Oikeasti: Reginald Kenneth Dwight.
Elton John, oikealta nimeltään Reginald Kenneth Dwight, syntyi 25. maaliskuuta 1947 Pinner-nimisellä paikkakunnalla Middlesexissä Englannissa. Reginald aloitti uransa kapakkapianistina vuonna 1964 Northwood Hills -hotellissa, ja palkkaa hän sai ruhtinaallisesti yhden punnan illalta. Pian hän liittyi Bluesology-nimiseen yhtyeeseen, joka toimi Englannissa keikalla olleiden amerikkalaisten rhythm & blues -artistien taustabändinä. Reg kirjoitti ja lauloi ryhmän ensimmäisen singlen Come Back Baby Fontana-merkille vuonna 1965. Bluesology-yhtyeestä tuli 1967 Long John Baldryn taustabändi, ja samana vuonna heidän balladinsa Let the Heartaches Begin nousi Englannin ykköseksi.
Ryhmän hajottua Reginald päätti yrittää soolouraa ja keksi itselleen Elton John -nimen yhdistämällä Bluesologyn jäsenten Elton Deanin ja John Baldryn etunimet. Sooloura ei ottanut alussa käynnistyäkseen. Elton teki satunnaisia töitä ja kokeili onneaan mm. Liberty Records -yhtiössä. Hän ei päässyt levyttämään, mutta sai levy-yhtiössä käsiinsä Bernie Taupin -nimisen kirjoittajan tekstejä. Elton sävelsi kappaleita Taupinin tekstien pohjalta ja tapasi tämän kuuden kuukauden kuluttua. Miehet ryhtyivät yhteistyöhön, ja heidät palkattiin Dick Jamesin musiikkikustantamoon. Parivaljakko teki kolmen vuoden sopimuksen kymmenen punnan viikkopalkalla ja kirjoitti kappaleita kahdeksan tuntia päivässä.
Päivätyö alkoi kuitenkin tympiä, ja lisäksi Elton joutui esittämään cover-versioita muiden artistien hiteistä halvoille kokoelmalevyille. Vuonna 1968 hän oli levyttänyt omalla nimellään ensimmäisen oman singlensä I've Been Loving You. Tässä vaiheessa syntyi myös yksi julkaisematon albumi sekä kappaleet Skyline Pigeon ja Lady Samantha. Seuraavana vuonna julkaistiin ensimmäinen LP Empty Sky, joka sai hyvät arvostelut vaikkei myynytkään erityisen paljon. Seuraavaan Elton John -albumiin satsattiin enemmän. Sen tuottaja Gus Dudgeon ja sovittaja Paul Buckmaster loivat Eltonille uuden soundin, ja singleinä julkaistiin Border Song ja Your Song. Menestys varsinkin USA:ssa oli jo kohtalainen, mutta Eltonin varsinainen läpimurto oli vuoden 1970 LP Tumbleweed Connection, joka sanoituksiltaan perustui Villin lännen aiheisin.
Vuonna 1971 näytti jo siltä, että Elton John pyrki huipulle liian nopeasti. Kolme albumia ilmestyi markkinoille hyvin vauhdikkaasti: newyorkilaiselle radioasemalle tehdyn nauhan pohjalta julkaistu 17-11-70, soundtrack elokuvaan Friends ja "varsinainen" albumi Madman Across the Water. Englannissa tätä yli-innokasta julkaisutahtia arvosteltiin, mutta kaupallisesti riskinotto kannatti. Elton Johnista tuli USA:ssa ensimmäinen artisti Beatlesin jälkeen, jolla oli neljä albumia samaan aikaan Top 20:ssa.
Vuosikymmenen alkupuolella Eltonilla oli jo vakituisempi taustakokoonpano, johon kuuluivat mm. Spencer Davis Groupista tutut Nigel Olsson (rummut) ja Dee Murray (basso) sekä kitaristi Davey Johnstone Magna Cartasta. Vuonna 1972 oli vuorossa kriitikoiden arvostama, Ranskassa äänitetty albumi Honky Chateau, jolta irtosivat singlet Rocket Man ja Honky Cat, mutta lopullisesti Elton John löi itsensä läpi vuonna 1973. Tuolloin häneltä ilmestyi kaksi LP:tä: Don't Shoot Me, I'm Only the Piano Player ja Goodbye Yellow Brick Road. Tällöin Elton myös perusti oman levy-yhtiönsä Rocket Recordsin. Menestyksekkäitä singlejä olivat mm. Crocodile Rock, Daniel, Goodbye Yellow Brick Road ja Bennie and the Jets.
