Nettikasino kännykällä auki, panoksen valinta ja pyöräytys. Aivan liian helppoa "muuttaa elämänsä", jolla peliyhtiöt itseään mainostavat. Jenna Mäkelälle, 33, huoleton nettipelaaminen toi satojen tuhansien velat, yli 70 petostuomiota ja ajoi kolmen lapsen äidin itsemurhan partaalle.
Video: Tutkija Veikkauksen toiminnasta: Valtio edistänyt rahapelaamista – mainonta pitäisi kieltää
Syksyllä 2014 Mäkelä kiidätettiin sairaalaan, kun hänet löydettiin savun täyttämästä perheen mökkisaunasta. Häntä ei pitänyt löytää sieltä ajoissa. Täydellisyyteen kaikessa tähtäävänä kympin tyttönä hän lähti tekemään itsemurhaa, ei vain yrittämään sitä.
– En jättänyt katoamisestani mitään viestejä. Jäähyväiskirje perheelle ja poliisille oli saunalla. Mutta ehkä jollain tavalla oli enkeleitä matkassa, sillä isoäitini sai etiäisen lähteä etsimään minua sieltä.
– Ihan viime tinkaan pelastettiin.
Riippuvuus, mania, kujanjuoksu, romahdus
Mäkelä oli jo pienestä pitäen kiinnostunut pelaamisesta. Nuorena hän luuhasi peliautomaateilla ja huumaantui voitosta tajuamatta, että pelatakseen piti ensin käyttää rahaa. Varsinainen peliriippuvuus pääsi kehittymään parikymppisenä, kun hän löysi nettikasinot.
Addiktio eteni maniaksi pari vuotta ennen itsemurhayritystä.
– Olin siinä tilanteessa ottanut lainoja läheisteni nimiin, se oli ollut kujanjuoksua jo muutaman kuukauden. Pragmaattisesti ajattelin, etten pääse tästä sairaudesta eroon, niin ainoa tapa miten ongelma poistuu on, että minä poistun, Mäkelä kertoo.
– Yksinkertaisesti totaalisesti epätoivoisen ja rikkinäisen ihmisen yritys ratkaista asia.
Tunnusti poliisille muttei itselleen
Heti toivuttuaan Mäkelä tajusi mitä oli tehnyt ja hän lähti sairaalasta lääkärin poistumisluvalla poliisille tunnustamaan rikoksensa. Asiat kuntoon ja eteenpäin.
Mutta siinäkään tilanteessa hän ei tajunnut olevansa sairas, peliriippuvainen.
– Sairaalassakin minulle suurin piirtein vastattiin, ettemme oikein osaa auttaa sinua. Olin aika omillani.
Mäkelän parisuhde päättyi itsemurhayritykseen. Pian hän solmi uuden parisuhteen, mutta peliaddiktio syveni ja Mäkelä otti pikavippejä salaa myös uuden kumppaninsa nimissä. Samalla hän jatkoi läheisilleen valehtelua arkisimmissakin asioissa.
– Läheisille (peli-addiktioni) tuli puskista. Mutta jälkikäteen kun ollaan puhuttu, niin kyllähän käyttäytymiseni oli jo pitkän aikaa erikoista. Ja jäin kiinni pienistä valheista.
– Isovanhemmat sanoivat, että elin ihan eri todellisuudessa. On se nyt selvä, että noin suuri psyykkinen paine on näkynyt ulkopuolelle.
"Kuolen tai pelaan"
Pelivuosien sumeimpia hetkiä Mäkelän on jopa vaikea muistaa. Suurin kertavoitto on hänen mukaansa 14 000 euroa, mutta muistissa ei ole voittohetki, vaan se, miten hän hävisi rahat parissa päivässä.
– Aivan totaalisen lamaantunut ihminen, joka miettii, miten kelaisi kaksi viimeistä päivää pois. Peliaddiktilla se on jokapäiväistä, Mäkelä kuvailee silloisia tunnetilojaan.
Täyspysähdys tuli kaksi vuotta sitten kun Mäkelä päätyi riutuneeksi laihtuneena lääkäriin, joka vihdoin virallisesti diagnosoi peliriippuvuuden.
– Vaihtoehtoina oli: Kuolen tai pelaan.
Mäkelä koki olevansa kuin alkoholisti, joka joi viimeisen juomansa. Siksi hänen ei ole tehnyt mieli pelata, kun hänen aivonsa toipuivat.
Addiktiosta toivuttuaan Mäkelä on tehnyt töitä muiden peliongelmaisten parissa.
