Toni Mäkinen, 43, otettiin huostaan hänen ollessaan yhdeksänvuotias. Siitä lähti vuosia kestänyt huostaanottokierre, jonka aikana hän joutui useasti henkilökunnan pahoinpitelemäksi.
Mäkinen ei nuorena poikana viihtynyt koulussa ja vanhemmat tekivät pitkiä päiviä töissä. Koululaisen paha olo purkautui aggressiivisena käytöksenä. Päätöksen huostaanotosta teki hänen oma äitinsä.
Ensiksi Mäkinen sijoitettiin Lastenlinnan sairaalaan, jossa hänen aggressiivinen käytös vain paheni. 11-vuotiaana hänet siirrettiin Mikkelin mielisairaalaan aikuisten osastolle. Lopulta hän päätyi Muhokselle Pohjolan poikakotiin.
"Otettiin, lyötiin, jätettiin jonnekin”
Osa nuorista ja lapsista joutui säännöllisesti väkivallan kohteeksi.
–Aiheutin tietysti omalla käytökselläni sen, että jotenkin piti puuttua asioihin. Mutta se, että aikuinen vetää turpaan, eihän se nyt ihan oikein ole, Mäkinen summaa.
Mistä on kyse?
Sosiaali- ja terveysministeriö selvitys lastensuojelun sijaishuollon epäkohdista ensimmäisen lastensuojelulain aikana (1937-1983). Jyväskylän yliopiston toteuttamaa tutkimusta varten haastateltiin lähes 300 henkilöä.
Mäkistä kuritettiin esimerkiksi karkailun ja tyttöjen kanssa seurustelun takia. Häntä lyötiin nyrkillä, piiskattiin pimeän hevostallin lattialla ja hakattiin kopiohuoneessa sählymailalla. Poikakodin tyhjässä betonisessa putkassa Mäkinen joutui viettämään päiviä, joskus jopa viikkoja.
– Kerran lastenkodin lääkäri kyllästyi itseään viiltelevään tyttöön ja näytti hänelle, mihin suuntaan kuuluu viiltää, että pääsee hengestään.
Ulkopuolelle kaikki näyttäytyi normaalina
Henkilökunta sai kunnianosoituksia hyvästä työstään huostaanotettujen lasten hyväksi.
–Muistan, kun poikakodin johtajaa tultiin palkitsemaan Muhokselle. Minut laitettiin siksi aikaa putkaan, jotten kertoisi, millainen johtaja oikeasti oli, Mäkinen muistelee.
Osa Mäkistä pahoinpidelleistä työntekijöistä jatkaa edelleen työtä lastensuojelun parissa.
Mäkinen yritti kertoa kaltoin kohtelustaan poikakodin muulle henkilökunnalle ja sosiaalitoimiston viranomaisille, mutta asiaan ei puututtu.
–Siellä sanottiin vain, että sellaista ei voi tapahtua. Kukaan ei välittänyt eikä tänä päivänäkään tapahtuneiden juttujen perusteella voida sanoa, että välitettäisiin.
”Me kuullaan lasta, mutta me ei välitetä”
Huostaanottokierre päättyi Mäkisen ollessa 17-vuotias, kun hänen oma isänsä lopulta kuunteli ja haki takaisin kotiin. Jotkut huostaan otetuista ovat Mäkisen mukaan tehneet jopa itsemurhan. Harva on pystynyt saamaan uuden suunnan elämälleen. Mäkinen on yksi heistä.
Nykyään Mäkinen työskentelee lastenohjaajana ja on työssään huomannut, että lapset kaipaavat aikuista, joka oikeasti kuuntelee lasta. Hän haluaa toimia toisin kuin ne aikuiset, joita hän kohtasi ollessaan lapsi.
–En ole katkera heille, he eivät voi satuttaa minua enää.