Seuraavat albumit (Caribou, Captain Fantastic and the Brown Dirt Cowboy, Rock of the Westies, Here and There, tupla-LP Blue Movies) eivät välttämättä saaneet kriitikoilta täysin suosiollisia arvioita, mutta kaupallista menestystä se ei haitannut. 1970-luvun puolivälissä Eltonista oli jo tullut vuosikymmenen suosituimpia artisteja. Hän solmi silloin ennätyksellisen kahdeksan miljoonan taalan sopimuksen MCA-levy-yhtiön kanssa. USA:n singlelistan ykkösiksi kohosivat Beatlesin Sgt. Pepper's Lonely Hearts Club Band -albumilta tuttu Lucy in the Sky with Diamonds, Philadelphia Freedom, Island Girl ja Kiki Deen kanssa duetoitu Don't Go Breaking My Heart. Eltonin lava-esiintymiset olivat mahdollisimman näyttäviä sekä ulkoisilta puitteiltaan että Eltonin oman persoonan osalta: räikeät asut ja loputtomat silmälasivalikoimat muodostuivat miehen tavaramerkiksi. Värikästä imagoa lisäsi se, että Elton kertoi biseksuaalisuudestaan jo 70-luvun puolivälissä.
Elton lopetti välillä yhteistyön Bernie Taupinin kanssa, mutta jatkoi sitä taas 1980-luvulla. Hittejä riitti: I Guess That's Why They Call It the Blues, Sad Songs, Thats What Friends Are For (yhdessä Dionne Warwickin, Gladys Knightin ja Stevie Wonderin kanssa), I Don't Wanna Go On With You Like That jne.
Eltonilla on riittänyt myös ulkomusiikillisia projekteja. Hän esiintyi vuonna 1975 Ken Russelin ohjaamassa rock-musikaalissa Tommy. Vanhana futisintoilijana hän otti johtoonsa Watford-jalkapallojoukkueen ja auttoi sen komeaan menestykseen Englannin liigassa. Vuonna 1987 Elton joutui vaikeaan äänihuulten leikkaukseen, josta hän kuitenkin toipui. Vuonna 1993 hän perusti Elton John AIDS -säätiön, joka tukee sairauden uhreja.
1990-luvulla kaupallinen menestys jatkui. Elton mm. duetoi George Michaelin kanssa jo 70-luvulla esittämänsä Don't Let the Sun Go Down on Me -kappaleen sekä jenkkien että brittien listakärkeen ja esitti 1994 Oscar-palkinnon arvoisesti Lion King -elokuvan teeman Can You Feel the Love Tonight.
Vuonna 1997 julkaistiin albumi The Big Picture, ja samana vuonna tuli markkinoille uusintaversio Candle in the Wind -kappaleesta, jonka Elton levytti syksyllä 1997 auto-onnettomuudessa kuolleen prinsessa Dianan muistoksi. Goodbye England's Rose -sinkkua myytiin ennätykselliset yli 33 miljoonaa kappaletta ympäri maailman. Sir Elton lahjoitti koko tuoton Dianan muistoksi perustetulle hyväntekeväisyysjärjestölle.
Hyväntekeväisyys on muutenkin lähellä Elton Johnin sydäntä. Hän on puolustanut näkyvästi mm. ihmisoikeuksia konsertoimalla Amnesty International -järjestön hyväntekeväisyyskonsertissa keväällä 2000. Brittitähti on ilmaissut syvän huolensa maailmassa vallitsevasta rotuun, sukupuoleen, uskontoon ja seksuaalisiin mieltymyksiin kohdistuvasta syrjinnästä. Hän on itse elänyt jo pitkään yhdessä mieskumppaninsa kanssa.
