YK varoittaa hiekkapulasta. Rakentamiseen kelpaava hiekka on vaarassa loppua, koska sitä kulutetaan nopeammin kuin se uusiutuu. Hiekan käyttö on kolminkertaistunut 20 vuodessa. Hiekan lisääntynyt kaivuu rannoilta, jokitörmiltä ja merestä aiheuttaa jo nyt vakavia ongelmia ympäristölle ja lajeille.
Maapallon maapinta-alasta kolmasosa on aavikkoa. Tuulen sileäksi hioma aavikkohiekka ei kuitenkaan kelpaa rakentamiseen. Siitä ei saada lujaa betonia.
Tarvitaan karkeampaa hiekkaa, jota syntyy, kun eroosio rapauttaa kiveä ja kalliota. Rakentamiseen soveltuvaa hiekkaa löytyy jokien penkereiltä, rannoilta ja merestä.
Kahdeksan uutta New Yorkia joka vuosi
Väestönkasvun ja kaupungistumisen myötä hiekan kulutus on kolminkertaistunut 20 vuodessa.
Uutta kaupunkia rakennetaan maailmassa joka vuosi noin kahdeksan New Yorkin kokoisen kaupungin verran. Hiekkaa ja soraa käytetään rakentamiseen 50 miljardia tonnia vuodessa.
– Saatatte miettiä, paljonko 50 miljardia tonnia on. Siitä voisi rakentaa muurin, joka on 27 metriä korkea, 27 metriä leveä ja ulottuu maapallon ympäri. Joka vuosi käytämme sellaisen määrän hiekkaa. Noin suurta määrä hiekkaa ei voi kaivaa ilman, että sillä olisi laajoja vaikutuksia ympäristöön, kuvailee YK:n ympäristöohjelman (UNEP) GRID-Geneva -yksikön johtaja Pascal Peduzzi.
Hiekkavarat uudistuvat hyvin hitaasti
Hiekkaa ja soraa kaivetaan nopeammin kuin ne ehtivät uudistua.
Hiekka on veden jälkeen maailman toiseksi käytetyin raaka-aine. Betonin lisäksi sitä käytetään esimerkiksi asfaltin, lasin ja piisirujen valmistukseen.
– Ongelma on se, että hiekkaa syntyy hyvin hitaan eroosion tuloksena. Kuluu satoja tuhansia vuosia ennen kuin kallio jauhautuu hiekaksi, selittää Peduzzi.
Hiekkaa myydään myös Saharaan
Hiekan myyminen Saharaan ei enää ole vitsi. Esimerkiksi Dubain kuuluisan pilvenpiirtäjän Burj Khalifan seiniin ja lattioihin kului 45 700 tonnia hiekkaa, joka tuotiin Australiasta.
Laiton hiekkabisnes kukoistaa eri puolilla maailmaa ja kiihtyvä soran kaivaminen aiheuttaa ongelmia ympäristölle.
– Kun joesta otetaan hiekkaa, joen virtaus muuttuu nopeammaksi tai hitaammaksi. Se vaikuttaa veden sameuteen ja tietysti kaloihin. Kun rannalta kaivetaan hiekkaa, se ei enää houkuttele turisteja. Myös rapujen ja lintujen elinympäristöt häviävät, luettelee Peduzzi.
YK:n raportti suosittelee rajoituksia hiekan kaivamiselle rannoilta, hiekan kierrätystä ja kansainvälisten sääntöjen luomista merihiekan nostoon.