Suomi, 2005. Ohjaus: Joona Tena. Käsikirjoitus: Outi Keskevaari, Katri Manninen, Joona Tena. Kuvaus: Jarkko T.Laine. Leikkaus: Jukka Nykänen. Tuotanto: Jarkko Hentula, Mikko Tenhunen. Pääosissa: Minna Haapkylä, Petteri Summanen, Laura Malmivaara, Lotta Lehtikari, Miia Nuutila, Taneli Mäkelä. Kesto: 111 min.
Nick Hornby on kirjoittanut riemastuttavan romaanin rakkauden ja jalkapallon yhteensovittamisen kivuliaista kiemuroista. Fever Pitchistä tehtiin myös riemastuttavan hauska elokuva. Parempi kuin Beckham –elokuvassa kuvattiin sympaattisesti nuoren naisen kamppailua oikeudesta jalkapalloon, yli kulttuuristen muurien ja jähmeiden sukupuoliroolien. Naiset, miehet ja jalkapallo ei siis ole uusi yhtälö eikä mikään suomalainen juttu. FC Venuksestakin on valmistumassa saman tarinan saksalainen versio.
On miehiä, joiden puolisoja urheiluinnostus ei aiheuta ärsyyntynyttä jäkätystä. Tällaisista ei tietenkään synny kelpoa komediaa. FC Venuksessa naisten parisuhteiden suurin uhka ja tuska on nimenomaan jalkapallo. Heidän miehensä pelaavat lapsekkaan yli-innostuneina surkeassa joukkueessa FC Hemanissa ja käyttävät valtaosan vapaa-ajastaan jalkapallon katsomiseen.
Pääpari Anna (Minna Haapkylä) ja Pete (Petteri Summanen) ovat suloisesti vastarakastuneita, mutta paratiisi alkaa rakoilla Peten ja hänen kaveriensa urheiluinnostuksen paisuessa aina vain suuremmaksi. Anna lyö kiukuspäissään vedon, että miesten vaimoista ja tyttöystävistä koostuva jalkapallojoukkue voittaa miesten joukkueen, jos he saavat treenata kesän ajan. Jos naiset voittavat ottelun, miehet joutuvat lopettamaan kaiken pelaamisen ja jalkapallon katsomisen. Mikäli taas miehet selviytyvät voittajiksi, naisten on lopetettava jalkapalloon liittyvä nalkuttaminen. Vedonlyönnin ansiosta syntyy naisten joukkue FC Venus, jonka jäsenet eivät tiedä lajista ja sen terminologiasta juuri mitään. FC merkitsee heille samaa kuin Fucking Cool.
Elokuvan käsikirjoittajista toinen vihaa (Katri Manninen) ja toinen rakastaa (Outi Keskevaari) jalkapalloa. Eri näkemyksiä edustava kirjoittajakaksikko on onnistunut tuomaan tarinaan jalkapallon säännöt, tekniikan ja korrektin terminologian sekä toisaalta naisten syvän tietämättömyyden lajista. Siitä syntyy tietysti röykkiöittäin tilanne– ja verbaalikomiikkaa. Minun makuuni naiset ovat hieman liian tolloja ollakseen keskenään kovin hauskoja. Parhaat naurut irtoavatkin miesten ja naisten välisistä kohtaamisista. Vedossa määritellään, että naisten joukkueeseen voidaan hyväksyä vain ne, joilla on ollut viimeisen vuoden aikana seksisuhde jonkun miesten joukkueen jäsenen kanssa. Tämä ehto saa aikaan huijauksia, salailua, epäilyjä ja sotkuja. Naisten joukkue saakin vahvistuksekseen miehen, joka yllättäen täyttää vedossa määritellyt kriteerit.
Pääpari Minna Haapkylä ja Petteri Summanen ovat viehättäviä, karismaattisia ja hauskoja. Heillä on tarinassa seuranaan 20 mainiota näyttelijää, joiden henkilöhahmot jäävät Annan ja Peten loisteessa hiukan himmeiksi. Haapkylän ja Summasen roolien lisäksi mieleen jäävät suuresta joukosta ainoastaan Laura Malmivaara, Lotta Lehtikari ja Taneli Mäkelä.
Elokuvassa on ripaus liikaa junttihuumoria ja liikaa karikatyyreiksi muokattuja henkilöitä. Toisaalta FC Venus on suuren yleisön elokuva: jokainen löytää jotakin, mille nauraa tai ainakin hymyillä.
Tarinassa tärkeintä ei tietysti ole se, kumpi voittaa, sillä ottelun koittaessa on opittu jalkapallon ohella paljon rakkaudesta ja ihmissuhteista, joissa niin ikään tarvitaan huomattavan tarkkaa pelisilmää. Läpeensä viihdyttävän elokuvan ratkaisu on hiukan liian siisti ja söpö, vaikka romanttisen komedian lajityyppi takaakin kaikkien osalta harmoniseksi kääntyvän onnellisen lopun.
Teksti: Minna Karila
Kuva: Nordisk Film Theatrical Distribution