Saksan lisäksi nyt myös Ranska kääntää täysin uuden sivun puolustuspolitiikassaan. Puolustusbudjettia kasvatetaan niin, että maa kykenee tulevaisuudessa täysmittaiseen sotaan Ukrainan mallin mukaan. Afrikka jää sivurooliin, päähuomio kääntyy itäiseen Eurooppaan, ja Yhdysvaltain tavoin myös Ranskassa Kiina nähdään lännen suurimpana vihollisena tulevaisuudessa, kirjoittaa MTV Uutisten monivuotinen Euroopan-kirjeenvaihtaja Helena Petäistö.
Ukrainan sodan mullistavat seuraukset jatkuvat: Ensin palasi Nato Eurooppaan, sitten paljastui Venäjän asevoimien rapakunto, Saksa käänsi yhtäkkiä kelkkansa varaamalla 100 miljardia omaan puolustukseensa, ja nyt on EU:n suurin sotilasmahti, Ranska, tekemässä puolustukseensa niin suurta suunnanmuutosta ja satsausta, että sitä verrataan jopa presidentti Charles de Gaullen päätökseen aikoinaan hankkia maalle oma iskuvoima, ”force de frappe”, eli ydinase.
Kuuden vuoden välein Ranskassa tehdään ”la loi de programmation militaire”, uusi puolustussuunnitelma. Kaikki presidentit ovat halunneet pitää maalla vahvat asevoimat ja aseteollisuuden. De Gaullelta peritty ”la grandeur de la France”, Ranskan suuruus, velvoittaa. Siitä ei tingitä.
Ukrainan sota paljasti asioiden oikean laidan
Kylmän sodan päätyttyä presidentti Jacques Chirac tosin lakkautti yleisen asevelvollisuuden, mutta vahvisti toki maan ammattiarmeijaa. Presidentti Nicolas Sarkozy puolestaan teki yhtä radikaalin liikkeen palauttamalla Ranskan Naton sotilaskomentoon.
Sarkozyn aikana terrorismin vastaisesta taistelusta tuli turvallisuus- ja puolustuspolitiikan ydintä, ja sotilasoperaatiot eri puolilla maailmaa tulivat entistäkin tärkeämmiksi. Ranskallahan on sotilastukikohtien verkosto ympäri maailmaa. Presidentti François Hollanden kaudella painopiste siirtyi kyberturvallisuuteen ja tiedustelutoiminnan tehostamiseen.
Vaikka Ranskan maa-, ilma-, avaruus- sekä merivoimien kapasiteetti ja osaamistaso ovat olleet lähtökohtaisesti vakuuttavia, on maan upseerikunta varoittanut aina kylmän sodan päättymisen jälkeen vakavista puutteista ja liiallisesta tuudittautumisesta rauhanajan vaarattomuuteen.
Eivätkä he väärässä olleetkaan, vaikkei kukaan heitä kuunnellut. Kenraali de Gaullen on täytynyt kääntyä monta kertaa haudassaan, kun Ukrainan sodan myötä on alkanut paljastua asioiden todellinen tila.
Ranskakaan ei kykenisi täysimittaiseen sotaan
Ennen kaikkea on käynyt ilmi, ettei mahtava Ranskakaan kykenisi täysmittaiseen sotaan, jota Ukraina joutuu nyt käymään. Sen kapasiteetti ei riittäisi enempään kuin korkeintaan 80 kilometrin rintamaan, ja sen ammusvarasto loppuisi jo kahden vuorokauden päästä!
Sekä hävittäjien että taistelupanssarivaunujen määrä oli puolittunut kylmän sodan ajoista. Ukrainalle ei riittänyt raskaita panssarivaunuja, kun niitä ei enää ole enempää kuin 220 aiempien yli 400 sijasta.
Sama tilanne on Dassault’n valmistamien modernien monitoimihävittäjien, Rafalien, kohdalla. Niitä on myyty ulkomaille niin, että oma kapasiteetti on puolittunut. Myös tehokasta Caesar-tykistöä on myyty niin paljon, ettei sitä ole ehditty valmistaa riittävästi omiin tarpeisiin. Droneja on mitättömän vähän, ja ilmapuolustusjärjestelmä on riittämätön.
Ranska satsaa puolustukseen
Nyt upseerien varoitukset on otettu viimeinkin vakavasti – Dieu merci! – sillä on selvää, että jos Ranska joutuisi nyt hyökkäyksen kohteeksi, se saattaisi taas kokea vuoden 1940 rökäletappion.
Presidentti Chirac kertoo muistelmissaan näkemästään pikkupoikana pakomatkallaan äitinsä kanssa sodan jaloista sukulaisten luo maaseudulle, missä upseerit pötkivät edelle maantiellä. Hätääntynyt vastaus ihmettelijöille kuului: "Saksalaiset tulevat!"
Kaiken täytyy nyt siis muuttua Ranskassakin. Presidentti Emmanuel Macronin satsaukset puolustusbudjettiin ovat olleet huikeat. Hänen valtaan noustessaan vuonna 2017, Ranskan puolustusbudjetti oli 24 miljardia euroa vuodessa. Viime vuonna se nousi 44 miljardiin euroon.
Nyt uudessa kuusivuotisohjelmassa vuosina 2024-30 Ranskan puolustukseen satsataan yhteensä 413 miljardia euroa, mikä merkitsee yli 60 miljardia euroa vuodessa. Se tarkoittaa myös 40 prosentin kasvua puolustusmenoihin ja peräti 60 prosentin kasvua sotilastiedusteluun. Macron nimittää ohjelmaa muutosohjelmaksi, ja muutos on valtava.
Ranskalla ei ole kuitenkaan samanlaista itärajaa kuin meillä, ja Eiffel-tornin juurella Venäjän uhka tuntuu kaukaiselta. Suurimmalle osalle ranskalaisista sota on mahdollista vain muualla. Reaktiot ovat olleetkin moninaiset.
Vasemmisto kirkuu skandaalia diktaattoreja ihannoiman höyrypään, Jean-Luc Mélanchonin, johdolla, kun maan sosiaaliturvaan ei riitä tarpeeksi rahaa. Moite kuulostaa oudolta, sillä Ranskan sosiaaliturva nielee 33 prosenttia bruttokansantuotteesta, mutta puolustusmenojen osuus ei nouse vieläkään juuri yli Naton vaatiman kahden prosentin.
Uuden sivun kääntäminen tarkoittaa sitä, että Ranska päivittää kerralla geopolitiikkansa. Afrikan merkitys sen takapihana vähenee, eikä Ranskan joukkoja lähde sinne enää muuten kuin kunkin maan omasta pyynnöstä ja silloinkin vain maan omien joukkojen kanssa yhteistyössä.
Kiina nähdään suurimpana uhkana
Terrorismin vastainen taistelu ei ole enää ykkösprioriteetti, vaan kokonaisvaltaisen sodan mahdollisuuteen varustautuminen. Kauempana tulevaisuudessa Kiina on kuitenkin se peikko, joka nähdään suurimpana uhkana myös Ranskalle siinä, missä koko länsimaailmalle.
Ihan ilman ristiriitoja eivät Ranskan kaavailut kuitenkaan ole. Jotkut ihmettelevät, miksi tällaiset satsaukset konventionaaliseen puolustukseen, kun ydinase kuuluu arsenaaliin. Ukrainan sota on osoittanut, ettei perinteinen sodankäynti ole väistynyt mihinkään. Ydinpelotteella, jonka Ranska haluaa nyt modernisoida, estetään vain ydinaseen käyttö, mutta ei muuta sotimista.
Uudella doktriinillaan Ranska suuntautuu Naton tavoin enemmän itään - sen hävittäjät lentäjineen ovat nyt Naton edustajina valvomassa Baltian ilmatilaa. Ranskan pyrkimykset Euroopan omaan puolustukseen ja strategiseen suvereniteettiin ovat väkisinkin väistyneet taka-alalle. Macron menetti tuhannen taalan tilaisuuden näyttää Ranskan sotilaallista johtajuutta varustamalla Ukrainaa massiivisesti.
Euroopan toinen sotilasmahti Britannia ehti jo erota unionista, ja nyt on mielenkiintoista nähdä, miten tuleva sotilasmahti Saksa istuu kuvioon. Asehankintansa se tekee Euroopan ulkopuolelta, Yhdysvalloista, ja Ranskan on pitänyt ponnistella pelkästään sen eteen, että sen ja Saksan väliset sotilaalliset yhteishankkeet ja -ohjelmat ovat yhä voimassa.
Katso myös: MTV Uutisten kirjeenvaihtaja: Ukrainan sai Brysselissä sotasankarin vastaanoton
2:28
