Laulaja Jari Sillanpää kertoo Cafe Lanzarotessa elämästään huumekohun jälkeen.
Suosikkimuusikko Jari Sillanpään viimeiset kuukaudet ovat olleet huumekohun varjostamat. Sillanpää myönsi ajaneensa autolla metamfetamiinia veressään sekä pitäneensä hallussaan vähäistä määrää huumausainetta viime syyskuussa.
Laulaja tuomittiin tammikuussa rattijuopumuksesta, huumausaineen käyttörikoksesta sekä kahdesta liikennerikkomuksesta 50 päiväsakkoon. Sakkorangaistuksesta kertyy Sillanpään tuloilla maksettavaksi 23 750 euroa.
Sisältö ei valitettavasti ole saatavilla.
Sillanpää ei ole kommentoinut kohua julkisuudessa, mutta hän ilmaisi Helsingin käräjäoikeudelle tyytymättömyytensä tuomioon. Tämä tarkoittaa sitä, että Sillanpää voi valittaa tuomiosta hovioikeuteen.
LUE MYÖS: Tämä kaikki Jari Sillanpään huumeiden käytöstä tiedetään
Nyt Sillanpää rikkoo mediahiljaisuutensa Cafe Lanzaroten haastattelussa. Haastattelussa Sillanpää kertoo olevansa myrskyisistä hetkistä huolimatta onnellinen.
– Olen onnellinen, mutta minulla on hetkiä myös, jotka piirtää eteeni suuren kysymysmerkin, mutta ehkä sen pitää olla niin. Mutta kyllä olen perusonnellinen. En niin kuin tiedä miten voisi olla onnellisempi, kun en tiedä mitä se on. Mitä on olla onnellisempi, Sillanpää pohdiskelee haastattelussa.
Yleisö ajaa keikoille
Toistuvasti kyyneliin herkistyvä Sillanpää kertoo haastattelussa, että häntä ajaa esiintymislavoille nimenomaan yleisö. Keikoilla hän muistaa, että ihmiset pitävät hänestä, vaikka hän ajautuisi julkisuudessa negatiiviseen valoon.
– On ollut viime aikoina aika vaikeaa, Sillanpää toteaa ääni murtuen.
– Että yksikin negatiivinen asia mitä voi kirjoittaa lehdissä tai näin, niin se tarkoittaa koko maailmaa – siis mun päässä. Joskus. Että minun on tosi vaikeeta handlata negatiivista palautetta, mies myöntää.
Sillanpää
Vaikka yleisöstä saa voimaa, hän kokee hyväksynnän etsimisen myös murheellisena asiana.
Cafe Lanzarote on Lauri Saarilehdon luotsaama yksityinen podcast, joka julkaisee syvähaastatteluja vaihtuvilla vierailla joka toinen viikko.
– Se on ollu mulle niin järkky asia varmaan sitten – ei olla hyväksytty sellaisena kuin minä olen... Se hyväksynnän hakeminen on surullista. Jotenkin siinä on jotain surua, mutta mä en pääse siihen kiinni nyt, koska mä oon itkenyt ja nauranut sen ohi tällä hetkellä. Että mä oon ihan tyhjä nyt ja mun pitäisi sukeltaa alas uudestaan.
Voit kuunnella haastattelun kokonaan täältä.