Fanittaminen ei ole vain teini-ikäisten keskuudessa tunnettu ilmiö. Jari Sillanpäällä on tunnollisia aikuisia ihailijoita, jotka seuraavat häntä keikoille ympäri Suomen ja jopa ulkomaille.
Jari Sillanpää toteaa, että julkisuus on kaksipiippuinen juttu.
– Koen, että olen oma itseni aina esiintyessäni. Haluan kuitenkin oman rauhan, kun en ole lavalla, hän selvittää.
Häntä ei haittaa, että ihmiset katselevat tai tulevat juttelemaan, mutta laulaja myöntää, että se stressaa vähän.
– Me emme ole ikinä samalla viivalla. Henkilö tuntee minut, mutta minä en tunne häntä. On vaikea kohdata ihmisiä tasapuolisesti, kun minä olen aina se julkkis. Ulkomailla en ole julkkis, joten kohtaaminen on tasapuolinen.
Silloin harvoin, kun Sillanpää on ystävineen viettämässä iltaa suomalaisessa ravintolassa, useat vieraat tulevat juttelemaan. Varsinkin kavereiden mielestä se voi olla ärsyttävää, kun oma juttu keskeytyy koko ajan.
Vieras ei tietenkään tiedä, ettei hän suinkaan ole ensimmäinen vaan kymmenes jutustelija.
–Joskus voi olla rankkaa olla sosiaalinen koko ajan, Sillanpää nauraa.
Hän korostaa, että pääasiassa hänen tapaamansa ihmiset ovat ystävällisiä ja mukavia.
Jari Sillanpää jakaa nimikirjoituksia Sokoksen levyosastolla.
Vakiintuneet fanit
Sillanpäällä on vakiintunut fanijoukko, joka matkustaa idolinsa keikoille ympäri Suomen. Sillanpää tunnistaa ihailijansa ulkonäöltä ja jotkut jopa nimeltä.
– En ole nähnyt heitä riesana vaan päinvastoin, Sillanpää sanoo.
Hänen mielestään media on yrittänyt maalata sellaista kuvaa, että fanit olisivat riesa. Pääasiassa Sillanpää viihtyy faniensa seurassa.
– Tietysti on niitä liian innokkaita faneja, jotka karkaavat päälle, mutta suurin osa on mukavaa porukkaa, hän sanoo.
Sillanpään fanikerho Fan Club JS järjestää fanimatkoja ulkomaille parin vuoden välein. Esimerkiksi Espanjan-reissulla oli Sillanpään mukana noin 40 kerhon jäsentä.
Fanit löytävät tiensä myös ulkomaan keikoille, jotka eivät ole klubin järjestämiä. Kun Sillanpää oli konsertoimassa Lontoossa, tuttuja kasvoja ilmestyi yleisön joukkoon sielläkin.
Studio55.fi/Anette Lehmusruusu