USA 2008. Ohjaus: Steven Spielberg. Käsikirjoitus: David Koepp, George Lucasin tarinan pohjalta. Tuotanto: Frank Marshall, George Lucas. Kuvaus: Janusz Kaminski. Leikkaus: Michael Kahn. Pääosissa: Harrison Ford, Cate Blanchett, Karen Allen, Shia LaBeouf, Ray Winstone, John Hurt, Jim Broadbent, Igor Jijikine. Kesto: 124 min.
Vuonna 1981 kolmevitoset Steven Spielberg ja George Lucas iskivät kultasuoneen yhdellä kaikkien aikojen menestyneimmällä seikkailuelokuvalla Kadonneen aarteen metsästäjät, jonka pääosassa viuhutti ruoskaa kahden ilmeen ihme Harrison Ford. Salskean sankariarkeologin Indiana Jonesin retket jatkuivat vielä elokuvissa Tuomion temppeli (1984), joka oli surkeudestaan huolimatta hitti, sekä Viimeinen ristiretki (1989), josta humoristinen Sean Connery teki katsottavan. Nyt päälle kuusikymppisinä ikiteinikaksikko karauttaa Indyn jälleen kehiin – ja kaivauksilla kompuroi yhä Ford, 65.
Papparaiset eivät ole menettäneet otettaan, pikemminkin päinvastoin. Neljäs Indy-seikkailu on rullaavaa viihdettä ja ennen kaikkea sympaattisen vanhanaikaisessa asussa: puhdasotsaista nostalgiaa nykykaaokseen kaivataankin! Vuosi 1957, Nevadan autiomaa ja Elviksen rock vastaan kylmän sodan kaameat neuvostosotilaat ja salaiset ydinkokeet. Siinä ryminän lähtöasetelma, jossa Marshallin yliopiston yllytyshullu professori riuhtaistaan keskelle kuolemanvaaraa kollegan (Jim Broadbent) varoituksista huolimatta. Kumppanikseen Indy saa nuoren kapinallisen Muttin (Shia LaBeouf) ja päämääräkseen perulaisen muinaiskaupungin, jonka luolissa tarunhohtoinen kristallikallo lymyää. Samaista kuuppaa halajavat myös neuvostoliittolaiset etunenässään seksiä tihkuva superagentti Irina Spalko (Cate Blanchett).
Indiana Jonesin rakastettu hahmo edustaa poikakirjojen seikkailuhenkeä, häpeilemättömän lapsellisia kaikkivoipaisuusfantasioita sekä brutaalia poikki ja pinoon -amerikkalaisuutta, joka panee järjestykseen niin natsit, ryssät kuin vastaan venkoilevat alkuperäiskansatkin vailla poliittisen korrektiuden häivää. Myös uusin elokuva on nätisti keitetty soppa tutuista aineksista: jälleen voimme luottaa siihen, että ylivoimainen arkeologi ystävineen selviytyy haasteesta kuin haasteesta (jopa käärmeistä ja ydinräjähdyksestä), koska hänellä on hattu, ruoska ja kaikkein ylimmäinen oikeus puolellaan.
Seikkailu vilisee vitsikkäitä ja vähemmän hauskoja viittauksia sarjan aiempiin osiin ja lukemattomiin muihin populaarikulttuurin ilmiöihin Tarzanista Errol Flynn- ja Marlon Brando -elokuviin; ikääntyvien veijareiden hatunnosto viattomien poikavuosiensa sankareille. Tuttua on myös Raamattu- ja muilla mytologioilla leikittely sekä läpi elokuvasarjan käyvä hyvän ja pahan tiedon tematiikka: päähenkilö omaa arkeologin asemassaan olennaista ”hyvää” tietoa, kun taas ”pahaa” tietoa ja valtaa havittelevat pahikset ansaitsevatkin tulla sulatetuiksi, räjäytetyiksi tai ihmissyöjämurkkujen ahmimiksi. Rangaistus tulee yleensä jostain ylhäältä, tämän maailman lakien tuolta puolen.
Digiteknologiaa sopivan säästeliäästi hyödyntävän aikamatkan ainoana päivityksenä nykyaikaan voi pitää naiskuvan hienoista vahvistumista. Nostalgis-sentimentaalisista syistä Indianan sydänkäpyseksi palaa ensimmäisestä seikkailusta tuttu rakkaus, Mutt-pojan äiti Marion (Karen Allen), joka nyt osaa jopa tapella ja ohjata viidakkomaasturia. Ydinperheen ikiaikaista problematiikkaa setvitään sujuvasti mäiskinnän lomassa. Keskeisimmästä naisenergiasta huolehtii kuitenkin Cate Blanchett Bond-parodisessa roolissaan miekkailutaitoisena neuvostoagenttina. Ahnas ja uhkea Irina Spalko on Indy-seikkailujen ylivoimaisesti tyylikkäin vihollinen, ja Blanchettin humoristinen venäläisaksentti on vailla vertaa.
Teksti: Tuuve Aro