Australiassa ja Tasmaniassa elävä vesinokkaeläin on ehkä maailman omituisin otus. Siinä on piirteitä nisäkkäistä, linnuista ja matelijoista. Moni asia lajin elämässä on edelleen arvoitus myös tutkijoille. Nyt lajin salaisuuksia yritetään selvittää seurantalaitteiden avulla.
Australialaistutkijat ovat onnistuneet yön pimeydessä saamaan verkkoonsa vesinokkaeläimen. Se tutkitaan tarkasti ja varustetaan seurantalaitteella.
– Jos haluamme saada selville, miten vesinokkaeläinyhteisö voi ja miten seurantatiedot muuttuvat ajan kuluessa, meidän täytyy pyydystää yksilöitä ja pyrkiä arvioimaan kannan kokoa, selittää ekologi ja tohtori Gilad Bino New South Walesin yliopistosta.
Vesinokkaeläimessä on piirteitä nisäkkäistä, linnuista ja matelijoista.
Sekoitus nisäkästä, lintua ja matelijaa
Vesinokkaeläin on ehkä maailman omituisin otus. Se on sekoitus nisäkästä, lintua ja matelijaa.
Se munii munia, joista kuoriutuvia poikasia se imettää. Sen nokka muistuttaa ankan nokkaa ja sillä on räpylät. Matelijaan viittaa myrkkyä erittävä kynsi, joka on urospuolisilla vesinokkaeläimillä.
Vesinokkaeläin saalistaa sähköaistin avulla. Ne paikantavat saaliinsa tarkkailemalla lihassupistusten tuottamia sähkökenttiä.
Moni australialainenkaan ei ole nähnyt sitä luonnossa ja tutkijatkin ovat innoissaan.
– Vesinokkaeläin on erikoinen laji sekä kehityksensä että rakenteensa puolesta. On etuoikeus saada työskennellä näiden hämmästyttävien eläinten kanssa. Ne ovat myös aika pörröisiä ja söpöjä, ihastelee tohtori ja tutkimusassistentti Tahneal Hawke New South Walesin yliopistosta.
Metsäpalot, kuivuus ja tulvat uhkaavat
Viimeisten 30 vuoden aikana vesinokkaeläinten määrä on pudonnut kolmannekselle ja niiden elinalue on kutistunut. Lajia uhkaavat tulokaslajit, patojen rakentaminen, kalaverkot ja muoviroska. Uusimpia vaaroja ovat lisääntyneet tulvat, metsäpalot ja kuivuus, joiden arvioidaan yleistyvän ilmaston lämpenemisen myötä.
– Olemme huolissamme alueella riehuneista paloista, koska emme tarkkaan tiedä, millaisia vaikutuksia niillä on vesinokkaeläimiin, sanoo Gilad Bino.
Tutkijat kuitenkin toivovat ja uskovat, että laji ehditään vielä pelastaa.
– Olemme saaneet lisää todisteita siitä, että vesinokkaeläinten määrä vähenee. Uskon silti, että jos toimimme nyt, meillä on ainutlaatuinen mahdollisuus estää tulevaisuudessa uhkaava sukupuutto. Toivottavasti vesinokkaeläimet pysyvät luonnossa vielä monen sukupolven ajan, toivoo Hawke.
Tutkimusten jälkeen eläin vapautetaan jatkamaan salattua elämäänsä.