Kalastaja Heimo Mäenpää näyttää kuvia 1960-luvulta. Silloin hän oli nuori mies, joka oli mukana hylkeenpyyntireissuilla. Silloin hylkeestä käytettiin hyväksi kaikki mahdollinen, toisin kuin tänään: EU on kieltänyt hylkeenlihan ja muiden hyljetuotteiden myynnin.
– Ei niitä viitsi kukaan enää pyytää. Ennen hylkeestä hyödynnettiin kaikki, otettiin talteen nahka, hylkeenlihaa syötiin ja traani keitettiin öljyksi, muistelee Mäenpää.
Lupa hylkeenlihan myyntiin voisi innostaa kalastajia ylisuureksi kasvaneen kannan harventamiseen.
– Kyllähän hyljeongelma on kasvanut valtaviin mittoihin viime vuosina. Nyt ne lähtevät kalastusreissulle mukaan jo tuosta kanaalilta, näyttää Mäenpää parinsadan metrin päässä olevaa väylää merelle.
Heimo Mäenpää muistaa 1960-70-lukujen hylkeenpyyntiretket. Tuolloin hylkeistä maksettiin vielä tapporahaa.
Hän esittelee hylkeenpyyntikalustoaan, vaikka ei itse enää hylkeitä pyydä. Hylkeet ovat silti seurana jokaisella kalastusreissulla.
– Ne tuntevat kalaveneet, eivät ne huviveneiden perään lähde. Eikä verkkoja voi enää jättää yöksi veteen. Ne on vain laskettava ja saman tien vedettävä toisesta päästä ylös, jos haluaa että niistä on jotakin jäljellä, kuvailee pitkän linjan ammattikalastaja.
Poikkeuslupa toiveissa
Suomi yrittää neuvotella nyt EU:n kanssa poikkeusluvan, joka mahdollistaisi hyljetuotteiden myynnin ja sitä kautta lisäisi intoa hylkeenpyyntiin. Suomessa on enää 50-100 hylkeenpyytäjää, joista osa järjestää pyyntireissuja myös turisteille.
– Se olisi tervetullut uudistus! Tähänkin asti on kyllä kaikki liha ja talja ja hylkeentraani otettu talteen, mutta ei ole saanut myydä tai valmistaa tuotteiksi. Niinpä ne on vain otettu itselle käyttöön, kertoo yrittäjä Jussi Leinonen MeriRaahe Oy:stä.
Hän lopetti kalastuksen liian suureksi kasvaneen hyljeongelman vuoksi. Sitten hän keksi ryhtyä hylkeenpyytäjäksi ja halusi elvyttää hylkeenpyynnin Pohjanlahden rannikolla.
– Meitä on nyt noin 50-100 hylkeenpyytäjää. Kokoonnumme kerran vuodessa ja haluamme elvyttää vanhan perinteen, joka oli jo katoamassa Suomesta.
Hän järjestää myös hyljesafareja.
– Etenkin turistit haluaisivat valmiita tuotteita saaliistaan. Samalla voitaisiin työllistää paikallisia hattu- ja karvalakkivalmistajia ja kinttaan tekijöitä, sanoo Leinonen.
Jussi Leinonen järjestää hyljesafareja Raahessa keväisin.
Harmaahylkeet levinneet
Heimo Mäenpään liitereistä löytyy vielä jäänteitä vanhoilta pyyntiajoilta. On vanha ajopuu ja puinen hylkeenpyyntikelkka. Kun ne olivat käytössä, hylkeiden määrä oli vain murto-osa nykyisestä.
– Silloin maksettiin kuitenkin tapporahaa hylkeistä. Itse asiaa tapporahaa maksettiin vuosina 1909-1975, viimeisinä aikoina se oli 40 markkaa per hylje, kertoo Mäenpää.
Syy hylkeiden lisääntymiseen löytyy osin ilmaston lämpiämisestä.
– Sen myötä harmaahylkeet on levinneet pohjoiseen, mutta eniten lisääntymiseen vaikuttaa ympäristömyrkkyjen kuten DDT:n ja PCB:n häviäminen. Kanta on nyt tervehtynyt ja lisääntymiskyky parantunut, sanoo Mäenpää.
Vaikka hyljettä on syytetty kalastuksen tappajaksi, pitkän linjan kalastaja ei näe asiaa näin yksinkertaisena.
– Ei, kyllä siinä on kaikki muutkin tekijät taustalla. Hylje on vain yksi lisähaitta, joka on tullut voimakkaana esiin.
Hylkeenpyynti on vähentynyt Suomesta sen jälkeen, kun niistä saatavia tuotteita ei voi EU:n linjauksen mukaan myydä.