Vanhan rakennuksen korjauksessa on muistettava ottaa huomioon monenlaisia seikkoja. Tärkeintä on tietenkin se, mitä itse halutaan ja mitkä ovat omat tarpeet. On myös muistettava rakennusfysiikan lait – pahimmillaan on tehty korjauksia, jotka ovat lahottaneet niin uudet kuin vanhat rakenteet 5–10 vuoden kuluttua. Ja on tietysti ratkaistava, kuinka muutokset saadaan istumaan vanhan talon habitukseen.
Kun hirsitalon lattiarakenteet avattiin, ei havaittu mitään erityisen pahoja vaurioita. Vanhat kantavat rakenteet olivat tietenkin painuneet jonkin verran puutavaran taipuessa vuosikymmenien saatossa. Ensimmäiseksi lattiat vaa´itettiin ja niille etsittiin oikeat peruskorkeudet. Kun se oli selvitetty, rakennettiin pilarituenta – yksi palkistolinja – tukemaan vanhoja lattiavasoja.
Vasojen alle kiinnitettiin harvalaudoituksella 25 mm paksu Runkoleijona -levy. Se tulee tavallaan tuulensuojalevyksi ja sopii valmistajan ohjeiden mukaan hyvin alapohjaan, koska se on tehty jo valmistusvaiheessa kosteutta kestäväksi – materiaaliin on lisätty hartseja ja vahaa, joten se pysyy hyvin muodossaan. Ennen kaikkea se kuitenkin kantaa mainiosti alapohjan lämmöneristeet.
Ennen eristeiden asentamista naulattiin ulkoseinien ja lattian nurkkaukseen kolmiorima, jonka alle tuli 100 x 10 mm pellavarivekaista. Tällä haluttiin tiivistää huokoisen puukuitulevyn ja ulkohirsiseinärakenteen välinen hankala kohta, johon ei keksitty oikeastaan muuta järkevää vaihtoehtoa.
Pohjalevyn päälle, vanhojen lattiavasojen väliin tuli ensin levymäinen puukuitueriste, jonka paksuus on 100 + 75 mm. Tämän päälle tuli vielä 200 mm villaa uuden koolauksen väliin. Eristettä on siis kaikkiaan lähes 40 cm ja tuloksena todella lämmin lattia. Villan pintaan levitettiin ilmansulkupaperi, jonka tarkoitus on estää ilmavuodot – näin sisältä ei pääse lattiarakenteisiin kosteaa ilmaa aiheuttamaan vahinkoa.
Lämmitykseksi oli valittu vesikiertoinen lattialämmitys. Valmistajan ohjeiden mukaisesti tehtiin ensin harvalaudoitus, johon kiinnitettiin putkea varten valmiiksi uritetut lämmönjakolevyt. Tämä jakaa lämmön mahdollisimman tasaisesti pintaan tulevan lankun alle. Osaan huoneista tulee vanha mäntylankkulattia ja osaan uusi tammilankkulattia.
Vanhan korjaajalle mukavasti tietoa tarjolla
"Vanhan rakennuksen korjaajalle löytyy nykyisin jo melko hyviä tietolähteitä kirjankin muodossa," kertoo vanhojen rakennusten korjaamiseen ja kunnostukseen perehtynyt arkkitehti Kimmo Lylykangas. "Korjausrakentamiseen liittyy hyvin runsas ja mielenkiintoinen sanasto, jota voi tutkia vaikkapa Erkki Helamaan Vanhan rakentajan sanakirjasta".
Vanhan rakentajan sanakirjasta selviää, mitä vanhat ja meille jo vähän eksoottisilta kuulostavat sanat tarkoittavat.
Oman kotitalon historiaa puolestaan voi selvittää tutustumalla kirjaan Mistä tietoa rakennusten historiasta (Alho, Lahti et al : Mistä tietoa rakennusten historiasta? Lähdeopas ammattilaisille ja asianharrastajille), joka auttaa löytämään oikeanlaisia arkistoja ja tietolähteitä niin asukkaista kuin rakennusvaiheesta. Ne helpottavat oikeiden valintojen tekemistä korjaustyön suunnittelussa. Hyvä tietolähde on myös Panu Kailan kirja Talotohtori (Kaila, Panu: Talotohtori : rakentajan pikkujättiläinen).
Keskeisiksi apuvälineiksi Lylykangas nimeää myös Museoviraston korjauskortit, jotka sisältävät erittäin hyödyllistä tietoa silloinkin, kun rakennus ei ole suojelukohde. Niissä kerrotaan yksityiskohtaisesti rakennusosittain, kuinka vanhan rakennuksen korjaus- ja uusimistöitä kannattaa tehdä.
"Lisäksi nykyään on paikkoja, joista voi ostaa vanhoja rakennusosia, jotka voivat olla tarpeellisia korjattaessa vanhaa, arvokasta rakennusta ja etsitään helaa tai valaisinta tai muuta yksityiskohtaa, joka tuntuisi kuuluvan olennaisesti tähän rakennukseen."
(JKA 17.11.2006)