USA, 2002. Ohjaus: Chris Wedge. Käsikirjoitus: Michael Berg, Michael J. Wilson. Animaatiosuunnittelu: Brian McEntee. Leikkaus: John Carnochan. Tuotanto: Lori Forte. Kesto: 83 min.
Fox-yhtiön animaatio Ice Age teki Yhdysvaltain markkinoilla huiman avauksen, kolmanneksi parhaan animaatioelokuvan historiassa. Animaatiot on nykyään suunnattu melko tasapuolisesti sekä aikuis- että lapsikatsojille. Lapsille tarjoillaan suoraviivaista vauhtia, seikkailuja sekä riittävän helppoa huumoria, aikuisia varten tarinoihin ripotellaan mausteeksi ironiaa, anarkismia ja viittauksia popkulttuuriin. Konsepti toimii, ja siten animaatiot kykenevät kilpailemaan katsojista muun elokuvateollisuuden kanssa. Budjetitkin ovat paisuneet muhkeiksi. Hienosti rakennettujen digitaalisten hahmojen tuijottelu ei kuitenkaan riitä, jollei niissä ole sielua ja tarinassa imua. Jäätikön sankareissa on molempia.
Ice Age kurkistaa aikaan 20 000 vuotta sitten. Tarinan aloittaa hyperaktiivinen orava, jolla on vain yksi asia mielessään: yritys piilottaa pähkinä pahan päivän varalle. Jääkäudella pähkinän piilottaminen on kuitenkin lievästi sanoen hankalaa. Eläimet alkavat vaeltaa kohti etelää ennen kuin suuri kylmyys saapuu, kaikki paitsi juro Manfred-mammutti, joka on uhmakkaasti päättänyt suunnata pohjoiseen. Mammutti saa riesakseen hölösuisen laiskiaisen nimeltä Sid, joka tekee kaikkensa saadakseen rauhaa rakastavasta Manfredista ystävän. Sid ja Manfred löytävät äitinsä menettäneen ihmisvauvan ja päättävät yhdessä palauttaa lapsen heimonsa pariin ja erota sen jälkeen omille teilleen. Parivaljakon seuraan lyöttäytyy sepelihammastiikeri Diego ja matka mutkistuu, sillä tiikerillä sattuu olemaan lapsen suhteen aivan omia pahanilkisiä suunnitelmia.
Ice Age on nokkela ja humoristinen tarina mutta tunneskaalaltaan ja perustarinaltaan silti perinteinen. Se on eläinten komediallinen, onnellisesti päättyvä perhedraama. Uhrautuminen toisen puolesta johtaa suuriin tekoihin: äiti kuolee pelastaakseen vauvansa, Manfred vaarantaa oman henkensä pelastaakseen viekkaan tiikerin jne. Ja herkät hetket lujittavat lauman yhteishenkeä. Kuulostaa yllätyksettömältä. Elokuvassa on kuitenkin vastustamatonta maanista huumoria, hahmoissa säpinää ja dialogissa potkua.
Elokuvassa lasketaan jääliukumäkiä ja paetaan sortuvia jäävuoria; toimintajaksot ovat myös visuaalisesti vaikuttavimpia. Muutoin animaatiotyyli jättää jälkeensä kliinisen maun. Digitaalisesti syntynyt kuvajälki on kaikin puolin huolellista mutta vailla hehkua ja syvyyttä. Kuvasto on yksinkertaista, ehkäpä siksi että 20 000 vuotta sitten elämä oli yksinkertaista ja askeettista. Tyyli voi siis olla tarkoin harkittua jääkausi-estetiikkaa.
Ice Age on paljon Shrekiä kesympi vailla suuria yllätysmomentteja - eikä se keikauttele satujen konventioita päälaelleen tai irvaile Disneyn tarjoilemalle siirapille. Jos hahmojen luonteista hiottaisiin muutama särmä pois, elokuva kävisi hyvinkin Disney-tehtaan tuotteesta. Ice Age säilyttää kuitenkin piilevän anarkisminsa ja hersyvyytensä alusta loppuun.
Teksti: Minna Karila
Kuva: FS Film