USA 2007. Ohjaus: Ben Affleck. Käsikirjoitus Dennis Lehanen romaanin pohjalta: Ben Affleck, Aaron Stockard. Kuvaus: John Toll. Leikkaus: William Goldenberg. Musiikki: Harry Gregson-Williams. Tuotanto: Ben Affleck, Sean Bailey. Pääosissa: Casey Affleck, Michelle Monaghan, Amy Ryan, Morgan Freeman, Ed Harris, Amy Madigan. Kesto: 116 min. Levittäjä: Buena Vista.
Nelivuotias pikkutyttö Amanda McCready (Madeline O'Brien) on kadonnut jäljettömiin Dorchesterissa, Bostonin työläiskaupunginosassa. Tv-ryhmät kärkkyvät perheen kotinurkilla metsästäen meheviä uutisia. Kameroiden edessä kaikki surevat ja rakastavat yhdessä Amandaa – eikä kenenkään lausuma tunnu toista aidommalta. Kyllästyttyään poliisien tehottomuuteen tytön Bea-täti (Amy Madigan) palkkaa nuoren aloittelevan yksityisetsivän Patrick Kenzien (Casey Affleck) tyttöystävineen (Michelle Monaghan) selvittämään Amandan kohtaloa. Yleisin arvaus on, että tyttö on raiskattu ja sitten tapettu.
Kuka vei Amandan ja miksi? Tätä ratkoessaan elokuva pohtii jatkuvasti suuria moraalisia kysymyksiä, punnitsee ratkaisuja, jotka eivät koskaan ole yksiselitteisesti oikein tai väärin. Gone Baby Gone on moraliteetti, joka kiertelee ja kaartelee, esittää vääriä johtolankoja, tekee karmeita havaintoja ja iskee välillä eteen suuriakin yllätyksiä. Käänteitä on turhan paljon, mutta kaikkia henkilöitä ja heidän valintojaan leimaa kiehtova moraalinen kaksijakoisuus. Huolellisesti kätketyt suuret salaisuudet ja motiivit niiden takana ovat lopulta varsin loogisia.
Amandan äiti Helene (Amy Ryan) on sosiaaliavun varassa elävä huumehörhö, kypsymätön, välinpitämätön ja itsekeskeinen nainen, joka osaa näppärästi vaihtaa roolia baarikärpäsestä lastaan ikävöiväksi äidiksi. Vaikka hänen kohtalonsa on paljolti köyhyyden sanelemaa, häntä kohtaan ei kuitenkaan pysty tuntemaan hitustakaan empatiaa. Elokuvan ehkä tärkein kysymys onkin: onko kelvottomalla vanhemmalla oikeus lapseensa?
Tämä vuosi on ilmeisesti Casey Affleckin vuosi, sillä ohjaaja Ben Affleckin pikkuveli on nyt esillä monessa elokuvassa. Vaikka Casey Affleckin näyttelijäntaidoista ei Gone Baby Gonea katsomalla ota paljoakaan selvää, hän on luultavasti hyvä valinta esittämään tavallista, pienen tunnerekisterin miestä, joka ei koskaan kasva sankariksi. Heikoin ja turhin henkilöhahmo elokuvassa on Patrickin tyttöystävä ja yhteistyökumppani Angie, jonka tehtävänä on lähinnä esittää vasta-argumentteja Patrickin näkemyksille. Kaikki muut pienet ja suuret sivuhenkilöt ovat kiinnostavia, ja heistä kukin on tarinan kannalta merkittävä. Juuri näin hyvä käsikirjoitus toimii.
Ben Affleckin dramaturgian taju tuli todistettua jo kymmenen vuotta sitten, kun hän käsikirjoitti yhdessä Matt Damonin kanssa elokuvan Good Will Hunting. Käsikirjoituksesta tuli Oscar-palkinto ja miehille kosolti mainetta ja kunniaa. Gone Baby Gonen dokumentaarinen tyyli tuntuu välillä teennäiseltä, välillä tehokkaalta. Hyvästä tarinasta on tietysti paljolti kiittäminen kirjailija Dennis Lehanea, mutta käsikirjoittamisen lisäksi Ben Affleck on nyt todistanut osaavansa myös ohjata.
Teksti: Minna Karila