Moni toivoisi pääsevänsä pienellä vaivalla ja mahdollisimman vähän aikaa käyttämällä huippukuntoon. Onko sellainen mahdollista?
Ihmisten elämä on hektistä ja samaan aikaan halutaan näyttää hyvältä ja olla huippukunnossa. Kiireisestä elämää viettävä saattaa pohtia sitä, miten hyvän kunnon voisi saada mahdollisimman pienellä vaivalla ja käyttämällä mahdollisimman vähän aikaa.
MTV Lifestyle kertoi toukokuussa Mayo Cilinicin tutkija Michael Joynerin ajatuksesta, jonka mukaan ihmisen on treenattava vain kahta liikettä päästäkseen elämänsä kuntoon. Liikkeet ovat burpee ja hyppynarulla hyppiminen, näiden kahden tehoa vaihdellen.
Liian helppoa, kuolettavan yksitoikkoista, käytännöllistä vai mahdotonta?
Burpee alkaa pystyasennosta, josta mennään ensin niin kyykkyyn niin, että kämmenet saa lattiaan. Tästä jaloilla hypätään taaksepäin lankkuasentoon. Lankusta tehdään yksi punnerrus. Seuraavaksi jaloilla hypätään takaisin kyykkyasentoon ja hypätään ylös kädet kohti kattoa kurkottaen.
Jokaisella on oma elämänsä kunto
Personal trainer Merja Uotila uskoo, että tämä metodi saattaa toimia yhdelle miljoonasta. Hän ei kuitenkaan lähtisi sitä suosittelemaan.
– Toki burpee on koko kehon liike, jossa kaikki isot lihasryhmät ovat käytössä ja hyppynarulla hyppiminen aerobista treeniä, mutta nivoutuuko tämä oikeasti kenenkään ihmisen elämään? Liikkeet eivät myöskään sovi kaikille, ikäihmiselle burpee voi olla mahdoton, hän sanoo.
– Lisäksi huomattavasti ylipainoinen ei voi sitä tehdä. Burpee on vaativa liike ja jos ei ole halua opetella, se voi jäädä vajaaksi ja rinta ja kädet jäävät tällöin ilman treeniä ja vain reidet hyötyvät. Burpeen suorittaakseen pitää olla jo pohjakuntoa. Hyppynarukin on sitä paitsi aika vaikea vekotin.
Uotila ei näe vain kahden liikkeen ideassa muutenkaan järkeä. Pahimmillaan metodi johtaa rasitusvammaan ja itsensä rikkomiseen.
Jokaiselle ihmiselle se oma elämänsä kunto voi olla erilainen ja jokaisen lähtötaso on erilainen, personal trainer painottaa.
– Jos lähtötaso on nolla, jo viidentoista minuutin kävely on enemmän kuin se nolla. Liike korreloi kuntoon. Pitää myös miettiä tavoitteleeko sitä ihan normaalia OK-kuntoa vai SM-tason kuntoa, Merja Uotila muistuttaa.
Hän kehottaa myös pohtimaan sitä, jaksaisiko elämänsä kuntoa sitä paitsi tavoitella kahta liikettä ja niiden tehoa vaihtelemalla.
– Motivoiva liikunta ei ole sitä, että vedät vain optimit, Uotila muistuttaa.
Kolme kertaa viikossa
Liikunnasta olisi mukava saada myös iloa, että sitä jaksaisi harrastaa pitkäkestoisesti ja tavoitteellisesti. Parhaimmillaan liikunta tuottaa endorfiineja ja hyvän olon.
– Optimitreenimäärä esimerkiksi istumatyötä tekevälle on se kolme kertaa viikossa, Uotila summaa.
Tähän kolmeen kertaan Uotila sisällyttäisi aerobista harjoittelua sekä lihaskestävyysharjoittelua. Suositeltavaa olisi myös lihashuolto.
Kaiken liikkumisen ei tarvitse olla ryhmäliikuntatunteja tai kuntosaliharjoittelua. Jos kuntosalitreeni tai ryhmäliikuntatunnit ahdistavat, kehoa voi aktivoida muutenkin.
Uotila muistuttaa arkiliikunnan merkityksestä ja esimerkiksi siivoamisen tehokkuudesta. Kun laittaa siivotessaan askelmittarin, siinä kyllä kertyy aktiivisuutta.
– Jos haluaisi vaivattomasti kuntoon, valjastaisin siihen kaikki tyhmät työt, Merja Uotila nauraa.
– Siinä on myös hyötyaspekti. Ei keho tiedä, onko siinä hauiskääntö meneillään vai kannatko tuolia.
Ja toki kannattaa kävellä ne iänikuiset raput hissillä ajamisen sijaan. Jokainen on varmasti kuullut myös bussista jäämisestä aikaisemmalla pysäkillä tai auton parkkeeraamisesta kauimmaiseen ruutuun.
Kauppaankin voi kävellä.
Koskaan ei ole liian myöhäistä
Monelle liikunnan aloittamisen kynnys on korkea. Merja Uotila muistuttaa ihmisen pään olevan usein suurin este.
Moni uskoo, ettei enää kannata alkaa kuntoilla, jos koskaan ei ole tehnyt mitään.
Tämä on harhaa. Koskaan ei ole liian myöhäistä. Tärkeintä on, että tekee.
– Vielä 80-vuotiaskin pystyy kasvattamaan lihasta, kun tekee duunia, hän muistuttaa.
– Ja jos on esimerkiksi liikuntataustaa, mutta on ollut kymmenen vuotta tekemättä mitään, kannattaa hyödyntää vanhaa osaamista. Jos tausta on esimerkiksi tanssillinen, kannattaa aloittaa tanssitunneilla. Vanha osaaminen pulppuaa takaisin nopeasti.
Esimerkiksi tanssissa yhdistyvät aerobinen treeni, kehon koordinaatio sekä lihaskuntotreeni. On lähdettävä liikkeelle ihmisestä itsestään.
– Kaikki ei sovi kaikille, Uotila muistuttaa.
– Jos kunto on huono, on ensin lähdettävä kävelemään.
Kun oppii kävelemisen ja löytää kehonsa rytmin, innostuu ehkä alkaa harjoittaa aerobista kuntoa. Useimmat innostuvat liikunnasta ja eri lajeista kunnon parantuessa.
Mikä silloin saisi enää toistamaan samaa, pakonomaista kahden harjoituksen kaavaa?
Artikkeli on Helsingin yliopiston Avoimen yliopiston Journalistinen työ -kurssin lopputyö, joka on tehty yhteistyössä Mediahubin kanssa.