Noin puolet EU-maista on velkaantunut sovitun rajan yli.
EU-maiden valtiovarainministerit keskustelevat tiistaina Luxemburgissa siitä, kuinka talouspolitiikan säännöt unionin jäsenmaille saisi uskottaviksi. Jäsenmaat yrittävät tällä hetkellä löytää yhteistä kantaa siihen, millaisissa rajoissa jäsenmaiden pitäisi taloutensa kanssa jatkossa toimia.
Suomea valtiovarainministerien kokouksessa edustaa Riikka Purra (ps.).
Euroopassa on matkattu viimeisen 15 vuoden aikana kriisistä toiseen samalla, kun maanosa on ikääntynyt vauhdilla. Yhdysvalloista vuonna 2008 alkanutta finanssikriisiä seurasi eurokriisi, minkä jälkeen riesana ovat olleet muun muassa koronaviruspandemia ja lopulta Venäjän täysimittainen hyökkäys Ukrainaan.
Tänä aikana useat EU-maat ovat päätyneet rikkomaan itse sopimiaan taloussääntöjä.
Valtiovarainministeri Riikka Purra (ps.) 10. lokakuuta.
Suomikin on ylittänyt rajan
EU-maiden talouspolitiikan ydinsäännöt piirtyivät monien mieliin eurokriisin aikana viime vuosikymmenellä. Jäsenmaiden julkisyhteisöillä saa olla velkaa enintään 60 prosenttia ja alijäämää kolme prosenttia suhteessa bruttokansantuotteeseen.
Kriisien runtelemassa unionissa jäsenmaat ovat kuitenkin noudattaneet huonosti itse sopimiaan sääntöjä.
Tänä vuonna noin puolella unionin maista velka ylittää sallitun rajan. Unionin mailla on velkaa keskimäärin yli 83 prosenttia ja euromailla keskimäärin yli 90 prosenttia suhteessa bruttokansantuotteeseen.
Kärjessä on Kreikka yli 160 prosentin velalla ja kakkossijalla Italia yli 140 prosentilla velalla suhteessa bruttokansantuotteeseen. Suomessa ollaan 74 prosentin tuntumassa eli rutkasti yli sovitun rajan.
Jos jäsenmaat rikkovat sääntöjä, ne voivat joutua liiallisen alijäämän menettelyyn, josta voi seurata pahimmillaan sakkoja. Sellaisia kukaan ei ole tosin vielä saanut.
1:06
Pääministeri Petteri Orpo (kok.): "Ensi vuonna miljardi vähemmän velkaa".
Saksa ajaa tiukkaa linjaa
Valtiovarainministerien keskustelemassa uudistuksessa on tarkoituksena säilyttää velan ja alijäämän ydinsäännöt. Muutoksia sen sijaan näyttäisi tulevan muun muassa siihen, kuinka mekaanisesti jäsenmaiden keskipitkän aikavälin velkakestävyyttä tarkastellaan.
Tällä hetkellä kaikkien EU-maiden odotetaan saavuttavan keskipitkän aikavälin julkisen talouden tavoitteensa tai vähintään etenevän niitä kohti ennalta määrätyllä vauhdilla. Tätä olisi määrä tarkastella nykyistä maakohtaisemmin.
Maiden olisi jatkossa määrä esitellä neljän vuoden ajalle talouspoliittis-rakenteellinen suunnitelma toimistaan, minkä lisäksi tarkastelukaudelle voisi saada tietyin ehdoin kolmen vuoden lisäajan. Vääntöä jäsenmailla on kuitenkin syntynyt siitä, että tällainen suunnitelma ei välttämättä takaa hyvää taloudenpitoa.
Neuvotteluissa on väännetty siitä, kuinka järeillä lausekkeilla varmistetaan, että tarkastelukaudella velkasuhde paranee ja alijäämät pysyvät alle kolmessa prosentissa suhteessa bruttokansantuotteeseen. Tiukkaa linjaa on ajanut muun muassa Saksa.
Jäsenmaiden saavutettua yhteisen kannan niiden täytyy vielä sopia sääntelyn lopullisesta muodosta yhteisneuvotteluissa Euroopan parlamentin ja komission kanssa. Tavoitteena olisi löytää yhteisymmärrys tämän vuoden aikana.