– Välillä kaipaan viittaani, sillä olen hidas hankkimaan uusia vaatteita. Mutta olen silti yhä pappi ja aloitan ja päätän työpäiväni pitämällä oman messuni. Se ei ole vaatteista kiinni.
Myös Isä Mitrona tunnettu Mitro Repo kertoo viihtyvänsä uudessa työpaikassaan Brysselissä hyvin.
– Ennakko-odotukseni ovat kutakuinkin täyttyneet. Uuden työn tuomat haasteet ovat tosin suuret, mutta parlamentin kodikkuus ja kollegojen sydämellisyys ovat positiivisesti myös yllättäneet, Repo sanoo.
– Olen erityisen kiitollinen suomalaisille kollegoilleni, he ovat olleet erinomaisena apuna. Olen oppinut myös erityisesti arvostamaan suomalaisten virkamiesten ja -naisten työtä niin parlamentissa kuin muissa EU-instansseissakin. Jokainen europarlamentaarikko on todella kansainvälisellä ja vastuullisella näköalapaikalla.
Repo uskoo, että jokaisella mepillä on mahdollisuus keskittyä itselle tärkeisiin asioihin. Hän itse kuuluu muun muassa kuluttajansuojavaliokuntaan.
– Tunnen itseni meppinä todella etuoikeutetuksi. On erinomaisen mielenkiintoista päästä näin noviisina keskustelemaan ja tekemään politiikkaa kokeneiden konkareiden joukossa.
Viitta ja muut vaatteet
Lehtikuva/Vesa Moilanen
Kaipaatteko viittaanne, isä Mitro?
– Kieltämättä olo on ollut hieman tuskallinen aivan käytännön syistä. Olen niin hidas hankkimaan uusia vaatteita. Ennätinhän liikkua yli 19 vuotta julkisuudessa vain viittaa käyttäen. Ja mitä minuun tulee, vakuutan, ettei nytkään ole todella kyse "keisarin uusista vaatteista", hän naurahtaa.
– On suorastaan liikuttavaa, että Suomessa vastaantulijat tervehtivät minua nimenomaan sielunpaimenena ilman viittaakin. Kyse ei siis ole vaatteista vaan ihmisestä niiden takana.
– Toisaalta moni eurooppalainen kollegani on jo ennättänyt ihmetellä sitä, etten kulje papinvaatteissa parlamentissa, vaikka he tietävät ammattini. Virkakaavustani on siis tullut entistä henkisempi. Samalla pappiskutsumukseni on poliittisen työn ja yhteiskuntavastuun kantamisen myötä vain entisestään syventynyt.
Repo tunnustaa, että samalla kun hänestä on tullut sanojensa mukaan virallisesti julkisempi henkilö hän kokee, että hänen hengellisestä elämästään on tullut intiimimpää ja hänen uskonnolliset tuntemuksensa ovat syventyneet.
Kirkko kantaa
Mitro Repo ei tingi hengellisen elämänsä hoitamisesta.
– Jatkan kulkuani kyllä vankasti aloittamallani tiellä. Olen yhä pappi ja aloitan ja päätän työpäiväni pitämällä oman messuni.
– Eräästä ihailemastani kirkonmiehestä kerrotaan, että kuolinvuoteella juuri ennen kuolemaansa hän sanoi: rakkaat ystävät, nyt on aika aloittaa pyhä toimitus.
– Minulle kristittynä pappina oleminen on jatkuvaa matkantekoa kohti ääretöntä päämäärää. Elämän täyttymys on valmiutta ottaa kiitollisena vastaan kutsu täältä eteenpäin. Olen matkalla jatkuvasti, en vain matkalla Brysseliin tai Strasbourgiin. Vaikka olen kaukana, olen läsnä, vaikka olen poissa, olen läsnä.
– Kannan kirkkoa aina mukani, tai paremmin sanottuna: se kantaa minua, kuten äiti lastaan.
Parasta politiikassa
Repo on saanut vahvistusta olettamukselleen, että EU-politiikka on ennen kaikkea dialogia, vuoropuhelua.
– Politiikka on parhaimmillaan arvokeskustelua ja vastavuoroista vaikuttamista ja arvostamista. Tämän kaiken olen saanut tuntea todeksi täällä paikan päällä työtä tehdessä. Politiikka ei ole vain kuivaa pragmatismia, ei vain päätöksentekoa ja niiden täytäntöönpanoa, vaan ennen kaikkea myös arvovalintoja, ajatuksia ja tunteita.
– Minulla on vahva visio entistä inhimillisemmästä Euroopasta, ihmisten Euroopasta, joka kantaa myös aidosti globaalia vastuuta koko ihmiskunnasta ja maapallosta.
Kirkon kanta yllätti
Lehtikuva/Jussi Nukari
Ortodoksikirkon piispankokous päätti keväällä, ettei Mitro Repo saa toimia pappina osallistuttuaan eurovaaleihin. Repo on jättänyt päätöksestä valituksen korkeimpaan hallinto-oikeuteen. Asia on yhä ratkaisematta.
Repo siteeraa roomalaista runoilijaa.
– Hän ilmaisi tuntemuksensa arkipäivän tapahtumista parituhatta vuotta sitten todeten, että kun suuret vuoret näyttävät olevan synnytystuskissa, sieltä syntyykin usein vain pieni vallaton hiiri.
– Yllätyin aidosti arkkipiispani toiminnasta ja hänen päätöksestään, joka rikkoi räikeästi ihmisoikeuksiani ja myös voimassa olevaa kirkkolakia. Tapahtuneeseen johtaneet syyt ja perustelut näyttävätkin nyt olleen täysin muita kuin on annettu ymmärtää.
– Olen kuitenkin vakuuttunut, että tapahtunut kääntyy vielä eduksi kirkkokunnalleni, koska lunastaakseen uskottavuutensa kansalaisten silmissä myös sen on kasvettava entistä vastuullisemmaksi toimijaksi.
Elämästä saa nauttia
Jo pappina työskennellessääm Repo sai kiitosta siitä, että tunnusti uskon olevan myös iloinen asia. Repo nautiskeli ajelusta hyvällä autolla, hän saattoi skoolata samppanjalla ja ottaa vaikka muutaman tanssiaskeleen.
– Mielestäni Jumala on luonut myös oikeat nautinnot. Oikeaan nautintoon kuuluu pyyteetön kiitollisuus, ja se ilmenee meissä lapsenomaisena, uudistavana ja vapauttavana ilona.
– Tällä hetkellä päällimmäisenä tunteena minulla on nöyrä kiitollisuus niitä kansalaisia kohtaan, jotka antoivat minulle äänensä vaaleissa ja siten osoittivat arvostaneensa tekemääni työtä niin ihmisenä, pappina kuin mielipidevaikuttajanakin.
– Uudet suuret haasteet näyttävät uudistavan ja jopa nuorentavan minua, Repo sanoo pilkettä silmissään.
– Mielekäs työ tervehdyttää, vahvistaa ja voimistaa. Ja katkerien kokemusten kautta voi tiemme viedä aina tähtiin asti.
Studio55/Marja Nyman