– Vastaan tukipuheluihin, joita tulee Peluurin kautta, vedän vertaistukiryhmää kerran viikossa, teen kokemusasiantuntijan työtä, jossa vedän luentoja.
Kun peluri pyytää apua, sitä on saatava
Tällä viikolla ilmestyi Mäkelän kirja "Kun pelihimo ottaa vallan – peliriippuvuus ja siitä selviäminen". Kirjassa Mäkelä kertoo pelanneensa elämänsä aikana noin 300 000 euroa.
Tarkkaa velkaansa hän ei edes tiedä, mutta arvioi sitä olevan asuntolainan verran, parisataa tuhatta euroa.
Lisäksi Mäkelä tuomittiin viime vuonna oikeudessa vuodeksi ja 9 kuukaudeksi ehdolliseen vankeustuomioon 72 petosrikoksesta. Päälle tuli 90 tuntia yhdyskuntapalvelua.
Mäkelä kritisoi kirjassaan myös tiukasti sitä, miksei yhteiskunta tunnista peliriippuvuutta sairautena.
– Kun peluri ottaa sen yhden askeleen ja pyytää apua, hänen pitäisi sitä saada. Niin sen pitäisi olla kaikilla riippuvuus- ta mielenterveyssairastavilla.
Mutta niin monet Mäkelän tavoin joutuvat turvautumaan yhteiskunnan sijaan läheisten tukeen noustakseen pohjalta. Ensimmäisten kirjaan liittyvien haastattelujen jälkeen Mäkelän Facebook täyttyi avunpyyntöviesteistä.
– Osasin varautua melkein kaikkeen mutta en tähän. Olen itse hoitanut itseni tähän kuntoon omalla tahdonvoimalla ja hirvittävän paljon tukeneella lähipiirillä. Mutta jos sulta puuttuu ne, niin tilanne ei etene mihinkään. Mä olen itse vaatinut itselleni hoitoa.
Mäkelä kirjoitti julkisen viestin, jossa pahoitteli, ettei pysty kaikkien ongelmia yksityiskohtaisesti selvittämään tai auttamaan.
– Minulla on hirvittävän paha mieli siitä, koska se muistuttaa ajasta, kun en saanut apua. Nyt olen se, joka sanoo "sori mä en pysty". Ymmärrän, ettei se ole mun vastuullani.
Kaupan kassa tyrkyttää lottoa mutta ei viikonloppusiidereitä
Mäkelä ei halua kieltää Veikkauksen pelejä tai uhkapelaamista sinällään. Mutta yhteiskunnassa pitäisi tehdä sellaisia toimia, ettei siihen kannusteta tai luoda positiivisia mielikuvia.
– Vertaistukiryhmissä kun ihmiset yrittävät pyristellä pelaamisesta eroon, niin onhan se ihan hirvittävän vaikeaa, kun joka puolelta pelaaminen näkyy.
Pelejä mainostetaan niin televisiossa kuin netissä. Ruokakaupassa pelikoneet ovat esillä eikä kassallakaan pääse pakoon.
– Ihminen voi olla ollut kuukauden pelaamatta ja tehnyt hirveästi töitä sen eteen, ja sitten kaupan kassalla kysytään, että ottaisitko kuitenkin tätä Kenoa?
Sen sijaan tupakkatuotteet kassalta ovat nykyään piilossa, koska ne on todettu terveydelle vaarallisiksi.
– Ja olisihan se järkyttävän törkeää, että kaupan kassa kysyisi, ottaisitko kuitenkin tästä viikonloppusiiderit.
Mikään voittosumma ei paranna riippuvaista
Mäkelää raivostuttaa valheellisena pitämänsä rahapelien mielikuvamarkkinointi.
– Illalla kaikki voi muuttua, mitä kaikkea elämä voisi olla. Se iskee peliriippuvaisen sisimpään.
Addiktiovuosinaan hän haaveili 200 000 euron Keno-voitosta, jolla ongelmat ratkeaisivat. Kuinka väärässä hän olikaan.
– Rahapeliriippuvaista ei ikinä koskaan milloinkaan paranna mikään voittosumma. Tuon voiton olisin pelannut isommilla panoksilla pois.
Entä 90 miljoonaa Eurojackpotissa?
– Olisin siinä kohtaa jo luultavasti kuollut. Tavalla tai toisella – johonkin riippuvuuden aiheuttamaan oireeseen.
Monopolin pysyttävä, pelihaittatyön parannuttava
Mäkelä näkee tärkeänä, että rahapelaaminen pysyisi valtion ohjauksessa Suomessa. Monopolin vapauttaminen loisi "järkyttävän villin kentän", Mäkelä arvelee.
