Entinen psykiatrinen sairaanhoitaja Raija*, 66, on kärsinyt koko elämänsä narsistisen isosiskonsa Sirpan*, 68, käytöksestä. Kun sisarusten äiti kuoli syyskuussa 2009, menetti Raija lapsuuden kesähuvilansa siskolleen.
Äidin kuolema reilu vuosi sitten palautti Raijan mieleen kaikki ikävät lapsuudenmuistot, jotka liittyivät isosisko Sirpaan. Sirpan dominoiva käytös alkoi jo lapsuudessa, kun hän ei huolinut Raijaa pihapiirin lasten yhteisleikkeihin.
– Sirpa suostui aloittamaan leikit vasta, kun minut oli pantu sivuun istumaan.
Sirpan käytös paheni, kun hän tuli esimurrosikään. Hän alkoi saada silmittömiä raivokohtauksia ja pahoinpidellä Raijaa.
– Se oli julmaa väkivaltaa, hiuksista vetämistä ja kovaa lyömistä, ja se jatkui pitkään. Minulla ei ollut mitään turvapaikkaa, sillä väkivalta tapahtui kodissani, Raija muistelee ja kertoo väkivallan traumatisoineen häntä pahasti.
– Vielä viisikymppisenä heräsin keskellä yötä siskooni liittyvistä painajaisista kylmässä hiessä.
Sisarusten äiti tiesi väkivallasta, mutta ei puuttunut siihen. Sirpa taas ei ole tähän päivään mennessä pyytänyt tekojaan anteeksi Raijalta.
– Meille ei ole koskaan kehittynyt normaalia sisarussuhdetta, koska siskoni käytös on kylmää ja loukkaavaa. Hänellä ei tunnu olevan mitään empatiakykyä.
Kun Raija aikuisiällä otti väkivallan puheeksi, uhkasi Sirpa haastaa hänet oikeuteen kunnianloukkauksesta. Hän ei myöntänyt mitään tapahtuneen. Sirpan kylmä käytös Raijaa kohtaan jatkui vuosia, kunnes 40-vuotiaana Raija päätti katkaista välit siskoonsa.
– Päätin, ettei minun tarvitse kestää sellaista kohtelua. Sirpaa ei välirikko kiinnostanut. Hän ei koskaan kysynyt miksi lakkasin pitämästä yhteyttä.
Sirpa vei lähes kaiken
Raijan ja Sirpan äiti kuoli vuosi sitten syksyllä 94 vuoden iässä.
Testamentti yllätti ja järkytti Raijan täysin. Sen mukaan Raija saisi vain lakiosan 60-luvulla kuolleen isänsä jakamattomasta kuolinpesästä. Se tarkoitti käytännössä 16 prosenttia äidin kaupunkiasunnosta.
Merenrantahuvila, josta Raija ja Sirpa omistivat kumpikin 20 prosenttia ja äiti loput, oli testamentattu Sirpalle. Raija ei voinut muuta kuin myydä osuutensa huvilasta, jotta hän saisi edes kaupunkiasunnosta puolet itselleen.
Kun Sirpa lukuisten pyyntöjen jälkeen päästi Raijan katsomaan kaupunkiasuntoa, se osoittautui täysin tyhjäksi.
– Kaikki arvoesineet ja taulut olivat poissa. Sirpa väitti, että äitimme oli lahjoittanut ne kaikki hänelle ennen kuolemaansa. Seinällä roikkui vain minun lapsuudenmuotokuvani ja Sirpan perheen kuvia, joita hän oli tuonut itse asuntoon, ettei se näyttäisi liian tyhjältä, mikäli vaikka testamentin laatinut juristi olisi tullut käymään.
Merenrantahuvilan Sirpa oli ominut käyttöönsä jo vuonna 2002, jolloin hän sisusti sen omalle perheelleen ja vaihtoi oviin lukot. Raijan yllättänyt testamentti on allekirjoitettu samana vuonna.
Raija on kokenut itsensä voimattomaksi ja puolustuskyvyttömäksi siskonsa ja tämän juristimiehensä touhujen edessä. Keskusteluun Sirpa ei pysty, sillä tämä vain hokee kaiken olevan Raijan omaa syytä.
– On vaatinut paljon työtä, että olen pystynyt hyväksymään tapahtuneet. Merenrantahuvilassa on edelleen pari isäni maalausta, jotka kehystin aikoinaan. Yritin hakea niitä tänä syksynä pois sieltä, mutta siskoni ei ollut paikalla, vaikka tulostani oli sovittu. En usko, että pystyn enää palaamaan huvilalle, se on minulle liian suuri pala.
Studio55/Tuuli Lindgren
*Nimet on muutettu
Näin Raija selvisi narsistisen isosiskonsa aiheuttamista traumoista
Onko sinulla tarina kerrottavanasi?
Studio55 etsii jatkuvasti mielenkiintoisia tarinoita netissä kerrottavakseen ja kannustukseksi muille vaikeassa elämäntilanteessa eläville. Oletko selvinnyt vaikeasta sairaudesta tai onko tuttavallasi takanaan aivan huikea elämä eriskummallisine sattumuksineen? Myös pienempien ja suurempien järjestöjen teot ja muiden hyväksi toimivat aktiiviset ihmiset kiinnostavat meitä.
Ota meihin yhteyttä, niin ehkä kerromme Studio55:läisille juuri sinun selviytymistarinasi. Lähetä sähköpostia osoitteeseen studio55(at)mtv3.fi. Korvaathan osoitekentässä (at)-kohdan @-merkillä.