Isometsä hersyttelee: Suomi voisi tarjota ruotsalaishiihtäjälle pullakahvit – "Mitä oikein touhuavat?"

Suomen viesti sujui upeasti, ja ensimmäisiä miesten arvokisojaan hiihtävä 20-vuotias Niko Anttola pääsi ankkuriosuudelle toisella sijalla, puolen minuutin erolla seuraavaan joukkoon, jossa olivat Kanada, Ranska, Ruotsi ja Saksa.

Tahti tässä joukossa oli ankkuriosuudella monin paikoin rauhallista, ja Anttolan kaula kakkossijalla ennen seuraavia maita oli kasvanut kolme kilometriä ennen maalia peräti 52 sekuntiin. Vasta viime kilometreillä Saksa ja Ranska lähtivät kiristämään, mutta kiinni Anttolaa ei saatu millään ajettua, vaan nuorukainen toi Suomen hopealle, 12,9 sekunnin turvin ennen pronssimaa Saksaa.

– Yllätyshän tämä oli. Eilen sanoin, että mitaliin on pienenpieni mahdollisuus, mutta se edellyttää meidän täydellistä onnistumistamme ja päävastustajiemme pientä epäonnistumista. Onnistuimme täydellisesti kaikki, Isometsä kehuu Suomen kvartettia Ristomatti Hakola, Iivo Niskanen, Perttu Hyvärinen ja Niko Anttola.

LUE MYÖS: Viestisankarilta jymypaljastuksia: Iivo Niskaselta jäätävä kuitti MM-kulisseissa, huimaa kuiskuttelua hopea-ankkuri Anttolalle

Suomalaisjännitys kupli ilmassa, kun viestiä oli vielä kaksi osuutta jäljellä: riittäisikö Iivo Niskasen kakkossijalla tekemä kaula seuraavaan joukkoon?

– Kun Iivo tuli vaihtoon ja meillä oli vajaan 40 sekunnin kaula isoon ryhmään, jossa olivat muun muassa Ranska ja Ruotsi ja aika nopeasti Saksakin vielä, en olisi millään uskonut, että se tulee riittämään. Kävi kuitenkin sillä tavalla, että molemmilla jäljellä olleilla osuuksilla meidän takanamme olleet joukkueet kyttäsivät toisiaan.

– Joskus viestissä tulee tällaisia taktisia kuvioita, ja Suomi osasi käyttää tilanteen. Kunniamaininta siitä, että olimme itsemme sellaiseen asemaan laittaneet, että pääsimme nauttimaan siitä edusta. Hopea meni loppupeleissä sillä tavalla oikealle joukkueelle, että teimme työtä aika paljon yksin.

Pullakahvit

Takana olleella ryhmällä olisi voinut olla vahvalla vauhdinpidolla päätösosuudella vielä mahdollisuudet tavoittaa Suomi. Suomalaisittain tarjolla oli kuitenkin mukavaa näkyä.

– Vanhana viestimiehenä katsoin vähän hassusti, mitä nuo pojat oikein touhuavat. On neljä kilometriä matkaa maaliin, te seisoskelette täällä ja hopeajoukkue menee yksin, eikä kukaan edes yritä ottaa kiinni. Se satoi voimakkaasti suomalaisten laariin, Isometsä hämmästelee.

Hän huomioi erikseen, että Ruotsin Calle Halfvarsson meni ankkuriosuuden aikana ryhmänsä keulaan ja tahti oli lähes kävelyä.

– Halfvarsson oli ankkuriosuudella selkeästi porukan väsynein ja meni jarruttamaan sitä. Hänelle voisi kyllä pullakahvit tarjota siitä.

– Siinä vaiheessa, kun Ranska ja Saksa lähtivät iskemään, he ehkä tajusivat liian myöhään, että hetkinen, mehän olisimme voineet saada Suomen kiinni.

– Ranskan ja Saksan ankkurit olivat niin hyvävoimaisen näköisiä koko osuuden ajan, että he vähän taktisesti mokasivat sen homman. Tuollaisessa tilanteessa kun lähdetään puoli minuuttia porukalla yksinäistä joukkuetta ajamaan kiinni, olisi pitänyt jo vaihtoalueella sopia, että vedetään vuorovedolla. Nyt ei sillä lailla tehty ja kävi just päinvastoin, että ruvettiin seisoskelemaan. Niko pääsi livahtamaan riittämään pitkälle.

Isometsä ei kuitenkaan sano varmaksi, olisivatko Saksan Friedrich Moch ja Ranskan Jules Lapierre pystyneet lopputaistelussa päihittämään Anttolaa.

– Eivät he kuitenkaan kumpikaan ole mitään loppukirimiehiä, josko ei ole Anttolakaan. He olisivat kuitenkin joutuneet ajamaan puoli minuuttia kiinni, mikä syö voimia.

Hopeiset suoritukset

Isometsä palastelee vielä Suomen kunkin hiihtäjän suorituksen.

Avausosuutta hiihti arvoituksellinen menijä, Ristomatti Hakola, jolle kilpailu oli Planican kisojen ensimmäinen. Norja sai karata avausosuudella, mutta Suomi oli sitä seuraavassa joukossa taistelemassa kakkossijasta.

– Täysin kylmänä miehenä hiihtämään lähtenyt "Rise" suoriutui hyvin ja varmasti.

Toisella osuudella Iivo Niskanen sitten kiskoi vajaat 39 sekuntia kaulaa kakkossijalla takana olevaan porukkaan.

– Iivolta normaali hiihto. Ehkä se rykäisy oli pikkuisen liian kova, koska toisella kierroksella hän ei saanut eroa enää lisättyä. Näki, että Iivokin taipuu. Hän sai kuitenkin tehtyä eroa.

Isometsä haluaa nostaa esille Perttu Hyvärisen hiihdon.

– Hän hiihti täysin yksin ja hävisi vain puolisen minuuttia (36,7 sekuntia Norjan Simen Hegstad) Krügerille. Vaikka takaa-ajoporukka kolmannellakin osuudella vähän kyttäsi, on ihan ymmärrettävää, että he eivät saaneet Perttua kiinni, koska sen tehdäkseen heidän olisi pitänyt hiihtää yhtä lujaa kuin Krüger, ja se ei ole taas realistista.

Päätösosuudella Anttola onnistui ankkurina kylmäpäisesti ja sivakoi tasapainoisen kympin.

– Niko lähti hiihtämään omaa maksimivauhtiaan välittämättä mitä muualla tapahtuu. Se oli ainut oikea vaihtoehto: Ei lähde liian kovaa eikä liian hiljaakaan. Yrittää hiihtää kympin mahdollisimman hyvään loppuaikaan hirveästi varmasti kuuntelematta mitä takana tapahtuu.

Lopputuloksena Suomen ensimmäinen arvokisamitali miesten 4x10 kilometrin viestistä 14 vuoteen. Edellinen oli pronssi Liberecin MM-kisoista 2009.

Norja vei tänään odotetusti ja suvereenisti maailmanmestaruuden.