– Se ei silti poista sitä, että tällä hetkellä pelihaittatyö Veikkauksen kohdalla ei toimi niin kuin sen pitäisi toimia.
Viime vuoden marraskuussa Helsingissä tehtiin pistokokeita, kuinka hyvin pelikoneiden 18 vuoden ikärajaa valvotaan. Selvisi, että 88 prosenttia nuorista oli päässyt pelaamaan koneita ilman henkilöllisyystodistuksen kysymistä.
Toisaalta internet on jo vapauttanut Veikkauksen monopolin ainakin mielikuvatasolla.
– Ulkomaiset peliyhtiöt eivät saa mainostaa Suomessa, mutta Instagramissa suomalaisjulkkikset esittelevät elämäänsä, kuvissa on hienoja laukkuja. Päivityksessä sitten kolikkopelit.comin linkki ja pyyntö tallettaa rahaa. Lähes kaikki seuraajat ovat alle 18-vuotiaita, niin näin luodaan uutta kulttuuria rahapelaamiseen, Mäkelä kertaa huolestuneena.
Mäkelä myöntää myös, että ilman nettipelaamista hänen addiktionsa ei olisi koskaan kehittynyt tälle tasolle.
– Mä en olisi ikinä markettien kolikkopeleihin saanut tuollaista summaa laitettua.
Täydellinen addiktio täydellisille
Jos kympin tytöille tai pojille miettii sopivaa riippuvuutta, peliaddiktio osuu maaliin.
– En olisi missään nimessä voinut jäädä alkoholin tai päihteiden vangiksi, koska ne näyttäytyivät minulle kontrollin menettämisenä. Pelaaminen luo illuusion, että pelaaja kykenee itse vaikuttamaan pelitapahtumiin, se on äärimmäisen hyvä kohde ihmisille, joka yrittää elämässään pitää kaiken käsissään, Mäkelä arvioi.
Myös lopullisen kuntoumisen Mäkelä ajatteli ratkaisevansa itse ja yksin. Lähipiiri ei ollut aiemmin kyennyt puuttumaan Mäkelän valheisiin ja sitä kautta mahdollisti pelaamisen jatkumisen.
Irti läheisimmästä
Petosten paljastuttua Mäkelä ilmoitti jo aviomiehelleen, että tämä (liitto) oli varmaan tässä, alanko pakkaamaan kamoja, mutta silloin hänen miehensä sanoi yhden hienoimmista asioista, mitä hän on kuullut.
– Mä en ole lähdössä minnekään etkä sinäkään. Sä olet Jenna siellä vielä, mutta hoidetaan tuo peluri pois.
Se ratkaisi, että Mäkelä päätti luopua läheisimmästä ja ainoasta pysyvästä kumppanistaan, peliriippuvuudesta.
– Se oli jotenkin terve ajatus verrattuna siihen, että minun pitää poistaa itseni sairauden sijaan.
Lautapelit lasten kanssa pannaan?
Koko addiktion varrella Mäkelä on kasvattanut kolme tervepäistä lasta.
– Peliriippuvuus ei haise kuten alkoholismi. Vaikka olen ollut pelipäissäni, olen löytänyt järjen rippeen itsestäni, että lapset on hoidettu. Nyt he ovat äärimmäisen ylpeitä siitä työstä mitä teen ja ovat äärimmäisen tiedostavia rahapelaamiseen.
Pystyykö Mäkelä pelaamaan edes lautapelejä lasten kanssa?
– Tämä kysymys esitetään usein, Mäkelä naurahtaa.
Mäkelä kertoo, ettei pelaa mitään missä on panos.
– Kun ihmiset kysyy, että enkö mä saa pelata, niin mun ei tarvii pelata. Kyllä me lasten kanssa voidaan Monopolia pelata mutta ei lyödä vetoa.
Koukussa tavallisuuteen
Addiktit korvaavat riippuvuutensa usein uusilla addiktioilla. Mihin Mäkelä on nyt koukussa?
– Aiemmin ajattelin, että riippuvuudesta tulee jotain ekstraa ja jännittävyyttä elämään. Olen koko aikuisikäni pelännyt ja jännittänyt. Nyt olen riippuvainen tavallisesta elämästä, jossa voi mennä nukkumaan ilman pelkoa, ettei herää aamulla. Tai ettei tarvitse pelätä postiluukun (ja karhukirjeiden kolahdusta).
Velkaa Mäkelä ei välttämättä saa koskaan lyhennettyä, mutta elämä hymyilee.
– Velka on, sitä maksetaan., se ei määritä mun elämäni suuntaa.