Kolmisen vuotta sitten Outin 54-vuotias äiti hakeutui Peijaksen sairaalan päivystykseen kovan päänsäryn vuoksi. Sen kummemmin tutkimatta hänelle määrättiin migreenilääkkeitä, jonka jälkeen hänet passitettiin kotiin. Vasta seuraavana päivänä selvisi, että kipu johtui aivoveritulpasta, joka oli viedä häneltä hengen.
− Äitini ei ole koskaan kipeä eikä koskaan valita. Siksi epäilimme siskoni kanssa, että jotain on pahasti vialla, Outi kertoo.
Hänen äitinsä käännytettiin Peijaksen sairaalasta takaisin kotiin, ja mukaan annettiin vahvoja migreenilääkkeitä. Lääkkeistä ei kuitenkaan ollut mitään hyötyä, vaan Outin äiti valitti kipua ääneen koko seuraavan yön.
Pompottelua sairaalasta toiseen
Aamulla Outi ja hänen siskonsa ottivat yhteyttä yksityiseen lääkäriin, joka kehotti heitä tuomaan potilaan hoitoon välittömästi.
− Äitini on aina ollut tarkka ulkonäöstään ja halusi laittautua sairaalaakin varten. Tilanne oli surkuhupaisa, äiti käyttäytyi kuin pikkulapsi. Vaikka häneen sattui, hän yritti laittaa hiuksensa ja meikkinsä kuntoon, Outi muistelee.
Sisarukset veivät äitinsä Töölön Mehiläiseen, jossa lääkärit ihmettelivät, miksi hänen päätään ei ollut tutkittu. He totesivat, että kyse on todennäköisesti veritulpasta, mutta heillä ei ole sopivia laitteita sen asianmukaiseen hoitoon. Niinpä potilas kiidätettiin ambulanssilla Peijaksen sairaalaan Vantaalle. Samaan paikkaan, josta hänet oli edellisenä päivänä käännytetty pois.
Henkiinjääminen oli tunneista kiinni
Lehtikuva/Antti Aimo-Koivisto
− Vaikka Mehiläisessä oli jo todettu, että äidillä on aivoveritulppa, meitä ei meinattu vieläkään uskoa Peijaksessa. Eräs hoitajakin vihjaili, että äiti olisi humalassa, vaikka hän ei pystynyt juomaan edes vettä. Hänen huulensa olivat ihan kuivat, ja yritimme siskon kanssa kostuttaa niitä märällä rätillä, Outi kertoo.
Kun potilas viimein tutkittiin ja todettiin, että kyse ei todellakaan ollut migreenistä eikä humalasta, niin kuin hoitaja arveli, hänet päätettiin siirtää takaisin Helsinkiin, tällä kertaa Meilahden sairaalaan.
− Äidin aivojen oikeasta etulohkosta löydettiin kahdeksan sentin mittainen verihyytymä. Meilahdessa hänet leikattiin heti.
Sisaruksille kerrottiin, että heidän äitinsä ei olisi selvinnyt seuraavaan päivään ilman hoitoa.
Äiti toipui lähes entiselleen
− Luin myöhemmin lääkäripalstoilta aivoveritulpasta. Äidin oireet olivat tismalleen samanlaiset kuin palstoilla kuvailtiin. En ymmärrä, miten Peijaksen lääkäri ei tajunnut, mistä on kyse. En ymmärrä lääkärien toimintaa myöskään Mehiläisessä, josta he lähettivät äidin takaisin Peijakseen. Olisihan heidän Mehiläisessä pitänyt tietää, että Peijaksessakaan ei voida äitiä hoitaa, Outi ihmettelee.
Outi oppi lääkäripalstoilta myös, että aivoveritulpasta saattaa jäädä pysyviä vaurioita, ja se pelotti. Hänen äitinsä on kuitenkin toipunut lähes ennalleen. Ainoastaan äidin lähimuisti temppuilee, minkä takia hän on joutunut jättäytymään sairaseläkkeelle.
− Myös äidin elämänkatsomus on muuttunut. Hän ymmärtää, että jokainen hetki voi olla viimeinen ja neuvoo meitäkin muistamaan sen.
Onko sinulla tarina kerrottavanasi?
Studio55 etsii jatkuvasti mielenkiintoisia tarinoita netissä kerrottavakseen ja kannustukseksi muille vaikeassa elämäntilanteessa eläville. Oletko selvinnyt vaikeasta sairaudesta tai onko tuttavallasi takanaan aivan huikea elämä eriskummallisine sattumuksineen? Myös pienempien ja suurempien järjestöjen teot ja muiden hyväksi toimivat aktiiviset ihmiset kiinnostavat meitä.
Ota meihin yhteyttä, niin ehkä kerromme Studio55:läisille juuri sinun selviytymistarinasi. Lähetä sähköpostia osoitteeseen studio55(at)mtv3.fi. Korvaathan osoitekentässä (at)-kohdan @-merkillä.