Eeva Lehtimäen kommentti: Kisakauden avaus – presidentinvaaleista puuttuu toistaiseksi tyystin sähkö

Avasin kisakauden, kun kävin seuraamassa Elinkeinoelämän valtuuskunnan EVAn presidenttitentin tiistaina. Se on jo perinne.

Presidentinvaaleihin on aikaa vajaat kolme kuukautta.

Ilmassa ei ollut sähköä ja energiaa, kun paikalla olivat Alexander Stubb, Pekka Haavisto, Olli Rehn, Mika Aaltola, Li Andersson ja Sari Essayah. Paikalle oli kutsuttu myös Jussi Halla-aho, mutta jostain syystä häntä ei näkynyt. 

Jos olisin yhteiskuntaopin opettaja, olisin ollut tyytyväinen. Reilussa tunnissa opiskelijoille olisi ollut tarjolla näkemyksiä, havaintoja ja vähän analyysiäkin keskeisistä tämän hetken ulkopoliittisista pulmista ja uhkakuvista. 

Israel, Hamas ja lähi-idän tilanteen eskaloituminen. Venäjä ja Ukrainan sota. Entä jos Donald Trump valitaan ja Yhdysvallat vähentää tukeaan Ukrainalle ja myös Natolle? Kaasuputki ja Ruotsin tuleva Nato-jäsenyys. Yhdysvaltain merkitys Suomen turvallisuudelle. Riippuvaisuus Kiinasta.

Yritin päästä fiilikseen, mutta ei tuntunut vaaleilta, ei ollenkaan. 

Se oli politiikasta puhdistettu paneeli. Sivistynyttä keskustelua toki. 

Kasassa on asiansa osaava ehdokasjoukko. On mistä valita.

Aalto yliopiston kauniissa salissa Töölössä ehdokkaiden välille ei saatu eroja keskeisissä ulko- ja turvallisuuspolitiikan kysymyksissä.

Lähinnä kyse oli näkö- tai tulokulmaeroista. 

En varsinaisesti kaipaa viime kevään huuto- ja vastakkainasetteluvaaleja, mutta näillä eväin äänestäjällä on edessä kinkkinen tehtävä. 

Tarvitaan selkeä irtiotto tai aloite joltakin kärkiehdokkaista. Ulostulo joka pakottaa muut ottamaan siihen kantaa.

Joku ehdokkaista voi tehdä pahan virheen ja tippua kärkikahinoista.

Henkilövaalissa presidenttiehdokkaaseen heijastetaan monia toiveita. Niinpä tunnepuoli, se kuuluisa fiilis, painaa vaakakupissa, ei vain rationaalinen arviointi, kuka ehdokasjoukosta on paras ulkopolitiikan johtaja. 

Varsinkin, jos äänestäjä ei löydä eroja ehdokkaiden kesken. 

Pahimmillaan presidentinvaalit lillutellaan taktikoiden ensimmäisellä kierroksella ja kunnon kisa otetaan vasta kahden toiselle kierrokselle päässeen kesken helmikuussa. 

Minkälaisen presidentin suomalaiset haluavat?

EVA oli teettänyt Presidenttiforumin tueksi arvo- ja asennetutkimuksen, jossa selvitettiin millaisen presidentin suomalaiset haluavat. Vaihtoehtona oli 19 erilaista roolia tai toimintatapaa. Toisin sanoen mitä ominaisuuksia kansalaiset toivovat seuraavalta presidentiltä.

Lähes kaikki (93 prosenttia) toivoivat, että presidentti olisi kansankunnan keulakuva, joka edistää Suomi-kuvaa ja ylläpitää mainettamme ulkomailla.

Yhtä moni toivoo, että Sauli Niinistön seuraaja ymmärtäisi kansainvälistä politiikkaa syvällisesti ja olisi ulkosuhteiden ammattilainen. 

89 prosenttia toivoi maahan arvojohtajaa, joka herättelee julkisuudessa keskustelua tärkeistä asioista ja käyttää arvovaltaansa niiden edistämiseen.

Paneelin kiinnostavin osuus oli aivan lopussa, kun presidenttiehdokkaat saivat valita EVAn listasta viisi itselleen tärkeintä roolia.

Ja nyt saatiin jo eroja ja kiinnostavia valintoja.

Sari Essayh haluaisi olla eniten arvojohtaja. 

Li Andersson nosti ykköseksi ulkosuhteiden ammattilaisuuden.

Mika Aaltolalle tärkein rooli olisi myös arvojohtajuus.

Alexander Stubb valitsi Anderssonin tavoin ykkösenä ulkosuhteiden ammattilaisuuden.

Olli Rehn olisi voimakas ylipäällikkö.

Pekka Haaviston ykkösvalinta oli ympäristötietoisuus.

Suomalaisuuden varjelija, kansalaismielipiteen tulkki, kansakunnan keulakuva, vienninedistäjä, rauhanrakentaja ja ulkopolitiikan kiistaton johtaja saivat myös mainintoja. 

Vaalitunnelma nousee vasta joulukuussa 

Vanha nyrkkisääntö on, että ensin lusitaan lonkeromarraskuu. Vasta joulukuussa, viimeistään suvun kesken joulupöydässä, suomalaisten ajatukset alkavat kiertyä presidentinvaaleihin.

Mutta yksi asia on varmaa. Sauli Niinistön jälkeen meille valitaan murroskauden presidentti. Seuraaja hyppää liikkuvaan junaan.

Hommat pitää hallita ensipäivästä lähtien.

Nato-jäsenyys, mahdollinen Lähi-idän leviävä kriisi, terroriuhan kasvu Euroopassa, ärhäköityvä ja arvaamaton itänaapuri Venäjä sekä Yhdysvaltain presidentinvaalit marraskuussa 2024, Ukrainan sotaa unohtamatta. 

Myös kotimaassa unilukkaria tarvitaan. On vasta arvailua, miten hallituksen talouspäätökset erottavat pärjääjien ja heikommassa asemassa olevien arjen toisistaan.  

Repivässä kotimaan politiikassa presidentti edustaa jatkuvuutta. 

Siinä sitä on kuolevaiselle työsarkaa. 

Haavisto varoitti terrorismiuhasta, Essayah huolissaan antisemitismistä – näin presidenttiehdokkaat kommentoivat Lähi-idän konfliktia EVAn presidenttitentissä