Yhdysvaltalainen golfpelaaja Jordan Spieth pohdiskeli viime kauden päätteeksi, miten nousisi urallaan vielä korkeammalle. Hän päätti keskittyä tänä vuonna korostetusti kauden neljään pääturnaukseen, ja hieman yli puoli vuotta päätöksensä jälkeen hän on jo Mastersin ja US Openin voittaja. Maailmanlistalla hän on noussut toiselle sijalle vain 21-vuotiaana.
Voitettuaan sunnuntaina Yhdysvaltain avoimet hän ilmoitti saman tien tavoitteekseen myös Britannian avointen mestaruuden.
-Major-turnauksen voittaminen on aivan ihmeellistä. Kaksi major-voittoa on jo jotain sellaista, mikä ei tahdo mahtua älliin, Spieth sanoi.
-Tässä tilanteessa ymmärrän kuitenkin, että tämä on elämässäni aivan ainutlaatuinen hetki. Elän unelmaa ainakin seuraavaan major-turnaukseen saakka.
Kauden kolmas major, Britannian avoimet, pelataan 16.-19. heinäkuutta St. Andrewsin kentällä. Elokuussa pelattava PGA:n mestaruusturnaus on kauden neljäs arvoturnaus.
Golfmaailma laskeskeleekin jo Spiethin mahdollisuuksia ainutlaatuiseen grand slamiin, neljän major-turnauksen voittoon saman kalenterivuoden aikana.
Rohkeasti British Openiin
Spieth ei väistä haastetta.
-Menemme seuraavaksi lajin kotiin. Ei minulla voi olla tässä tilanteessa muuta tavoitetta kuin voittaa ja saada nimeni Claret Jug -pystiin. Uskon, että mahdollisuuteni ovat hyvät, jos vain onnistun valmistautumisessani.
St. Andrewsin kentällä Spiethiltä puuttuu kuitenkin merkittävä etu, josta hän sai nauttia US Openissa. Spiethin caddie Michael Greller tuntee Chambers Bayn kentän kenties paremmin kuin kukaan muu. Onhan hänet jopa vihitty kentällä avioliittoon.
-Mastersissa olin huippuvireessä ja löin palloa fantastisesti. Täällä US Openissa Michael auttoi minut läpi viikon. Hän piti huolen siitä, että pääsin aina parhaaseen mahdolliseen asemaan, vaikkei lyöntini olleet parhaimmillaan, Spieth kiitteli.
Grand slamista haaveileva Spieth on jo nyt tehnyt melkoista lajihistoriaa. Hän on vasta kuudes pelaaja, joka on voittanut samana vuonna Mastersin ja US Openin. Hänen edeltäjiään ovat muiden muassa Tiger Woods (2002), Jack Nicklaus (1972) ja Arnold Palmer (1960).