McLaren-tallin verkkosivuilla on julkaistu toista kauttaan tallissa ajavan Lando Norrisin nimissä juttu, jossa 21-vuotias kuljettaja kertoo siitä puolesta itsessään, jota julkisuuden valokeila ei tavoita.
Juttu alkaa puhuttelevalla tavalla.
– Oletko koskaan kärsinyt psyykkisistä ongelmista mutta kätkenyt sen muulta maailmalta ja esittänyt vain rohkeaa? Tiedän itse toimineeni niin.
Norris nousi F1-sarjaan kaudelle 2019 yhdessä Williamsilla aloittaneen George Russellin sekä ensin Toro Rossolla (nykyisin AlphaTauri) ja sitten Red Bullilla ajaneen Alexander Albonin kanssa. Heistä Albon keräsi eniten pisteitä, mutta Norris äänestettiin vuoden tulokkaaksi.
Norris ihastutti lajin seuraajat paitsi radalla myös sen ulkopuolella. Hän oli F1:n vaativassa työskentely-ympäristössä alusta lähtien kuin kala vedessä, ja hänen veijarimaisen valoisa ja ulospäinsuuntautunut persoonansa sulatti paatuneimmatkin formulaniilot.
Muulle maailmalle näyttäytyneen hymyn taustalla piileskeli kuitenkin sellainen Lando Norris, jota kukaan ulkopuolinen ei voinut kuvitellakaan.
– Saatoin näyttää uudelta kaverilta, joka on täynnä intoa ja itseluottamusta, mutta se ei ollut niin. Piilotin sen, että hermoilin ja kärsin ahdistuksesta. Vaikka olin päässyt F1:een – siihen, mistä olin unelmoinut alusta lähtien – huomasin epäileväni itseäni; mietin, olenko riittävän hyvä, ja vertasin itseäni tallikaveriin ja muihin kuljettajiin. Se saa pään sekaisin.
– Näiden asioiden käsitteleminen on vaikeaa, ja olen varma, että monilla muilla kuljettajilla on ollut samanlaisia ongelmia. Mutta urheilussa emme puhu mielenterveydestä niin paljon kuin meidän pitäisi – ja meidän todella pitäisi – koska emme halua antaa vastustajillemme etulyöntiasemaa osoittamalla omaa heikkouttamme.
Norris puhuu sen puolesta, miten tärkeää on ympäröidä itsensä oikeilla ihmisillä. Ihmisillä, joille voi puhua.
– Se on ratkaisevan tärkeää. Minulle perhe on kaikkein tärkein, mutta kun olen maailmalla kilpailemassa, managerini, valmentajani ja insinöörini – ihmiset, joiden kanssa työskentelen – ovat perheeni. Vietämme niin paljon aikaa yhdessä, että tunnemme toisemme hyvin, ja jotta voimme olla parhaimmillamme, meidän täytyy tuntea olomme hyväksi ja olla avoimia toisillemme.
– Vaikka minä olen se, joka ajaa autoa, kyse ei ole vain siitä, miltä minusta tuntuu.
Norris pelkäsi, että koronakriisi, joka pakotti hänet eroon lähimmistä työkavereistaan, siitä toisesta perheestään, vaikuttaisi hänen toiseen F1-kauteensa. Niin ei kuitenkaan ole käynyt – ainakaan suoritusten valossa. Hän saavutti heti kauden ensimmäisessä kilpailussa F1-uransa ensimmäisen palkontokorokesijoituksen ja keikkui vielä kauden kymmenennen osakilpailun jälkeen MM-sarjassa neljännellä sijalla.
– Vaikka olimme keväällä fyysisesti erossa, kävimme paljon keskusteluita, jotta voisin voittaa hermoilun ja ahdistuksen. Tämän ansiosta näin itseni entistä paremmassa valossa; olin positiivisempi ja luotin itseeni.
– Kaikki tämä vain osoittaa, miten suuri vaikutus sillä voi olla, että saa keskustella jonkun kanssa ja ympärillä on ihmisiä, joihin voi luottaa.
Viime vuoden loppuun saakka Norris kertoo tehneensä tiivistä yhteistyötä henkisen valmentajan kanssa, mutta tänä vuonna hän on halunnut ottaa yhä enemmän vastuuta itsestään.
Norris kuitenkin korostaa, ettei sitä tule hävetä, mikäli omat voimavarat eivät riitä.
– Jos sinulla on vaikeuksia mielenterveyden kanssa, älä kärsi yksin. Ota yhteyttä ihmiseen, jolle voit puhua.
