Poliisiopiskelija Heidi Foxellin elämä muuttui kertaheitolla aamuyöllä 26. toukokuuta 2012 – päivälleen 12 vuotta sitten.
Heidi Foxell oli kenttäharjoittelussa, kun hän sai vatsaansa hengenvaaralliset ampumavammat.
Tuolloin 18-vuotias Eero Hiltunen oli piiloutunut matalan rakennuksen katolle, josta hän tulitti kiväärillä kadulle. Kaksi henkilöä kuoli ja seitsemän haavoittui.
Synkästä yöstä tuli tänään kuluneeksi 12 vuotta.
Lue myös: Vakavat vammat, leukemia ja hoitovirhe – näin Hyvinkään ampumisessa haavoittunut Heidi Foxell kesti synkät vuodet
Murhaaja hakenut ehdonalaiseen vapauteen
Hiltunen tuomittiin elinkautiseen vankeusrangaistukseen. Helmikuussa nyt 30-vuotias Hiltunen haki ehdonalaiseen vapauteen. Asiasta kertoi ensin Ilta-Sanomat.
Heidi Foxellissa Hiltusen ehdonalaishakemus herättää ristiriitaisia tunteita.
– Käy mielessä, että onko se tavallaan oikein, että istuu ”vain” 12 vuotta. Itse kuitenkin muistaa tapahtumat, kuinka pahasti itse loukkaannuin ja sen, että siellä kuoli ihmisiä, Foxell pohtii.
Hän pohtii myös Hiltusen yhteiskuntakelpoisuutta pitkän vankeuden jälkeen sekä ehdonalaisen vapauden mukanaan tuomia riskejä.
– Vaikka hän onkin nuori, niin onko se vankila ollut eheyttävä kokemus. Onko hän esimerkiksi opiskellut siellä, Foxell pohtii.
Foxell toteaa, että Hiltusen itsensä ja hänen yhteiskuntaan sopeutumisensa kannalta ehdonalaisen vapauden hakeminen on ymmärrettävää.
– Samalla se tuntuu itsestä väärältä, Foxell sanoo.
Toipumisprosessi on ollut raskas, mutta eheyttävä
Muistot tapauksesta palaavat Foxellin mieleen aina ampumisen vuosipäivänä. Viime yönä hän katseli kelloaan sen tullessa kaksi, jolloin ampuminen tarkalleen ottaen tapahtui.
– Jännästi se joka vuosi mieleen palaa, vaikka vuoden aikana ei tule juurikaan mieleen, Foxell sanoo.
Vuosipäivinä Foxell on usein omissa maailmoissaan ja tavallista hiljaisempi. Kaikesta huolimatta hän kertoo voivansa nyt hyvin ja olevansa onnellinen.
Foxell kirjoittaa parhaillaan kokemuksiinsa pohjautuvaa kirjaa nimeltä Tuska, voima, rakkaus. Sen on tarkoitus ilmestyä ensi syksynä.
– Olen nyt käsitellyt niitä tapahtumia vielä syvällisemmin ja pysähtynyt miettimään, mitä olen oikeasti tuntenut.
Foxell kertoo, että kirjoittaminen on ollut rankka, mutta samalla eheyttävä kokemus. Hän korostaa, että on pystynyt päästämään irti tapahtumista ja jatkamaan elämäänsä.
– En ole katkeroitunut, mutta anteeksi en ole antanut enkä aio antaa.