Anna on joutunut muutaman vuoden sisällä pelkäämään sekä jalkansa että silmänsä puolesta lääkäreiden hoitopäätösten takia.
Annan* sairaalakierre sai alkunsa, kun hän liukastui viedessään hautausmaalle kynttilöitä pyhäinpäivänä vuonna 2009.
– Heitin oikein kunnon spagaatin. Kipu iski välittömästi niin pahasti, etten pystynyt kävelemään edes muutaman metrin matkaa autolle, Anna kertoo.
Terveyskeskuksen päivystyksessä lääkäri sitoi jalan idealsiteellä ja kirjoitti särkylääkereseptin. Siitä huolimatta Anna ei saanut öitä nukuttua. Tuskat jatkuivat niin kovina, että hän palasi heti arkena kuvauttamaan jalkansa.
– Lääkäri sanoi, ettei siinä ollut mitään vikaa – "kyllä se siitä viikossa parissa paranee"!
Anna liukastui vuonna 2009 kohtalokkain seurauksin. Kuvan henkilö ei liity juttuun.
Pompoteltiin paikasta toiseen
Anna nilkutti kyynärsauvoilla ja sai lähetteen kirurgin tähystykseen vasta kolmisen kuukautta kaatumisen jälkeen. Selvisi, että polvessa oli laaja-alainen nivelkierukan repeämä. Leikkausta hän joutui odottamaan vielä kuukauden.
– Vajaa kuukausi ensimmäisen leikkauksen jälkeen sama polvi rusahti uudelleen. Toinenkin nivelkierukka oli hajonnut.
Annaa pompoteltiin jälleen sairaalasta toiseen muutaman kuukauden ajan, ennen kuin hän pääsi leikkaukseen – sairaalan kirurgi oli sitä mieltä, että terveyskeskuksen pitäisi hoitaa tähystys, terveyskeskuslääkärit taas olivat sairauslomilla.
– Rukoilin jatkuvasti, että saisin lähetteen jonnekin. Olin joutunut luopumaan jalkani takia kaikista harrastuksista ja merkkipäivien juhlinnoista, Anna kertoo.
Annan mielestä lääkärit pakoilivat vastuuta. Kuvan henkilöt eivät liity juttuun.
Kävi yli 16 lääkärillä
Kyynärsauvoilla kävely revenneen nivelkierukan kanssa johti siihen, että polven rusto kului olemattomiin. Anna hakeutui hoitoon tekonivelsairaalaan – siihen mennessä ainoaan paikkaan, jossa hänet otettiin tosissaan.
– Tapaturmasta oli tuolloin kulunut jo yli vuosi. Olin käynyt yhteensä 16 eri lääkärillä ja kävellyt koko sen ajan kyynärsauvoilla.
Leikkaus tehtiin tammikuussa 2011. Anna muistaa elävästi, kuinka hoitajat heräämössä kysyivät, lähtisikö hän nyt kävelemään.
– Sanoin, että lähdenhän minä, mutta otan Beckhamit mukaani – olin ristinyt kyynärsauvani jalkapalloilija David Beckhamin mukaan, koska hänkin kulki silloin niiden varassa. Pian pystyin kuitenkin luopumaan sauvoista ja olen sen jälkeen käynyt muun muassa poimimassa ainakin 150 litraa puolukoita suo-ojalla, Anna kertoo.
Vaikka jalka on nyt voinut hyvin, ruston repeäminen olisi voitu estää, jos Anna olisi päässyt heti tapaturman satuttua tähystykseen. Hän valitti kohtelustaan potilasvakuutuskeskukseen.
– Sain lääkäriltä anteeksipyynnön, mutta en mitään rahallista korvausta.
Odotushuoneet ovat tulleet tutuiksi sairastelun aikana.
Ihottuma diagnosoitiin väärin
Toisen kerran Anna joutui nokakkain vääränlaisen hoidon kanssa vuosi sitten syksyllä. Hän heräsi yhtenä aamuna otsa, hiuspohja ja silmänympärykset täynnä punaisia vesikelloja.
– Terveyskeskuksessa luultiin, että kyseessä oli allerginen reaktio edellisenä päivänä laitettuihin silmätippoihin. Lääkäri antoi minulle Bepanthenia ja lähetti kotiin.
Tilanne oli kuitenkin seuraavana päivänä entistä pahempi.
– Vasen silmä punoitti kuin juutalaisen munat temppelissä. Jälleen syyksi tarjottiin allergista reaktiota, ja kouraan lykättiin samoja lääkkeitä, vain eri valmistajalta.
