Vuoden 1990 MM-kisat järjestettiin Italiassa, josta näin tuli Meksikon lisäksi toinen maa, jossa kisat oli järjestetty kahdesti. Italiassa oli aikaisemmin pelattu vuoden 1934 MM-kisat.
Italian toiset kisat eivät lukeudu MM-historian upeimpiin. Maaliverkot eivät soineet tiuhaan tahtiin, kun monet joukkueet suosivat puolustusvoittoista pelityyliä. Kaksi vuotta kisojen jälkeen sääntöihin tehtiinkin uudistus, jonka mukaan maalivahti ei enää saanut ottaa palloa käsiinsä, jos molarin joukkuetoveri oli syöttänyt sen hänelle jalalla, tarkkaan ottaen polven alapuolisella osalla. Yksinkertaiselta vaikuttanut sääntömuutos on piristänyt peliä selvästi, kun tylsä puolustuksen ja maalivahdin välinen pallon siirtely ja hautominen saatiin kitkettyä pois. Nykyään sääntö tuntuukin jo itsestään selvältä pelin osalta.
Isäntämaa Italian pelaajien niskassa oli tietysti valtavat paineet, jotka azzurri kesti alkulohkossa: Italia voitti kaikki ottelunsa, eikä päästänyt maaliakaan. Joukkue oli selvä ennakkosuosikki, jonka riveissä pelasi neljä vuotta aikaisemmin alle 21-vuotiaiden maailmanmestaruuden voittaneita tähtiä. Puolustuksessa Paolo Maldini aloitteli pitkää maajoukkueuraansa, ja hyökkäyspäässä maaleja olivat sylkemässä Gianluca Vialli, Toto Schillaci ja Roberto Baggio. Toinen A-lohkon jatkoonmenijä oli Tshekkoslovakia, jonka näyttävin pelaaja oli hyökkääjä Tomas Skuhravy.
Kisojen ilopilleri oli Kamerun, jota johti 38-vuotias Roger Milla. Kisojen avausottelussa Kamerun vastasi yhdestä MM-historian suuryllätyksistä, kun se voitti puolustavan maailmanmestarin Argentiinan 1-0 huolimatta siitä, että Kamerunilta ajettiin kaksi pelaajaa kentältä.
Kamerun kaatoi myös Romanian ja voitti lohkonsa, mutta päätösottelun 4-0-tappio Neuvostoliitolle kertoi joukkueen ailahtelevasta luonteesta. Romania eteni jatkoon B-lohkon kakkosena, ja myös Argentiina pääsi lohkon kolmantena mukaan jatkopeleihin. Roger Millasta tuli MM-historian vanhin maalin tehnyt pelaaja; ennätys jonka hän rikkoi seuraavissa kisoissa.
C-lohkossa Brasilia ei maaleilla mässäillyt (kolmen ottelun maaliero 4-1) mutta voitti kuitenkin kaikki ottelunsa. Costa Rica eteni sensaatiomaisesti jatkoon ennen Skotlantia ja Ruotsia. Väli-Amerikan lilliputti kukisti ratkaisevassa viimeisessä alkulohko-ottelussa Ruotsin, jolle kisat olivat katastrofi: kolme ottelua ja kolme häviötä.
D-lohkossa Länsi-Saksa aloitti turnauksen epätyypillisen voimakkaasti. Yleensä teutonit olivat lämminneet vasta ratkaisuotteluissa, mutta nyt Länsi-Saksa voitti ensin Jugoslavian 4-1 ja sitten Yhdistyneet arabiemiirikunnat 5-1. Kolmannessa ottelussaan Länsi-Saksalla oli jo varaa löysäillä, ja Kolumbia nappasi 1-1 päättyneessä ottelussa tärkeän pisteen, jonka avulla se selvisi parempien lohkokolmosten joukkoon ja sitä myöten jatkoon. Dragan Stojkovicin johtama Jugoslavia oli lohkon kakkonen.
E-lohkon vei nimiinsä Espanja kahdella voitolla ja yhdellä tasapelillä, ja jatkoon etenivät myös Belgia ja Uruguay, joka tosin jätti ratkaisun viime tinkaan. Ratkaisevassa pelissä Etelä-Koreaa vastaan Uruguayn Fonseca teki ottelun ainoan maalin vasta 92. minuutilla.
