Veljekset Richard ja Raymond Granholm pitivät katseen tiukasti eteenpäin, kun ampumisessa haavoittunut ylikonstaapeli kertoi elokuisen yön tapahtumista.
– Se tuntui kuin olisi lekalla lyöty. Kyllä varmaan kipukin tuntui silloin, mutta ei sitä huomannut heti, pitkän 25 vuoden uran kenttäpoliisina tehnyt ylikonstaapeli kertoi oikeudessa.
Asianomistajat istuivat oikeussalissa veljeksiin nähden oikealla sivulla.
Tilanne oli alkanut tavallisena virkatehtävänä, oli ollut tarkoitus käydä ottamassa talteen Ölstenin teollisuusalueelta kiinni jäänyt murtovaras. Hän kertoi nähneensä tilanteen aluksi kaksi tummiin pukeutunutta hahmoa teollisuusalueella. Hän muistaa rullanneensa ikkunan auki ja kysyneensä miehiltä, ovatko he oikeassa paikassa, jolloin miehistä toinen oli vastannut suomeksi myöntävästi.
Sen jälkeen hän ajoi poliisiauton parkkiin ja molemmat partion jäsenet astuivat ulos autosta.
– Parin sekunnin päästä ymmärsin, että tässä on tosi kyseessä. Ei jäänyt epäselvyyttä.
Tappouhkauksia tuli koko tilanteen ajan, ylikonstaapeli kertoi oikeudessa.
Lue myös: Porvoon ja Pirkanmaan poliisiampumisten oikeudenkäynnissä kuullaan tänään poliiseja, jotka kohtasivat veljekset teollisuusalueella – "Alkoi näyttää, että he oikeasti tappavat minut"
Osuma vasempaan käteen
Ylikonstaapeli pääsi pakenemaan aseella poliiseja osoittaneiden ryöstäjien hallusta melkein heti, partiokaveri jäi veljesten haltuun.
Hän osoitti ryöstäjiä virka-aseella ja ryöstäjät osoittivat häntä. Partiokaveri oli kilpenä välissä, jolloin ylikonstaapeli ei voinut ampua ryöstäjiä kohti. Hän sai hälytettyä apua samalla, kun otti askelia etäämmälle.
Veljekset ampuivat pusikkoon paenneen poliisin suuntaan. Häntä osui vasempaan käteen.
– Ei siinä kerennyt oikein mitään muuta miettimään. Jotain oli pakko tehdä.
– Oliko itselläsi sellainen tunne, että sinua yritettiin pelotella poispäin vai että yritettiin osua? syyttäjä kysyi ylikonstaapelilta.
– Sekä että.
Lue myös: Välttikö toinen poliisipartio täpärästi Porvoon poliisiampujien ansan soramontulla? ”Kaikki eivät olisi välttämättä lähteneet hengissä sieltä"
Suuri huoli partiokaverista
– Kun minulle tuli osuma käteen, siirryin lähemmäs risteystä, mistä kuului kolmas laukausten sarja.
Hän ei nähnyt tuossa tilanteessa enää partiokaveriaan. Laukauksia oli kuusi.
– Totta kai huoli partiokaverista oli suuri, kun en nähnyt mitä siinä tapahtui.
Hän kuvaili tilannetta oikeudessa vaikeimmaksi hänen virkauransa ajalta.
– Siinä meni hetki, että (partiokaveri) huusi (radioon), että oli päässyt pois tilanteesta. Meni vielä hetki, niin sitten se ilmoitti, että häntä oli osunut pari kertaa selkään.
Molemmat olivat päässeet tilanteesta pois mutta saaneet osumia. Ylikonstaapeli hakeutui läheisen tutun lounaspaikan kupeeseen ja vilkutti pimeyden keskeltä taskulampullaan merkin toiselle poliisipartiolle.
Partio vei molemmat poliisit saamaan ambulanssiin ensiapua. Hyökkääjät olivat jo paenneet paikalta.