Heikki "Hector" Harma on koskettanut yleisöä vuosikymmenien ajan tarkkanäköisillä sanoituksillaan. Studio55.fin haastattelussa artisti nimeää omia tärkeitä hetkiään musiikin parissa.
Markus-setä ja Mikki-Hiiri
Radio oli perheiden viihdekeskus sotien jälkeen. Olen sitä sukupolvea, joka kuunteli putkiradiosta Markus-sedän lastentuntia. Siinä soi ensimmäistä kertaa Jori Malmsténin musiikki. Hän oli saanut jollain konstilla Disney-yhtiöltä luvan tehdä Mikki Hiiri -aiheisia lauluja.
Mikki Hiiri merihädässä, Mikki ja vuorenpeikko - yhtäkkiä Mikki Hiirestä tuli hahmo, joka seikkaili radiossa! Ei silloin käyty paljoa teattereissa.
Radio loi fantasian, joka imaisi mukaansa. Kuvittelin aina, minkä näköinen vuorenpeikko on ja miten Mikin käy, se oli pelottavaakin.
Tästä nostan hattua Jorille muun loistavan tuotannon ohella.
Reino Helismaan tekstit
Kun ikä hieman karttui, minuun teki vaikutuksen suomalainen iskelmällinen musiikki, erityisesti Tapio Rautavaaran laulamat Reino Helismaan tekstit.
Esimerkiksi Päivänsäde ja menninkäinen ja Reppu ja reissumies olivat kappaleita, jotka muodostivat maagisen jutun.
Helismaan Rakovalkealla on Lapin kuvauksena täydellinen runokuva. Se Lappi, jonka Helismaa laulunsa myötä loi, ja se rauha, mikä meidän pohjoisen luonnossa lepää, on tehnyt valtavan vaikutuksen. Näin Lapin sellaisena siihen asti kunnes rupesin ymmärtämään, että siellä on myös laskettelurinteitä ja rinnekahviloita.
Ensimmäinen levysoitin ja Paul Anka
Yksi vaikuttavimmista kappaleista 1960-luvun alussa oli Paul Ankan You are my destiny. Kappaletta kuunneltiin aluksi radiosta, kunnes isäni toi kotiin jonkinlaisen levysoittimen.
Kun jollakin kaveripiirissä oli varaa ostaa sinkku, sitä kierrätettiin kavereiden kesken. Keräännyimme myös kuuntelemaan musiikkia toistemme kotiin. Ei silloin pelattu mitään pleikkareita.
Orastavan muusikon innoittajat
The Shadows -yhtyeen ensimmäinen levy vuonna 1961 sai minut innostumaan muusikon urasta. Ryhdyin soittamaan kitaraa rautalankamusiikin imussa.
Vuonna 1964 tuli The Beatles. Yhtye sai ensimmäisen radiosoittonsa Suomessa Markku Veijalaisen Ajatonta musiikkia -ohjelmassa. Satuin kuulemaan sen. Kappaleessa Please Please oli mieletön määrä energiaa, falsetissa huutamissa ja pään ravistelua, täysin uutta laulamisen meininkiä.
1960-luvun alussa radiossa soitettiin lähinnä italialaista iskelmää tai keskieurooppalaista musiikkia. Nuoret halusivat amerikkalaista ja englantilaista varhaisrokkia ja -poppia. Lauantain toivottujen loppupuolella saattoi tulla muutaman kappaleen verran nuorten musiikkia.
Studio55/Jenni Kokkonen
Lue myös: