Korkein oikeus (KKO) on vapauttanut Helsingin huumepoliisin ex-päällikön Jari Aarnion murhaepäilyistä. Korkein oikeus ei myöntänyt syyttäjille valituslupaa asiassa.
KKO tiedotti asiasta tänään tiistaina.
Syyttäjien mukaan Aarnio tiesi ennakolta, että Volkan Ünsal aiotaan murhata. Murha toteutui Helsingin Vuosaaressa vuonna 2003.
Ünsalin tappamisesta ja murhan teettämisestä tuomittiin tuoreeltaan neljä miestä, he ovat jo suorittaneet rangaistuksensa.
Heinäkuussa 2018 Jari Aarnio otettiin kiinni epäiltynä Ünsalin murhasta. Epäillyksi päätyi samalla myös ex-jengipomo Keijo Vilhunen.
Esitutkinta asiasta valmistui syyskuussa 2019 ja juttu siirtyi syyteharkintaan. Syyttäjä nosti murhasyytteen Arniota ja Vilhusta vastaan helmikuussa 2020.
Syyttäjä ei ole koskaan väittänyt, että Aarnio olisi itse osallistunut Ünsalin murhan tekemiseen, vaan kyse oli niin kutsutusta epävarsinaisesta laiminlyöntirikoksesta.
Syyttäjät katsoivat, että Helsingin poliisilaitoksen rikosylikomisariona ja huumerikosyksikön johtajana toiminut Aarnio laiminlöi tietoonsa tulleen murhan estämisen.
Hovin ratkaisu jää voimaan
Helsingin käräjäoikeus alkoi käsitellä murhasyytteitä syksyllä 2020. Käräjäoikeus vapautti Vilhusen, mutta yhtyi syyttäjien näkemykseen Aarnion osalta.
Helsingin käräjäoikeus tuomitsi Aarnion murhasta elinkautiseen vankeuteen.
Asian käsittely jatkui Helsingin hovioikeudessa, joka hylkäsi Aarnion murhasyytteen vuonna 2022. Tämä tarkoitti Aarnion vapautumista.
Hovioikeuden mukaan Aarniolla ei ollut erityistä oikeudellista velvollisuutta estää Ünsalin kuolemaa, eikä Aarnio tiennyt, että uhri oli välittömässä hengenvaarassa. Hän ei myöskään tiennyt, missä ja milloin tai millä tavoin henkirikos tapahtuisi.
Syyttäjät hakivat valituslupaa Korkeimmasta oikeudesta. Syyttäjät vaativat, että Aarnio tuomitaan murhasta tai taposta, tai avunannosta tällaiseen rikokseen.
Korkein oikeus hylkäsi syyttäjien valituslupahakemuksen, joten hovioikeuden vapauttava tuomio jää voimaan. Tämä ratkaisu päättää lähes viisivuotisen veivaamisen asian ympärillä.
Laiminlyönnin rangaistavuus
Korkein oikeus kertoi tiedotteessaan, että rikosoikeudellinen vastuu voi perustua tekoon tai tekemättä jättämiseen eli laiminlyöntiin.
Laiminlyönti on rangaistavaa silloin, kun rikoksen tunnusmerkistössä näin määrätään.
– Esimerkiksi verotusta koskevan ilmoitusvelvollisuuden laiminlyönti voidaan tuomita veropetoksena, KKO totesi tiedotteessaan.
Laiminlyönnistä voidaan rangaista myös silloin, kun rikoksen tunnusmerkistössä puhutaan vain aktiivisesta tekemisestä.
– Esimerkiksi murhan tunnusmerkistöön sisältyy, että tekijä "tappaa toisen". Tällöin rankaiseminen edellyttää, että tekijä on jättänyt estämättä tunnusmerkistön mukaisen seurauksen syntymisen, vaikka hänellä on ollut erityinen oikeudellinen velvollisuus estää seurauksen syntyminen.
– Tällainen velvollisuus voi perustua virkaan, toimeen tai asemaan, tekijän ja uhrin väliseen suhteeseen, tehtäväksi ottamiseen tai sopimukseen, tekijän vaaraa aiheuttaneeseen toimintaan tai muuhun niihin rinnastettavaan syyhyn. Tällaista rikosta kutsutaan epävarsinaiseksi laiminlyöntirikokseksi.
Juttua täydennetty tiistaina 7. maaliskuuta kello 9.39.