Vuonna 1999 tuli levymarkkinoille Elton Johnin ja Tim Ricen yhteistyönä uusi versio Giuseppe Verdin Aida-oopperasta. Ooppera tuli ensi-iltaan New Yorkin Broadwaylla keväällä 2000 ja sai kriitikoilta säälimättömät arvostelut. Vuonna 1999 Elton John sävelsi myös elokuvamusiikkia: häneltä ilmestyi soundtrack-albumi jenkkikomediaan Muusa. Seuraavana vuonna julkaistiin Tie Eldoradoon -leffan soundtrack, joka oli uusi näyttö Elton Johnin menestyksekkäästä yhteistyöstä Tim Ricen ja Hans Zimmerin kanssa. Kolmikko oli löytänyt yhteisen sävelen jo Leijonakuningas-leffassa 1994.
Marraskuussa 2000 ilmestyi cd:llinen takuuvarmoja Elton-hittejä albumilla One Night Only. Levyn musiikki taltioitiin Elton Johnin kahdessa live-konsertissa New Yorkin Madison Square Gardenissa 20. ja 21. lokakuuta 2000. One Night Only -cd:llä kuullaan mm. Yellow Brick Road, Daniel, Crocodile Rock ja monet muut rakastetut hitit. Mukana on myös useita duettoja, kuten Bryan Adamsin kanssa laulettu Sad Songs (Say So Much), Your Song yhdessä Ronan Keatingin kanssa ja Saturday Night Is Alright (For Fighting), jossa duettokumppanina on Anastacia.
Elton Johnin albumeita on hänen pitkän uransa aikana myyty reilusti yli 200 miljoonaa kappaletta. Elton valittiin vuonna 1994 Rock and Roll Hall of Fameen, ja hän on saanut lukemattomia muita kunnianosoituksia kaikkialta maailmasta.
Elton Johnin tuorein levy on lokakuussa 2001 julkaistu Songs From the West Coast. Tähti järkytti konserttiyleisöään New Hamsphiressa Yhdysvalloissa ilmoittamalla, että kyseinen pitkäsoitto tulee jäämään hänen viimeisekseen. Yleisö ja kriitikot olivat ottaneet albumin upeasti vastaan, mutta tähti sanoo olevansa kyllästynyt levyteollisuuden kiemuroihin, ja neljänkymmenen albumin jälkeen onkin hänen mielestään jo kohtuullista vetäytyä syrjään siitä bisneksestä.
Live-esiintyminen ei sen sijaan kyllästytä tähteä vieläkään, ja hän kiertää ahkerasti maailmaa konsertoiden täpötäysille saleille. Jo vuonna 1998 Elton John oli laajalla kansainvälisellä kiertueella amerikkalaistähti Billy Joelin kanssa. Kiertuekumppani oli tuolloin estynyt saapumasta Suomeen, mutta Elton John täytti Helsingin Olympiastadionin katsomot 25.6.1998 ja antoi faneille vastinetta koko rahan edestä. Syksyn 2000 ohjelmistossa karismaattisella tähdellä oli jälleen Euroopan-kiertue.
Keväällä 2001 käynnistynyt ja seuravaan vuoden tammikuussa jatkunut uusi yhteinen Face To Face -turnee Billy Joelin kanssa jouduttiin keskeyttämään maaliskuussa 2002 Billy Joelin sairastumisen vuoksi. Elton Johnin vauhti ei hyytynyt. Hän aloitti bändeineen oman Euroopan-kiertueen Espanjasta 22. toukokuuta ja saapui matkallaan jälleen myös Helsinkiin, missä hän konsertoi kahdesti 4. ja 5. kesäkuuta. Euroopan-kierroksen jälkeen on vuorossa kaksi soolokonserttia Kanadassa ja neljä USA:ssa, kunnes syyskuusta alkaen esiintymislavan jakaa jälleen Billy Joel muutaman viikon ajan. Kiireinen Elton John konsertoi vielä muutamaan otteeseen Brittein saarilla joulukuussa 2002 ennen seuraavaa huilitaukoa.
Siviilielämässäkin tapahtui vuonna 2002: Elton John pääsi maailmankuulun valokuvamallin Elizabeth Hurleyn poikalapsen Damian Charlesin kummisedäksi.
Teksti: Petteri Ruotsalainen / Marjo Turunen