F-lohkossa Englanti oli ainoa joukkue, joka onnistui voittamaan ottelun, kun Egypti kaatui Mark Wrightin maalilla 1-0. Lohkon kaikki muut ottelut päättyivät tasapeliin! Hollanti ja Irlanti päätyivät samoihin pisteisiin ja samaan maalieroon. Kumpikin pääsi jatkoon, mutta arpa ei ollut suosiollinen Hollannille, sillä se päätyi arvonnan jälkeen ensimmäisessä pudotuspelissä Länsi-Saksan vastustajaksi.
Milanossa Giuseppe Meazza -stadionilla pelattu ottelu olikin puolivälierien viihdyttävimpiä. Peliareena oli tuttu kummankin puolen tähdille, sillä Saksan Jürgen Klinsmann, Andreas Brehme ja Lothar Matthäus pelasivat tuolloin Inter Milanissa, ja Hollannin Marco van Basten, Ruud Gullit ja Frank Rijkaard AC Milanissa. Tunnelma oli kiihkeä, ja Rijkaard ja Saksan tuleva maajoukkueen valmentaja Völler ajettiin kentältä keskinäisen nahistelun takia. Hienon ottelun pelannut Klinsmann avasi Saksan maalitilin, ja Brehme lisäsi Länsi-Saksan johdon 2-0:aan. Ronald Koemanin pilkulta tekemä kavennus jäi hollantilaisten ainoaksi maaliksi, joten Euroopan mestaruuden kaksi vuotta aikaisemmin voittanut Hollanti joutui lähtemään kotimatkalle.
Pettymyksen joutui kokemaan myös Brasilia, jonka Argentiina pudotti heti ensimmäisellä jatkokierroksella. Argentiinan peli ei totisesti ollut näyttävää tai viihdyttävää, mutta tuloksellisesti se toimi. Brassit iskivät turhaan päätään Argentiinan puolustusmuuriin, eikä onnikaan ollut myötä. Kymmenisen minuuttia ennen loppua Diego Maradona sitten vapautti loistosyötöllä Claudio Caniggian maalintekoon, mikä riitti Argentiinalle.
Argentiinaa lukuun ottamatta Etelä-Amerikan muutkin maat tippuivat heti ensimmäisellä jatkokierroksella. Italia pudotti Uruguayn ja Kamerun Kolumbian, jonka kohtaloksi koitui jatkoajalla maalivahti Rene Higuita, joka menetti pallon Roger Millalle 16:n alueen ulkopuolella sekoillessaan. Milla rankaisi välittömästi tekemällä ottelun toisen maalinsa: Kamerun - Kolumbia 2-1.
Tshekkoslovakia lopetti Costa Rican lennon maalein 4-1, ja Espanjan kohtaloksi koitui Stojkovic, joka teki Jugoslavian molemmat maalit 2-1 päättyneessä ottelussa. Irlanti jatkoi alkulohkosta tutulla linjalla pelaamalla maalittoman tasapelin Romanian kanssa. Jatkoaikakaan ei tuottanut tulosta, mutta rankkarikisassa Irlanti veti pitemmän korren.
Englanti voitti Belgian, kun David Platt iski dramaattisesti ottelun ainoan maalin jatkoajan viimeisillä sekunneilla. Italia-Uruguay-ottelua lukuun ottamatta kaikki ensimmäisen jatkokierroksen ottelut päätyivät jatkoajalle.
Puolivälierissä ei yhtä lukuun ottamatta nähty mieleen jääviä jalkapalloelämyksiä. Argentiina ja Jugoslavia junnasivat maalittoman tasapelin, jonka jälkeen Argentiina voitti rangaistuspotkukilpailun. Saksa voitti Tshekkoslovakian Matthäusin rankkarimaalilla 1-0.
Irlanti taisteli urheasti Italiaa vastaan, mutta Schillacin maali jäi ottelun ainoaksi. Irlannin valmentaja, Englannin maailmanmestarijoukkueessa 1966 pelannut Jackie Charlton, on varmaan vieläkin kautta aikain suosituin engelsmanni vihreällä saarella: Charlton luotsasi Irlannin maan ensimmäisiin MM-kisoihin ja saman tien puolivälieriin saakka. Irlantilaisten miehekästä yritystä ei kukaan voinut moittia, mutta joukkueen pitkä pallo ja perään -taktiikka ei välttämättä hivellyt katsojien silmiä.
