Huipputanssija muistelee: Työpäivät venyivät pitkälle yöhön jo lapsena

– Soitin Oopperan balettikoulun kelloa, olin silloin kahdeksanvuotias. Vahtimestari päästi minut sisään. Menin pukuhuoneeseen ja sanoin opettaja Irja Koskiselle, että haluan tulla balettiin tanssijaksi. Muistan, että pukuhuoneessa oli tanssijoita, joita vähän hymyilytti. Mutta enkö ollutkin reipas?

Tyttö pääsi vapaaoppilaaksi kouluun ja pian myös esiintymislavalle, joka tuntui heti omalta. Reippautta tarvittiin, sillä päivät olivat pitkiä jo pikkuballerinalle.

– Harjoitukset eivät aina loppuneet iltakymmeneltä, vaan usein niissä saattoi mennä yhteen asti yöllä.

Sotalapsena Ruotsiin

Doriksen balettiharrastus katkesi melkein alkuunsa, kun talvisota alkoi. Vanhemmat lähettivät Doriksen ja hänen isosiskonsa Riitan Ruotsiin pommituksia pakoon Helsingistä.

Sotalapsuuteen mahtuu hyviäkin muistoja. Kun Ruotsissa kuultiin Doriksen tanssivan Suomen Kansallisoopperan balettikoulussa, tyttö sai pyörähdellä tämän tästä muiden iloksi radion tahtiin.

– Se oli pieni kylä, ja minusta tuli siellä oikein tähti, Doris hymähtää.

Hän ja Riitta kävivät myös toisen pakoreissun Ruotsissa jatkosodan aikana. Sieltä palattuaan Doris kiinnitettiin pian ammattitanssijaksi kansallisbalettiin, 15-vuotiaana.

Hän pääsi jo varhain oppiin maailmalle. Ensimmäiseksi Pariisiin 19-vuotiaana apurahan turvin, sitten Lontooseen ja Moskovaan. Harjoitustahti siellä oli ankara ja opettajat vaativia.

– Kun palasin Moskovasta Suomeen, jalkojeni malli oli muuttunut.

Laine esiintyi lähes 30 vuotta kestäneellä urallaan noin 1 400 esityksessä. Fysiikka oli aika ajoin kovilla, eikä vaativasta fyysisestä ammatista selvinnyt ilman lommoja.

– Kerran minulla oli nilkka kipsissä, mutta vaihdoin sen ideaalisiteeseen, jotta pystyin tanssimaan. Onneksi esiintymisasu oli pitkä, eikä yleisö nähnyt että lavalla on invalidi!

Kiinasta tulevat kovatasoisimmat nykyballerinat

Huolimatta rankasta työstä ja sen mukanaan tuomista rempoista, kuten lukuisista lonkkaleikkauksista, Laine ei ole jäänyt lepäämään laakereillaan. Tanssi on sydämen asia, ja 80-vuotias Laine on kiertänyt viime vuodet tuomaroimassa balettikisoja ympäri maailman. Ensi kesäksikin hänet on kutsuttu Koreaan.

Tuomaroidessaan Laine on huomannut, että akrobaattisuus lisääntyy baletissa jatkuvasti ja taso nousee. Nykypäivän kovatasoisimmat balettittanssijat tulevat yllättäen Kiinasta. Maa on kahminut kaksi perättäistä maailmanmestaruutta.

Kysymykseen siitä, miksi baletti ei ole vieläkään saavuttanut yhtä korkeaa arvostusta Suomessa, kun vertaa esimerkiksi millainen lajin kulttuurinen asema on Venäjällä tai Ranskassa, Laine vastaa diplomaattisesti.

– Siellähän baletti on kaksisataa vuotta vanha. Meillä se on vasta 90-vuotias.

Studio55.fi/Piritta Palokangas