Minna* oli 15-vuotias, kun hän tutustui hurmaavaan ja terävä-älyiseen, itseään vuotta nuorempaan poikaan, josta kuusi vuotta myöhemmin tuli hänen aviomiehensä. Ongelmat alkoivat pian häiden jälkeen, mutta kesti lähes 18 vuotta, ennen kuin Minna joutui myöntämään itselleen, että hän oli naimisissa kroonisen petturin, tunnekyvyttömän ja väkivaltaisen narsistin kanssa.
– Mieheni petti minua jo pian häiden jälkeen, vähän ennen ensimmäisen lapsemme syntymää. Olihan se kova paukku, mutta en halunnut antaa periksi. Mieheni tuntui katuvan, ja jatkoimme avioliittoa, Minna kertoo.
Elämä jatkui. Syntyi toinen, kolmas ja neljäskin lapsi. Mies valmistui koulusta hyvin arvosanoin Minnan avustuksella ja meni töihin. Perhe matkusteli yhdessä, ja kaikki tuntui olevan hyvin, kunnes Minnan 30-vuotissyntymäpäivillä, hänen ollessaan jälleen raskaana, kävi ilmi että miehellä oli ollut pitkään suhde nuoremman naisen kanssa.
– Romahdin, mutta nousin taas. Raahasin vastahakoisen mieheni useampaankin parisuhdeterapiaan.
Minnan mukaan terapeutit suhtautuivat pariskunnan ongelmiin pääsääntöisesti molempia kannustavasti ja ymmärtäväisesti, mutta jostakin syystä Minna tunsi, että ongelmat olivat hänen syytään.
– Jotenkin koin aina itseni syylliseksi. Olin liian nipo, vaativa, vihainen tai jotain. Toisaalta pisti vihaksi se loputon ymmärtämys miestäni kohtaan, joka oli tehnyt väärin; pettänyt ja kohdellut huonosti.
Kriiseistä huolimatta pariskunta jatkoi yhteistä taivaltaan. Viidennen lapsen syntymän jälkeen kävi kuitenkin ilmi, että Minnan miehellä oli ollut koko avioliiton ajan useita eri naissuhteita. Tässä vaiheessa Minna pakkasi tavaransa ja lähti.
Vielä yksi mahdollisuus
Lehtikuva/Marja Airio
– En pysynyt poissa kotoa kovin kauaa, sillä ikävöin lapsiani, Minna kertoo.
Hän onnistui taas rakastumaan mieheensä uudestaan ja synnytti tälle kuudennen lapsen.
– Muutimme unelmataloon maalle, ja tuntui vihdoin siltä, että kriisit olivat jääneet taakse ja elämä asettunut uomiinsa. Ajattelin, että yrittäminen ei ollut mennyt hukkaan.
Meni vielä pitkään, ennen kuin Minnalle selvisi, että hänen miehensä suhteen mikään yrittäminen ei koskaan riittäisi. Pettäminen ja ajoittainen kaltoinkohtelu ei loppunut koskaan, ja avioliitto päättyi eroon 18 vuoden jälkeen.
– Tajusin, että pysyäkseen tyytyväisenä mieheni tarvitsee jatkuvaa ihailua ja hehkutusta. Jos en huomioinut häntä tarpeeksi, jos esimerkiksi keskityin vauvan hoitoon, opiskeluun tai yrityksen perustamiseen, tai jos kotona oli peräti huonot fiilikset, hän katsoi oikeudekseen hakea hyviä jostakin muualta.
– Lastenkin kanssa hän jaksoi olla vain silloin, kun vanhemmuus oli palkitsevaa ja mukavaa. Kun tuli ongelmia vastuu siirtyi minulle.
Pettämistäkin pahempaa oli kuitenkin jatkuva henkinen, ja joskus fyysinenkin väkivalta.
– Pettämisen saattaisi vielä kestää. Pahempaa oli toistuva mitätöinti sekä minua että lapsia kohtaan. Suuttuessaan hän oli joskus myös väkivaltainen; hän saattoi kantaa lapsen hiuksista yläkertaan omaan huoneeseen tai heittää koiranpennun ulos ikkunasta varoitukseksi kiukkuaville lapsille. Minuakin hän pahoinpiteli, myös silloin kun olin raskaana.
Minna jäi yksin seitsemän lapsensa kanssa, mutta nyt viisi vuotta myöhemmin hän toteaa, että ero oli hänen ja lasten pelastus, vaikka yksinhuoltajan elämä aluksi hyvin raskasta olikin.
– Kun kävimme mieheni kanssa eri terapeuttien vastaanotoilla, narsismista ei vielä puhuttu. Eron jälkeen, oma terapeuttini sen sijaan tunnisti kuvion, toisin kuin esimerkiksi sosiaaliviranomaiset, jotka eivät ole reagoineet ilmitulleisiin lasten hoidon ja turvallisuuden laiminlyönteihin. Tässä tapauksessa narsisti on hurmannut viranomaiset.
– Yllättävän monen mielestä olen kostonhaluinen ja hankala ex-vaimo, toisin kuin ex-mieheni, joka on heidän mielestään mukava ja asiallinen kaveri.
*Minnan nimi on muutettu
Studio55/Elina Rantalainen