Kaikkien aikojen HIFK-pelaajaksi monien - myös pitkäaikaisen seurapomon Frank Mobergin - tituleeraama Matti Hagman oli HIFK-fanien suoranaiseksi kauhuksi kahteen kertaan lähellä siirtyä paikallisvastustaja Jokerien rivistöön.
Asia paljastuu tuoreessa elämäkerrassa "Matti Hagman - Stadin kingi".
Molempia Hagmanin Jokeri-virityksiä edelsi hetkellinen välirikko HIFK-johdon kanssa.
Kesällä 1978 vastikään HIFK:n kanssa kaksivuotisen sopimuksen tehnyt Hagman otti yhteen Mobergin kanssa. "Hakki" vaati seuraan siirtyneen Arto Jokisen sopimuksen purkamista vanhojen kaunojen vuoksi. Jokinen oli keväällä 1977 Koo-Veessa pelatessaan provosoinut Hagmanin suuresti arvostaman HIFK-puolustaja Lalli Partisen pelikieltoon, joka käytännössä päätti Partisen uran. Tätä Hagman ei antanut Jokiselle anteeksi tuossa vaiheessa vaan vetosi Mobergiin. Tämä pysyi kuitenkin tiukkana: Jokinen ei lähtisi. Hagmanin elämäkerta jatkaa:
"Kotiinsa päästyään Hagman soitti välittömästi Matti Väisäselle , joka oli aiemmin auttanut ja neuvonut häntä erilaisissa asioissa. Hakki pyysi Väisäseltä ennenkuulumatonta palvelusta: sopimusta Jokereihin, HIFK:n veriviholliseen!
Jokereiden päävalmentajana toiminut Väisänen innostui ehdotuksesta välittömästi, samoin narriseuran kokenut keulamies Aimo Mäkinen – siitäkin huolimatta, että hänellä oli aiemmin ollut nokkapokkaa Hagmanin isän kanssa. Mikä tahansa suomalaisseura olisi halunnut entisen NHL-ammattilaisen riveihinsä.
Seuraavien päivien aikana Jokereiden ja Hagmanin neuvottelut etenivät vauhdilla. Hagmania otti niin paljon päähän tapaaminen Mobergin kanssa, ettei hän aikonut perua uhmakasta ratkaisuaan. Päinvastoin. Kun hän pääsi Jokereiden kanssa yhteisymmärrykseen myös rahasta, siirto oli enää sinettiä vailla.
Sitä ei kuitenkaan koskaan herunut.
Karismaattinen, vahvatahtoiseksi tiedetty Frank Moberg ei ollut valmis edes keskustelemaan Hagmanin siirtokorvauksesta hyvin tuntemiensa vihollisleirin edustajien kanssa. Lisäksi Moberg oli selkänsä takana tapahtuneesta vehkeilystä tuohtunut. Hän nosti volyymia.
– Sen vaatimani anteeksipyynnön on tapahduttava heti! Tai muuten sinä todella lennät katsomoon! Moberg latasi.
Hagman tajusi sietorajan ylittyneen. Ja tajusi olevansa sidottu sopimukseensa HIFK:n kanssa. Hän lupasi esimiehelleen toteuttaa saamansa käskyn, ja niin myös tapahtui."
Hagman pyysi joukkueen edessä Jokiselta anteeksi, ja kuten elämäkerta mainitsee, "HIFK sai Hagmanista pukukoppiinsa uuden päällikön."
Pelaamaan Lahteen
Toisenkin kerran Jokeri-siirto oli tiettävästi lähellä. Kesällä 1989 Hagmanin sopimusta HIFK:hon ei enää uusittu, mikä oli HIFK-ikonille erittäin kova paikka. Hagman itse uskoi pystyvänsä pelaamaan SM-liigatasolla parisen vuotta, huolimatta lähestyvästä varsin vaativasta polvileikkauksestaan. Hän ryhtyi tutkimaan sopimustarjouksia muista seuroista. Hagmanin elämäkerta selvittää:
"SM-liigan siirtomarkkinoilla kävi kova kuhina, ja myös jotkut ruotsalaisseurat olivat hanakasti helsinkiläissentterin kintereillä. Julkisesti Hagman-jahtiin ilmoittautuivat HIFK:n verivihollinen Jokerit sekä Oulun Kärpät. Pitkävihaisena, sanojensa mittaisena miehenä tunnettu Hagman oli kiinnostunut erityisesti Jokereiden tarjouksesta. Hagman oli kiinnostunut erityisesti Jokereiden tarjouksesta.
HIFK-ikonin ja Jokereiden väliset neuvottelut etenivät pitkälle. Rahastakin osapuolet pääsivät jo vaivatta sopuun, eivätkä edes siirtokaranteenimaksut koskeneet enää Hagmania. Jokereiden johtokunnan toimintasäännöissä mainittiin, että päätösten piti pohjautua yksimielisyyteen. Hagmanin tapauksen kohdalla yhden jäsenen hajaääni riitti lopulta romuttamaan jo etukäteen kohutun, Suomen kiekkohistorian kaikkien aikojen loikkauksen. (...)
Hagmanilla oli ässä hihassaan, sopimustarjous 1. divisioonaseura Hockey-Reippaalta. Hakki halusi yllättää kaikki.
Hän suuntasi Lahteen."
Hagman vietti kaksi kautta Hockey Reippaassa, HIFK:n lisäksi ainoassa edustamassaan suomalaisseurassa lähes 20-vuotisen pelaaja-uransa aikana. Tämän jälkeen hän palasi vielä vuodeksi HIFK:hon, jossa päätti uransa keväällä 1992.
Marraskuun 11. päivä 1992 Helsingin jäähallissa järjestettiin Matti Hagmanin kunniaksi jäähyväispeli. Sen päätteeksi hänen pelinumeronsa 20 nostettiin jäähalliin kattoon. Suuri aikakausi suomalaisessa jääkiekkoilussa oli saanut arvoisensa päätöksen.