Ero laukaisee aina kriisin – ison taikka pienen. Kun suhde päättyy, on taustalla tyytymättömyys suhteeseen ja pyrkimys muuttaa oma elämä paremmaksi. Jotkut eroavat jo ensimmäisen vaikeuden edessä, mutta useimmat miettivät pitkään lähtekö vaiko jäädä. Kun suhde lopulta päättyy, se on useimmiten hyvin rikkova, kivulias ja tuskallinen kokemus.
Jättäjä ja jätetty
Eroissa on sekä jättäjä että jätetty. Vain harvoin asiasta todella päätetään yhdessä. Vaikka toisella tai molemmilla saattaa olla halua kokea asia yhteisesti sovituksi, tosiasiassa useimpien erojen alta löytyy sekä jättäjä että jätetty. Jättäjä on suhteen osapuolista se, joka on enemmän vastuussa suhteen lopettamisesta. Jätetty on se, joka on toivonut vähemmän suhteen lopettamista.
Jättäjä on voinut jo pidemmän aikaa harkita eroa ja liukunut yhteisestä suhteesta enemmän ja enemmän eron suuntaan. Hänen eroprosessinsa on jo osittain työstynyt parisuhteen loppumetrien aikana. Hän valmistelee eroa mielessään kaikessa rauhassa, monesti ilman, että toinen osaa yhtään asiaa aavistaa. Monet parit tosin käyvät keskustelua yhdessä ihan asiallisesti. Toisinaan eropuheet ovat olleet vain lyömäaseina riitatilanteissa.
Jätetylle ero tulee usein kokonaan yllätyksenä tai hän olisi ollut vielä valmis yrittämään. Jätetty saattaa nähdä suhteen jatkamisessa enemmän mahdollisuuksia, mutta tuossa vaiheessa niille ei ole enää tilaa. Kun jättäjä on jo eroprosessissa pitkällä toipumisen tiellä, on jätetty vasta oman kivuliaan toipumistaipaleensa alkumetreillä. Jättäjä kokee usein syyllisyyttä ja jätetty kokee monenlaisia sekavia tunteita, kuten pelkoa, toivottomuutta, vihaa ja ahdistusta hylkäämisen seurauksena.
Eron jälkeinen kipu
On luonnollista, että eron jälkeen sattuu. Tutkijat ovat havainneet, että aivot reagoivat samalla lailla hylkäämiseen ja kipuun, sillä hylkääminen aktivoi ne alueet aivoista, jotka osallistuvat kivun kokemiseen. Toisaalta kipu on luonnollinen keino sanoa meille, että tuota kohtaa pitää parantaa.
On myös ihan tavallista, että tietyt tapahtumat tai yksityiskohdat palaavat mieleen toistuvasti. Mieli voi jäädä hokemaan tiettyjä lauseita, uni voi häiriintyä ja muutenkin voi olla hyvin hankala saada otetta elämästä. Muistihäiriöt, keskittymisvaikeudet, eristäytymisenhalu, ruokahaluttomuus tai halu syödä mitä vaan ovat tyypillisiä reaktioita. Eron akuuteimmat jälkivaikutukset kestävät mielessä ja ruumissa muutamasta päivästä muutamaan viikkoon ja alkavat lievittyä vähitellen. Reagoinnin voimakkuus ja kesto on kuitenkin hyvin yksilöllistä, sillä toiset reagoivat hyvinkin voimakkaasti ja pitkään ja toiset eivät näytä reagoivan juuri mitenkään.
Jo yksin kivun vuoksi ero vie paljon energiaa. Kun siihen lisätään kaikki ne muutokset jotka eronnut joutuu kohtaamaan, ei ole turhaan sanottu, että ero vie työkyvystä noin puolet vuoden ajan. Bruce Fisher sanookin, että toipuminen erosta on kuin toipumista mistä tahansa kirurgisesta toimenpiteestä.
Vuorelle kiipeäminen
Jokaisella eroprosessiin lähtevällä on mahdollisuus joko muutokseen tai vanhan toistoon. Eroprosessiin liittyvää toipumismatkaa onkin kuvattu kuin vuorelle kiipeämiseksi. Vaikka kiipeäminen on kivuliasta ja vaivalloista, matkan päässä siintää yleensä toipuminen ja eheytyminen. Joillakin vuorelle kiipeäminen kestää lyhyen aikaa ja toisilta se vie vuosia. Joskus vuori tuntuu niin isolta, että on helpompi jättää matkanteko kesken. Joku vilkaisee vuorta, mutta päättää hypätä nopeasti uuteen suhteeseen, koska kiipeäminen on liian tuskallista. Hänellä voi olla myös virheellinen käsitys siitä, että kunhan löydän sen oikean, niin kaikki muuttuu hyväksi ja voin itse jatkaa samaa tutuksi tullutta toimintamallia. Harmillista, sillä juuri tuon kiipeämisen avulla olisi voinut oppia jotakin itsestään. Erossa kun ei koskaan vain se toinen ole syyllinen. Itse on yhtälailla osallistunut juuri tuon suhteen karille ajamiseen.
