Ensi viikolla ilmestyvässä Viikingin varjossa – Katja Halmeen tarina -kirjassa kurkistetaan Tony ja Katja Halmeen vaiherikkaan avioliiton kulisseihin.
Otava julkaisee ensi viikolla Viikingin varjossa – Katja Halmeen tarina -kirjan, jossa käydään läpi Tony ja Katja Halmeen myrskyisää avioliittoa. Kirjan kirjoittanut Paula Salomaa on koostanut tarinan syvähaastatellen Katja Halmetta sekä koonnut mukaan otteita Tony Halmeen kirjoista ja vanhoista lehtiartikkeleista. Mukana on myös kirjailijan tulkintaa ja analyysejä tapahtumista.
Salomaan mukaan kirjan työstäminen ja menneeseen palaaminen on ollut Katja Halmeelle rankkaa, mutta hyödyllistä terapiaa.
– Katja halusi ymmärtää, mitä hänelle kävi ja miksi niin kävi. Ei hän ajatellut kostaa Tonylle – Tonyhan on oman elämänsä avannut jo aiemmin lehtien ja kirjojen kautta. Katja halusi lisätä itsetuntemustaan ja ymmärtää, miksi kaikki meni niin. Arvostan sitä, että Katja paljastaa omatkin heikkoutensa avoimesti eikä väitä olevansa syytön uhri, Salomaa kertoo.
Paula Salomaa.
– Hän tarvitsi tämän läpikäynnin, eikä hän kuulemma missään nimessä olisi ollut valmis tekemään tätä yhtään aikaisemmin.
Kirjassa luodaan katsaus myös Halmeiden vaiheisiin avioeron jälkeen. Salomaa kertoo Katja Halmeen löytäneen uuden rakkauden, mutta alkaneen samalla oirehtia henkisesti ja fyysisesti. Oli ilmennyt tärinää, vapinaa, vatsakipuja, hiustenlähtöä ja kontrollinhalua.
– Emmehän me ala uuteen parisuhteeseen puhtaalta pöydältä vaan tuomme menneen mukanamme. En etsi kirjassa syyllisiä vaan syitä: ei voi tietää, mikä johtui mistäkin, olennaisempaa on tietää miten rauhoittaa oma mielensä. Tony ei saanut niitä työkaluja. Hänen elämäntarinansa oli surullinen. Hänessä oli paljon hyvää, mutta sitten oli omaan mieleen tallentunut menneisyys, joka hiersi mukana koko ajan.
Kirjassa käy ilmi muun muassa, kuinka Halme asui nuoruudessaan jopa kaksi viikkoa pyöräkellarissa ja sai pysyviä henkisiä haavoja nähtyään sairaalassa tunnistamattomaksi hakatun äitinsä. Nyrkkeilyurallaan hän masentui hävitessään niin, ettei päässyt ylös sohvalta.
– Kyllä siitä lukija voi päätellä, että rankkaa on ollut ja se varmasti vaikuttaa tulevaan elämäntaipaleeseen.
Vaikka kirjassa on mukana rankkoja muistoja, lopputuloksesta ei tarvinnut täysin sensuroida mitään.
– Kaikki tuli mukaan, mutta käsittelin asioita silkkihansikkain. Olen kirjoittanut kaksi kirjaa narsismista, mutten todellakaan menisi sanomaan Tonya narsistiksi, koska en ole koskaan edes tavannut häntä. Se on vain kirjojen ja Katjan antama kuva. Olen hyvin varovainen minkäänlaisten leimojen lyömisessä.
Kohutusta henkilöstä kertova kirja tulee varmasti ravisuttamaan kansaa ja herättämään keskustelua.
– Jos lukijat kauhistelevat, saa kauhistella, mutta minä en kirjassa kauhistele. Katjakaan ei mässäile, uskon hänen olleen rehellinen yksityiskohtia myöten.
Kirjan tekijät ovat myös varautuneet palauteryöppyyn.
– Tietyntyyppiset ihmiset reagoivat asioihin mustavalkoisesti. Jos joku on aikanaan esimerkiksi ihaillut ja äänestänyt Tonya, hän on jo ennen kirjan avaamista valinnut puolensa. Silti uskon, että Katja saa myös ymmärtäjiä. Palautetta tulee varmasti, se vain pitää kestää, Salomaa toteaa.