoin lopetin ryypyn vuonna 1957, olin ehtinyt tehdä kaikki koiruudet.
Matti muistaa yhä tarkkaan hetken, jolloin hän päätti sulkea pullon korkin. Oli heinä−elokuun vaihde, ja takana oli jälleen yksi kostea ilta.
− Seisoin aamulla pesuhuoneessa peilin edessä: pitkässä parrassa, hikikarpalot otsalla. Vaimo katsoi ovelta ja kysyi, että onko hyvä olo. Sanoin, että kohtahan se helpottaa, kun kello tulee kymmenen ja viinakauppa aukeaa.
Jokin liikahti Matin mielessä. Hän muutti lausuntoaan.
− Sanoin, että kuule, seuraava krapula ei tule ihan heti. En tartu enää pulloon.
Anteeksi on pyydetty ja annettu
Matin päätös on sittemmin pitänyt. Asiat puhuttiin kerrasta kotona selviksi. Matti pyysi suoraselkäisesti tekemisiään anteeksi. Vaimo oli tiennyt kaiken aikaa, mitä puoliso puuhasi kodin ulkopuolella.
− Vaimolla on ollut pitkä mieli minua kohtaan. Olen monta kertaa kiittänyt, ettei hän pannut ulkoruokintaan, Matti lausuu nöyränä.
Vajaat kymmenen vuotta myöhemmin Matti laittoi pisteen myös toiselle paheelle, tupakoinnille. Sauhuttelua oli takana 36 vuotta. Tuhkakuppi oli oltava ruokapöydässäkin.
Herättävänä tekijänä toimi tuttu sydänkirurgi.
− Olin hänen luonaan saunomassa, kun hän sanoi, että sinulla on keuhkoputkentulehdus. Ei auta kuin lopettaa tupakointi.
Seuraavana aamuna Matti marssi apteekkiin Nicorette-resepti kourassa ja palasi kotiin 105 purukumia mukanaan. Neljältä iltapäivällä hän lähti hakemaan vaimoa töistä.
− Sanoin hänelle, että tänä iltana laitan tupakat vessanpyttyyn. 28. joulukuuta 1984 kello 18.00 tupakointi loppui.
− Sekä tupakan että viinan lopettaminen oli helppoa, kun asian sai itselle selväksi. Sitä olen koettanut neuvoa muillekin, että mitä järkeä on ryyppäämisessä.
Riitely on turhaa
Pitkä liitto ylä- ja alamäkineen on muokannut Matista ja Maija-Liisasta tiiviin kaksikon. Isot rähinät on jo rähisty. Molemmat ymmärtävät toisiaan paremmin.
− Jos kengän asento on pikkuisen väärä, ei ruveta narisemaan. Tiedän aiheet, mistä ei kannata väitellä. Minä esimerkiksi tykkään joskus maustetusta ruuasta, mutta vaimo ei. Sitä avioliitto on, kompromisseja. Täytyy sopeutua toisen käytäntöihin.
− Sairastumisen myötä vaimon mielialat muuttuvat. Minä tiedän suurin piirtein aiheet, mistä voin jutella, etten loukkaa.
Yhdessä loppuun asti
Yhteistä taivalta loppuun asti.
Terveysongelmat ovat Matille, 77, ja Maija-Liisalle, 76, juuri nyt suurin haaste. Matti on kärsinyt muun muassa selkäongelmista. Vaimon tilanne on vakavampi.
− Hänelle tehtiin 20 vuotta sitten viisi sydämen ohitusleikkausta. Vuonna 2002 tuli aivohalvaus, neljä vuotta sitten syöpä, joka on taas pahentunut.
Matti toimii vaimonsa omaishoitajana ja toimii vastaisuudessakin, jos vain fyysinen terveys ja henkinen kantti kestävät.
− On kova nähdä, että rakas kärsii. Annan hänelle kaiken minkä pystyn. Vaimo on ymmärtänyt minua, ja lopussa minä ymmärrän, Matti sanoo lämpöä äänessään.
Kuvat: Matti Huttunen ja Colourbox.com
Studio55.fi/Jenni Kokkonen
Onko sinulla tarina kerrottavanasi?
Studio55.fi etsii jatkuvasti mielenkiintoisia tarinoita netissä kerrottavakseen ja kannustukseksi muille vaikeassa elämäntilanteessa eläville. Oletko selvinnyt vaikeasta sairaudesta tai onko tuttavallasi takanaan aivan huikea elämä eriskummallisine sattumuksineen? Myös pienempien ja suurempien järjestöjen teot ja muiden hyväksi toimivat aktiiviset ihmiset kiinnostavat meitä.
Ota meihin yhteyttä, niin ehkä kerromme studio55:läisille juuri sinun selviytymistarinasi. Lähetä tarinasi lomakkeen kautta tai sähköpostilla osoitteeseen studio55(at)mtv3.fi. Korvaathan osoitekentässä (at)-kohdan @-merkillä.