Vuorelle kiipeäminen alkaa yleensä siitä kauhistuttavasta kohdasta, jossa huomaat ihmetteleväsi ja sanovasi: ei voi olla totta, tässäkö tämä nyt on.
Siitä seuraa iso joukko erilaisia tunteita, kuten pettymystä, epätoivoa, tyhjyyden tunnetta, vihaa, pelkoa ja pohjatonta surua.
Elämä on asemoitava uudelleen ja sopeuduttava monenlaisiin muutoksiin. Joillakin koti ja koko elämä huutaa tyhjyyttään ja yksinäisyys tuntuu musertavan alleen. Toiset tuntuvat tukehtuvat muutosten runsauteen: uusi osoite, uusi koti, uusi työmatka, uusi ruokakauppa, uudet sopimukset lapsista, koirista ja kissoista jne. Toisinaan pelko on niin voimakasta, että se lamaannuttaa ihmisen toimettomaksi. Eronnut asettaa myös ystävät hankalaan tilanteeseen ja ehkä huomaatkin olevasi ulkona yhteisten ystävien kutsuista ja tilaisuuksista.
Miksi?
Mikä meni pieleen? Luulin, että meillä oli hyvä liitto. Kun uusi rakkaussuhde alkaa, kukaan ei suunnittele eroavansa. Erossa onnellinen suhde on muuttunut salakavalasti katastrofiksi. Monet kasvavat erilleen. Niinpä ihmiset virheellisesti kuvittelevat, että juuri tuo kasvu on eron syynä. Kasvu kuuluu kuitenkin luonnollisena osana ihmisen elämään. Miten voisi kasvaa hallitusti ja jotakuinkin yhtä matkaa, jotta kasvu ei veisi erilleen, vaan lisäisi parin välistä yhteyttä, rakkautta ja jatkuvuutta. Silloin kasvunkin aikana voisi kääntyä toista kohti eikä toisesta pois päin.
Vähän aikaa sitten pari on voinut käydä läpi jotakin isoa elämänmuutosta jonka seurauksena parin väliseen yhteyteen on tullut rakoja ja katkoksia. Noita katkoksia ei vain ole osattu hoitaa ja kuroa uudelleen umpeen. Kun katkokset jäävät pysyviksi, lisääntyvät ja syvenevät, lopulta koko parin välinen yhteys sortuu. Jotkut voivat sinnitellä pitkiäkin aikoja sietäen emotionaalisesti tyhjää suhdetta, kun voimia ei ole suhteen parantamiseen eikä suhteesta lähtemiseen. Jokin pieni kriisi taikka ulkopuolinen suhde murtaa sortumispisteessä olevan suhteen.
Toipuminen
Toipumismatkalla on kasattava ruhjoutunut ja rikkoutunut minä uudelleen eheäksi. Matka on joskus pitkä ja toivoton kun ahdistuksen alta ei ole näkyä edes huomiseen. On vain kykyhetki ja sen mukanaan tuomat muutokset. Eronneen onkin kehitettävä kokonaan uudenlainen suhde itseensä ja tulevaan elämäänsä. Toipumiseen kuuluu myös suru, sillä on surtava myös sitä unelmaa joka juuri hetki sitten erossa murskautui.
Mutta jonakin päivänä eronnutkin huomaa selviytyneensä ja olevansa hengissä. Ehkäpä kaiken jälkeen huomaakin elävänsä pikkuisen parempaa elämää. Elämää jossa voi aidosti olla onnellinen, vapaa ja rohkea. Silloin voi onnitella itseään ja kohottaa itselleen maljan. Hyvä Sinä.
Lue myös .
Teksti: Leena Hattunen
Kliininen seksologi (Nacs)
Lähteet:
Fisher Bruce, Jälleenrakennus, Kehityksen avaimet 2002.
Kiianmaa Kari, Sata neuvoa ja vinkkiä parisuhteen päättyessä, Kehityksen avaimet 2004
Traumaterapiakeskus
Kuvat: Shutterstock