Helsinki, Espoo ja Vantaa kärsivät yhteisestä ongelmasta. Asukkaat eivät viitsi pitää huolta roskiensa siivoamisesta.
– Ihan käsittämätöntä sikailua, samat sotkut joka aamu! hän tuhahtaa.
Ilvosen yksikkön vastaa eteläisen Helsingin katujen talvikunnosta ja puhtaudenpidosta. Hän kertoo, että he aloittavat työnsä viimeistään puoli seitsemältä aamulla, toisinaan jo viideltä.
– Kun muut vasta lähtevät töihin tai kaupungille, me olemme jo valmiita, Ilvonen kertoo.
Vastaava työnjohtaja muistaa että 1990-luvulla talous oli niin tiukalla, että viikonloppusiivoamiset lopetettiin. Tuolloin poliisilta tuli käsky mennä siivoamaan.
"Jätteissä kahlattiin"
Viime aikojen katastrofimaisimmaksi näyksi Ilvonen mainitsee elokuun viimeisen viikonlopun. Tuolloin Rautatieaseman ja Kampin seutu olivat varsinaisessa kertakäyttösaasteessa, vaikka ei edes ollut mikään vapun tai juhannuksen kaltainen juhlaviikonloppu.
Vapun 2008 jäljet. Tähän tapaan oli sotkettu myös tavallisena viikonloppuna elokuussa 2012
– Siinä oli kadut täytetty kertakäyttöastioilla, nakkikioskin paperituotteilla, juomatölkeillä ja makkarapapereilla. Tuossa jätemäärässä kahlattiin, Ilvonen muistelee.
Puistot yleisiä kaatopaikkoja
Vantaan itäisen alueen urakkavalvojana toimivan valvojapuutarhuri Juha Kivimäen mukaan ihmisten ajatusmaailma tuntuu olevan, että joku toinen kyllä siivoaa. Asukkaat eivät välitä, kuinka paljon roskaaminen kaupungille maksaa – eivätkä myöskään siitä, että se summa on jostain toisesta asiasta pois.
Myös jätemäärät kasvavat. Tätä selittää esimerkiksi kertakäyttötuotteiden lisääntyminen.
– Ei ennen ollut esimerkiksi kartonkisia pitsalaatikoita, Kivimäki toteaa.
Roskapönttöjen määrää on lisätty, mutta Kivimäki on huomannut että jos roska-astia ei ole aivan vieressä, pieni karamellipaperikin heitetään maahan.
– Ihmisillä ei ole vastuullisuutta. Luulisi, että pienet roskat on helppo viedä vaikka taskussa kotiroskikseen, jos kaupungin roska-astia ei ole siinä ihan vieressä, Kivimäki ihmettelee.
Hän kauhistelee miten käytettyjä huumeruiskuja löytyy jopa leikkialueiden välittömässä läheisyydessä olevista puskista.
– Puistoista tehdään yleisiä kaatopaikkoja, Kivimäki tiivistää.
Kyllä "se joku" siivoaa
Eteläisen Espoon katujen ylläpitoa johtava tuotantopäällikkö Antti Ronkainen kertoo, että joissain osissa kaupunkia on paikka paikoin todella siivotonta.
– Kerran meillä oli uusi urakoitsija, jolta oli eräs roskapönttö jäänyt parin viikon ajalta tyhjentämättä. Näky oli melkoisen kaamea. Kun roskapönttö täyttyy, niin kyllä ne roskat alkavat nopeasti kertymään siihen ympärille, Ronkainen muistelee.
Ympäristö olisikin kauhean näköinen, jos puhtaanapitoa ei olisi. Kaupunkilaisille on itsestään selvää, että joku käy siivoamassa. Ja se joku käy tavallisesti öiseen aikaan, jolloin hänen olemassa oloaan ei edes nähdä.
– Mutta sitten, jos ongelmia tulee, aivan varmasti asiakaspalvelu saa siitä palautetta. Nykyisin, kun kännyköissä on kamerat, myös kuvia lähetetään, Ronkainen sanoo.
Yleisimmät roskat
Jokaisessa kaupungissa kaduilta löytyy yleisimmin tupakan natsoja, karamellipapereita, kertakäyttöastioita ja nakkikioskin papereita.
Tölkkejä, kertakäyttöastiaa...
– Myös juomatölkkejä lojuu kaduilla paljon riippumatta siitä, ovatko ne pantillisia vai pantittomia, Helsingin Ilvonen kertoo.
Oudoimpia jätteitä ovat hylätyt huonekalut. Helsingin Kaivopuistosta on vapun jälkeen löytynyt jopa nahkakalusteita.
– Ihmiset tekevät todellisen vappupiknikin, varusteita myöten. Piknikin jälkeen sohva sitten hylätään sijoilleen, Ilvonen toteaa.
Kivimäki kertoo ihmisten hylänneen Vantaalla esimerkiksi auton akkuja ja siirtolavoja.
– Puutarhajätettäkin on jätetty hiljaisempien teiden varrelle, Kivimäki kertoo.
– Teen näistä asioista ilmoituksia ympäristökeskukselle.
Roska-astioita löytyy, mutta nekin joutuvat ilkivallan uhreiksi
Huomattavat vuosikustannukset
Ilvonen arvioi, että Helsingissä syntyy katujen puhtaanapidosta vuosittain miljoonakustannukset.
Vantaan viherkunnossapitopäällikkö Pirjo Kosonen pelkkien puistoalueiden kulujen olevan arvioi vuositasolla noin miljoona euroa. Tämän lisäksi hän kertoo ilkivallan jälkien korjaamiseen kuluvan noin 100 000–500 000 euroa vuosittain.
Ronkainen ei lähtenyt arvioimaan Espoon kulueriä.
Juttu on uusinta syyskuulta 2012.
Studio55.fi/Erja Haverinen