Epämiellyttävä totuus (Inconvenient truth)

Maapallon ilmasto lämpenee lämpenemistään, eikä aikaa vääjäämättömän, globaalin katastrofin pysäyttämiseksi ole enää vuosikymmentä enempää. Tämä on Al Goren julistama epämiellyttävä, yksiselitteinen totuus.

Bill Clintonin varapresidentistä, Al Goresta, piti tulla Amerikan seuraava presidentti, mutta toisin kävi. Demokraattipoliitikko kärsi viime vaaleissa kirvelevän tappion, vaikka Goren saama äänimäärä oli George W. Bushin saldoa suurempi. Tätä nykyä mies kiertää maailman auditorioita jopa Valkoisen talon mandaattia merkittävämmän mission puolesta: lännen johtajien (etunenässä Bushin) on ymmärrettävä, miten vakavasta asiasta ilmastonmuutoksessa on kysymys. Kyse ei ole politikoinnista, vaan ihmiskunnan huolestuttavimmasta haasteesta.

Epämiellyttävä totuus on siinä mielessä erikoinen elokuva, että se on muokattu havainnollistavan powerpoint-esitelmän runkoon. Puisevalta kuulostavasta rakenteestaan huolimatta kokonaisuus on kaikkea muuta kuin tylsä: elokuva on hätkähdyttävä, jännittävä ja ennen kaikkea vakuuttava. Ohjaaja-käsikirjoittaja Davis Guggenheim ei ole oleellisesti muuttanut Goren luentoa, ja miksi olisikaan: kun sanoma on näin selkeä ja vahva, ei se kaipaa ympärilleen turhia krumeluureja. Luennoitsija vyöryttää väittämiensä tueksi niin vakuuttavaa todistusaineistoa, ettei "totuuden epämiellyttävyys" voi sataminuuttisen dokumentin jälkeen jättää ketään kylmäksi. Ellei sitten satu olemaan täysi idiootti tai republikaani. Gore lainaa Upton Sinclairia kiteyttäen ympäristönsuojelijoiden ja vallanpitäjien välisen ongelman: Miten saada ihminen ymmärtämään, jos hänen palkkansa riippuu siitä, ettei hän ymmärrä?

Al Gore itse yllättää positiivisesti. Yleisön edessä tepastelee sangen karismaattinen ja huumorintajuinen kaveri. Hän saa osakseen kuulijoidensa jakamattoman huomion, mikä on enemmän kuin paikallaan – kyseessä on vuosikymmenen tärkein dokumenttielokuva. Sukupolvemme käsissä on lastemme ja lapsenlastemme tulevaisuus. Kuivuudet, tappava helle, sulavat jäätiköt, tuhoisat myrskyt ja tulvat ovat kaikki seurauksia lyhytnäköisestä, suurteollisuuden etuja palvelevasta ympäristöpolitiikasta.

Luennon suvantokohtiin on lisätty henkilökohtaisia haastatteluosuuksia, joissa Gore kertoo paitsi ympäristökutsumuksensa synnystä myös oman perheensä paikoin traagisestakin historiasta. Missään vaiheessa katsojaa ei tyrmätä tuomiopäivän puheilla; päinvastoin, Goren mukaan kaikki on vielä mahdollista, ja jokainen yksilö voi omilla valinnoillaan vaikuttaa maapallon tulevaisuuteen. Pääasiallinen vastuu nykytilanteen parantamisesta on luonnollisesti Yhdysvalloilla, suurimmalla saastuttajalla. Tästä tosiseikasta juontuu myös dokumentin paikoin ärsyttävä Amerikka-keskeisyys.

teksti: Outi Heiskanen