Näpyt kasvoivat kasvamistaan.
– Niistä tuli kynnen kokoisia vesikelloja, joita oli joka paikassa, jopa korvan sisällä. Jos ne olisivat olleet jalassa, en olisi välittänyt tippaakaan, mutta silmän ympärillä! Hävetti mennä kauppaan, Anna muistelee.
Oli kuin olikin vyöruusu
Lopulta silmänsä puolesta pelkäävä Anna sai lähetteen keskussairaalan silmäpoliklinikalle.
– Lääkäri kysyi, mikä minua vaivaa. Vastasin, että terveyskeskuslääkäreiden mielestä allerginen reaktio, omasta mielestäni vyöruusu.
Lääkäri oli heti samaa mieltä kuin Anna. Hän sai lääkettä vyöruusuun, ja seuraavana aamuna kaikki näpyt olivat kadonneet. Hankaluudet eivät kuitenkaan loppuneet siihen. Annaan iski kolmoishermosärky.
Kolmoishermosärky pelästytti
– Kohtaus oli hirveä. Ykskaks korvan takaa lähti näkökenttään neljä senttiä leveä nauha, ja näin vain vihreää. Luulin, että elämä päättyy tähän. En kuitenkaan pelännyt kuolemaa, koska kipu oli niin valtava, että se olisi ollut helpotus, Anna sanoo.
Ambulanssihenkilökunta kävi Annan luona. Lääkäri määräsi hänelle 150 milligrammaa Lyrica-nimistä lääkettä. Kun Anna otti tabletin kotona, hän käveli saman tien puhumattomana ja kengät jalassa sänkyyn eikä herännyt kymmeneen tuntiin.
– Minua ei herättänyt puhelin, ovikello eivätkä miehen ravistelut. Lopulta puoli kahdelta yöllä havahduin ihmettelemään, mitä kauheaa oli tapahtunut. Vedin peittoa korviin, mutten voinut laittaa silmiä kiinni, koska näin hallusinaatioita ihmisistä, jotka puhuivat minulle, ja vastailinkin heille.
Annostus kauhistutti asiantuntijoita
Seuraavana päivänä Anna soitti neurologian osastolla hoitajana työskentelevälle sukulaiselle kysyäkseen, kuinka suuren annostuksen Lyricaa vyöruusupotilaalle voi antaa.
Kuvan henkilöt eivät liity juttuun.
– Siskontyttö vastasi, että 25 milligrammasta aloitetaan. Ja minulle oli annettu saman tien 150! Hänen osastollaan kaikki olivat ylilääkäriä myöten olleet järkyttyneitä. He sanoivat, ettei olisi ollut ihme, vaikka olisin kuollut.
Sairaanhoitopiirin johtava lääkäri oli sitä mieltä, että Lääkevahinkovakuutuksen pitäisi maksaa Annalle korvauksia.
– Pennin hyrrää en kuitenkaan ole saanut. Papereissa lukee, että mitään hoitovirhettä ei ole tapahtunut. Kärsin kivuista yhä edelleen: pää on puuduksissa, koska kolmoishermosäryn vaurioittamat otsan hermot eivät ole vielä parantuneet, ja vyöruusun rupia tippuu päänahasta, Anna sanoo.
– Olen todella katkera siitä, miten minua kohdeltiin potilaana. Pelkään hirvittävästi ottaa enää mitään lääkkeitä. Tunnen itseni väliinputoajaksi – kukaan ei ottanut minua vakavasti. En uskalla edes ajatella, kuinka käy sellaisten, jotka eivät omien voimien puuttuessa jaksa itse vaatia ansaitsemaansa hoitoa.
* Haastateltavan nimi on muutettu.
Piia Simola/Studio55.fi
Kuvat: Colourbox.com ja Lehtikuva
Onko sinulla tarina kerrottavanasi?
Studio55.fi etsii jatkuvasti mielenkiintoisia tarinoita netissä kerrottavakseen ja kannustukseksi muille vaikeassa elämäntilanteessa eläville. Oletko selvinnyt vaikeasta sairaudesta tai onko tuttavallasi takanaan aivan huikea elämä eriskummallisine sattumuksineen? Myös pienempien ja suurempien järjestöjen teot ja muiden hyväksi toimivat aktiiviset ihmiset kiinnostavat meitä.
Ota meihin yhteyttä, niin ehkä kerromme studio55:läisille juuri sinun selviytymistarinasi. Lähetä tarinasi lomakkeen kautta tai sähköpostilla osoitteeseen studio55(at)mtv3.fi. Korvaathan osoitekentässä (at)-kohdan @-merkillä.