F1-kausi 2001 oli alusta loppuun yhden miehen show. Michael Schumacher juhli voittajana ennätykselliset yhdeksän kertaa. Suomalaisittain kauden aikana jätettiin jäähyväisiä, mutta toisaalta koettiin myös uuden supertähden syntymä.
Japanin GP:n voitto oli lopullinen kuorrutus Michael Schumacherin kahdeksan kuukauden ylivallalle ja historian ylivoimaisimmalle mestaruudelle. Brittiläinen The Times -lehti kutsui päätöskilpailua osuvasti Schumacherin kunniakierrokseksi. "Schumi lopetti kauniisti" otsikoi italialainen La Gazzetta dello Sport Ferrari-väritteisen kauden päätöskilpailun. "Täydellinen päätös täydelliselle kaudelle" kertoi saksalainen Bild-lehti.
Kun Schumacher maaliskuun alussa juhli kauden avauskisan Australian GP:n voittoa, ei hän varmasti itsekään uskaltanut toivoa näin ylivoimaista maailmanmestaruutta. Schumi keräsi kauden aikana 58 pistettä enemmän kuin MM-kakkonen David Coulthard. Schumacher marssi kaikkien aikojen ylivoimaisimpaan mestaruuteen, vaikka McLaren- ja Williams-kuljettajat pystyivät haastamaan hänet lähes joka kisassa tiukkaan voittotaisteluun.
Mestaruuden avaimena oli Ferrarin uskomaton luotettavuus. Japanin GP:ssä kirjoitettiin uusi F1-ennätys, kun Ferrari-kuljettaja sijoittui 36. kerran peräkkäin osakilpailussa palkintopallille. Kun huippuluotettavassa autossa on istunut ehkä kaikkien aikojen paras kuljettaja, ovat monet F1-ennätykset sortuneet. Tällä kaudella Schumi rikkoi mm. yhden kauden piste-ennätyksen, kaikkien aikojen voittoennätyksen sekä kaikkien aikojen piste-ennätyksen.
Kausi 2001 oli ensimmäinen kerta neljään vuoteen, kun suomalaiskuljettaja ei tosissaan taistellut maailmanmestaruudesta. Harmillisinta oli se, että Mika Häkkisen mestaruushaaveet kariutuivat jo kauden alkumetreillä. Häkkisen pistepotti karttui kolmessa ensimmäisestä kilpailussa vain yhdellä, kun samaan aikaan lähes ennätyksellisen pitkässä voittoputkessa ollut Michael Schumacher keräsi 26 pistettä. Ja kun Mikan mestaruusjahti näytti vihdoin huhtikuussa Espanjan GP:ssä alkavan, haihtuivat voittohaaveet savuna ilmaan vain vajaata kierrosta ennen ruutulippua.
Pystyykö kukaan ensi kaudellakaan pysäyttämään Schumacher-Ferrari-yhdistelmän voittokulkua? Kysymys on aiheellinen, etenkin kun ainoa mies, joka siihen on viimeisen kolmen vuoden aikana kyennyt - Mika Häkkinen - ei aja ensi vuonna F1-sarjassa. Häkkinen on luvannut palata kaudella 2003, mutta monet epäilevät lupauksen pitävyyttä. Mahdotonta paluun tekeminen ei ole. Alain Prost käy hyvästä esimerkistä. Ranskalaiskuljettaja piti vuoden 1992 kilpailutaukoa, mutta palasi jo seuraavana vuonna F1-rattiin ja ajoi saman tien maailmanmestariksi.
Uusien supertähtien esiinmarssi
Kimi Räikkösen huippunopea nousu lajin harvalukuisten supertähtien kastiin oli ikimuistoista. Räikkönen ylsi sensaatiomaisesti pistesijalle, kuudenneksi, heti ensimmäisessä F1-kisassaan. Samaan temppuun eivät omassa debyyttikisassaan pystyneet Mika Häkkinen, Michael Schumacher tai Ayrton Senna. Sen sijaan Alain Prostin debyytti tuotti juuri saman tuloksen kuin Räikkösen. Muutenkin Prost on tilastojen valossa hyvä vertailukohta Räikköselle. Prostin 17 ensimmäistä F1-kisaa tuottivat yhdeksän MM-pistettä. Kimin saldo oli täsmälleen sama. Ensimmäinen voitto Prostille tuli uran 19. kilpailussa. Jos Kimi jatkaa "professorin" kanssa samaa tahtia, juhlii hän avausvoittoaan ensi vuoden maaliskuussa Malesiassa. McLaren-auto antaa Kimille täyden mahdollisuuden tavoitella esikoisvoittoa vaikkapa jo kauden aloittavasta Australian GP:stä.