Puolivälierien värikkäin kamppailu nähtiin Kamerunin ja Englannin välillä. Kamerun nousi Englannin avausmaalin jälkeen 2-1-johtoon ja pelasi Millan johdolla todella näyttävää jalkapalloa. Afrikkalaisten taktinen kypsyys ei kuitenkaan ollut riittävällä tasolla. Englanti nousi tasoihin, teki jatkoajan ainoan maalin ja eteni välieriin maalein 3-2. Kummankin ratkaisevista maaleista ampui Gary Lineker rangaistuspilkulta. Kamerun oli vain minuuttien päässä sensaatiomaisesta välieräpaikasta, mutta kahdeksan parhaan joukkoon pääseminen oli sekin historiallinen saavutus ja voitti afrikkalaiselle futikselle paljon uusia faneja. Yhtä pitkälle ei afrikkalainen maa ollut MM-kisoissa päässyt, ja seuraavaa kertaa saatiin odottaa aina vuoden 2002 kisoihin asti, kun Senegal uusi tempun.
Argentiinan kyyninen puolustustaktiikka toimi myös välierissä Italiaa vastaan. Schillacin avausmaalin jälkeen Italia passivoitui, ja Caniggia pääsi iskemään tasoituksen toisella jaksolla. Maalittoman jatkoajan jälkeen oli vuorossa rangaistuspotkukilpailu. Argentiinan sankariksi nousi jälleen maalivahti Goycochea, jonka torjunnoilla Argentiina eteni finaaliin. Caniggia pelleili itselleen keltaisen kortin käsittämättömällä tahallisella käsivirheellä, mikä tarkoitti sitä, ettei hän pääsisi pelaamaan loppuottelussa.
Toisessa välierässä toteutui klassinen vastakkainasettelu Länsi-Saksa-Englanti, ja tuloksena oli jälleen kerran legendaarinen taisto. Länsi-Saksa sai johto-osumansa onnekkaasti, kun Brehmen vapaapotku osui muuriin ja painui vastustamattomasti yli Peter Shiltonin Englannin maaliin. Englannin sankari Lineker osoitti jälleen arvonsa tekemällä 1-1-tasoituksen 10 minuuttia ennen varsinaisen peliajan loppua. Jatkoajalla tolpat kumahtelivat kummassakin päässä, mutta tietenkin myös tämän kohtaamisen piti päättyä dramaattisimmalla mahdollisella tavalla eli rangaistuspotkukisaan. Saksalaiset eivät tunnetusti häviä pilkkukisoja, ja tällä kertaa ratkaiseva epäonnistuminen koitui Chris Waddlen kohtaloksi.
Pronssiottelussa Italia voitti Englannin 2-1. Schillaci teki voittomaalin rankkarista 86. minuutilla ja voitti turnauksen maalipörssin kuudella osumallaan.
Loppuottelussa Argentiina jatkoi turnauksen aikana menestyksekkääksi osoittautunutta taktiikkaansa, ja tuloksena oli vähemmän innostava finaalikokemus. Saksa hallitsi pelitapahtumia muttei löytänyt aukkoja Argentiinan masentavasta puolustusmuurista.
Ottelun ratkaisi viisi minuuttia ennen loppua vihelletty kyseenalainen rangaistuspotkutuomio. Brehme pamautti rankkarin sisään ja Länsi-Saksa oli voittanut kolmannen maailmanmestaruutensa. Argentiina kruunasi koko turnauksen ajan kestäneen epämiellyttävän esityksensä olemalla MM-historian ensimmäinen maa, joka jäi finaalissa maaleitta. Lisäksi Monzon ja Dezotti olivat historian ensimmäiset pelaajat, jotka ajettiin kentältä MM-finaalissa.
Finaali ei siis todellakaan ollut edellisen veroinen, vaikka vastakkain olivatkin samat maat. Saksa kuitenkin ansaitsi selkeästi mestaruutensa. Joukkueesta löytyi runsaasti loistavia yksilöitä, kuten Matthäus, Klinsmann, Brehme, Völler, Littbarski ja Hässler. Vuoden 1990 MM-kokoonpano onkin toistaiseksi viimeinen todella suuri saksalainen joukkue.
(MTV3)