Kun Räikkönen tuli F1-luokkaan täydestä tuntemattomuudesta, niin toinen vuoden kohutulokkaista, Juan Pablo Montoya, saapui eurooppalaisille areenoille Amerikan CART-sarjassa mestaruuden sekä legendaarisen Indy500-kisan voittaneena. CART-mestareiden Michael Andrettin ja Alex Zanardin epäonnistuneet F1-harharetket olivat vielä suhteellisen tuoreessa muistissa, joten Montoyalla oli harteillaan aikamoinen painolasti. Kolumbialainen osoittautui maineensa veroiseksi jo uransa kolmannessa F1-kisassa Brasilian GP:ssä. Montoya teki kisan alussa kauden hienoimman ohituksen varvaamalla Michael Schumacherin. Brasiliassa voitto jäi haaveeksi, mutta Montoyan avausvoitto tuli muutamaa kuukautta myöhemmin Italian GP:stä. Aikaisemmin F1-historiassa vain seitsemän kuljettajaa on pystynyt voittamaan tulokaskaudellaan.
Kukin päättäköön itse, ansaitseeko Räikkönen vai Montoya vuoden tulokkaan arvonimen.
Kuolema kävi kylässä
Kuolema vieraili jälleen F1-kilpailuissa, kun Australian GP:ssä Jacques Villeneuven ja Ralf Schumacherin lähtökolarin seurauksena BAR-autosta irronnut rengas sinkoutui hurjaa vauhtia turva-aidan aukosta ratavirkailijan päälle. Mitään ei ollut tehtävissä virkailijan pelastamiseksi, mutta kansainvälinen autoliitto reagoi estääkseen tämänkaltaiset onnettomuudet jatkossa. Ensi kaudeksi F1-autojen pyörien kiinnityksiä vahvistetaan.
Kohtalokas onnettomuus olisi huonommalla onnella voinut sattua myös brasilialaiskuljettaja Luciano Burtille kahteenkin eri otteeseen. Ensin Burti heitti todella hurjannäköiset voltit Saksan GP:n lähdössä mutta käveli autonromustaan vahingoittumattomana. Kuukautta myöhemmin hän syöksyi kovaa vauhtia päin rengasvallia Belgian Span radalla. Ulosajo ehti jo tuoda hetkeksi mieleen Burtin maanmiehen Ayrton Sennan kohtalon Imolassa vappuna 1994. Kaikkien helpotukseksi Burti pysyi kiinni elämässä vaikkei enää loppukauden aikana F1-autoa ajanutkaan.
Williams-tallin uusi nousu
Ralf Schumacher palautti huhtikuussa San Marinon GP:ssä Williams-tallin voittokantaan kolmen voitottoman kauden jälkeen. Hetkeksi olikin jo ehtinyt unohtua, että 90-luvulla F1-kisoja ajettiin pitkälti tämän perinteikkään brittitallin komennossa. Williams sai uuteen tulemiseen potkua etenkin BMW:n tehokkaasta moottorista sekä kuumalla radalla hyvin toimineista Michelin-renkaista.
Kauden keskivaiheilla näytti jo ajoittain siltä, että paalupaikat ja voitot jaetaan Schumacherin perheen sisäisesti. Yleisen mielenkiinnon kannalta oli hyvä, että kärkitaisteluun nousi kuitenkin muitakin kuljettajia kuin nämä kaksi veljestä. Mika Häkkinen todisti Silverstonen ja Indianapolisin voitollaan pystyvänsä yhä murtamaan Schumacherien ylivallan.
Merkille pantavia olivat myös Sauberin Nick Heidfeldin edesottamukset. Hän ehkä jäi urakehityksessä hieman McLarenille siirtyvästä tallitoveristaan Kimi Räikkösestä jälkeen mutta on silti ehdottomasti lajin tulevaisuuden supertähtiä. Heidfeld itse asiassa keräsi kauden aikana enemmän MM-pisteitä kuin Räikkönen, mutta oli toisaalta myös onnekkaampi.
Seuraava F1-kilpailu ajetaan maaliskuussa Australiassa. Silloin Suomen värejä puolustavat Kimi Räikkönen sekä paluun kilparadoille tekevä Mika Salo, joka ajaa uuden Toyota-tallin väreissä.
Teksti: Jani Merimaa